31.8.11

Tuotoksia

Koska muuten alkaa minun blogiaikani kulumaan jälkikasvun kanssa, ajattelin tehdä tästä blogista hieman enemmän nimensä mukaisen ja laittaa tänne tuotoksiani päiväkirjanomaisesti muistiin. Nyt pistin lähinnä isompia töitä, jokaista sukkaparia en tällaisessa massapostauksessa ala etsimään kuvattavaksi.

Hennan kesämekot isoäidin kangas-jäämmistöistä. Mekot noin kokoa 90 cm. Käytössä 2-3-vuotiaana. Kaava jostain vanhasta Suuri Käsityölehdestä. Nopea ja helppo malli, kiva käyttää.










"Taikatakki." Kesätakki vanhan asunnon eteisen verhoista, kaava Suuri käsityölehdestä. Koko noin 90. Erittäin rakas takki ja suloinen malli. Valmistunut kevääksi 2010.


Villatakki ja -housut 7-veljestä-langan Marttajuhlaväristä. Valmistunut keväällä 2010. Malli oma, kuvio mallitilkusta.










Aivan ihana talvimekko kesämekkojen kaavalla, kangas taas mummuvainaalta, mitä lie keinokuitua. Valmistui syksyllä 2010.







Rakkaasta rakkaimmat unisukat Hennalle mummun jämälangoista. Akryyliä.














Tyttöjen kesän 2011 juhlavaatteet ja paremmat neuletakit. Neuletakkiohje kevään Modasta.

4.3.10

Valmistettu: Kertut

Ja jos joku tietää lainkaan käsityötapojani, niin eipä niistä tullut yhtään alkuperäisen mallin mukaiset ;) Jossain vaiheessa ohje vääntyi päässäni juuri päinvastaiseksi ohjeeseen nähden ja "palmikot" menee päinvastoin. Pohkeeseen lisäsin yhden leveän kuvion molemmille puolille ja kavensin nilkassa sukan oikeaan kokoonsa. Kivat tuli. Eli kiitos Uhoavalle Gnulle kivasta ohjeesta!

24.11.09

Elämää uudessa kodissa

Kaksi kuukautta sitten muutimme kotimme pykälää etelämmäs. Muutimme pois kaupungista maaseudun rauhaan. Yhtään naapuria en ole vielä nähnyt, Juha on tavannut postilaatikolla kaksi naapuria. Olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunasta näkyy suuri peltoaukea, jossa viljellään porkkanaa ja viljaa. Keittiön ja Hennan huoneen ikkunasta näkyy muutama piharakennus, metsää ja naapurin valot. Talon kulmalta tontin rajalle on lyhimmillään 30 metriä, mutt pääsääntöisesti matkaa on reilusti enemmän. Tontti on siis kooltaan sellainen, että kaupungissa sen alle mahtuisi reippaan kokoinen omakotitalokortteli ja näissä maastoissa saa olla melkoinen mestari, jos sen ympäri kävelee vartissa. Onneksi siis metsääkin on, ettei kaikkea tarvi pitää pihana.

Talo on sisältä hyvässä kunnossa. Vesikatto on hyvä uusia pikapuoliin, yhdeltä syrjältä huopa on halkeillut reunasta. Samoin nykysuositusten mukaiset patolevyt ja salaojat uupuvat talon ympäriltä, mutta jotain siellä välissä pitäisi olla. Piha on melko pieni ja sen välitön ympäristö hoitamaton, jopa ryteikköinen. Onneksi talouteemme kuuluu vanha kaivinkone (voittaa se juuri lapion, sanoo Juha) ja nelivetotraktori, ilman niitä olisimme helisemässä. Näillä Juha on alkanut loiventaa aivan pihan reunassa olevaa jyrkännettä turvallisemmaksi ja avannut ensihätään käyttöön otettavalle pellolle tilaa.

Henna on nauttinut uudesta kodistaan suunnattomasti. Hennasta on ihanaa voida kulkea itse oman huoneen ja olohuoneen/keittiön väliä ilman ylenpalttista valvontaa, jota edellisen asunnon rapuissa joutui tekemään. Myös äidistä ja isästä on ihanaa voida tehdä itse samalla jotain kun lapsi leikkii omassa huoneessaan. Henna tulee kyllä pyytämään, jos hän tarvitsee apua tai seuraa.

Ensimmäinen joulu uudessa, alusta saakka yhteisessä kodissa odottaa. Tähän kotiin saamme muodostaa meidän perheemme joulutraditiot. Nyt ja seuraavat vuosikymmenet.

18.6.09

Tuplasti täti!

Outi sai tuokio takaisin toisen pojan! Heidän perheensä väkimäärä kasvoi 56 senttiä ja 5,1 kiloa. Äitille vaan totesin, ettei Outi taida tarvita vieläkään 56-senttisiä vauvanvaatteita. Varsinkaan tytön.

Muuta en vielä tiedä kuin että olen onnellinen!

1.6.09

Paska juttu

Toivottavasti joku muukin seurasi Ylen tv 1:ltä mainiota sarjaa saniteettitiloista. Toimittajat Valve ja Stenros nostivat aiheellisesti esiin vaietun, likaisen ongelman: ihmisulosteen.

Heikomman kehitystason maissa ulosteet saastuttavat juomavesiä ja ovat monin tavoin merkittävä terveysriski. Suomessakin on vielä sata vuotta sitten kolera ollut oikea ongelma levitessään käymälöistä juomavesiin. Heikon hygienian maissa heikko saniteetti ihan oikeasti tappaa ihmisiä.

Länsimaisen kulttuurin edustajat kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin oman osansa. Paljon enemmän. Myös makeaa vettä länsimaissa kuluu paljon enemmän kuin juomiseen ja syömiseen tarvitaan, sillä mehän huuhdomme pisut ja kakat juomavedellä pois silmistä.

Jo ennen tätä sarjaa olen haaveillut kotiin, ihan sisälle, kunnon kuivakäymälää. Eli sisähyyskää. Oikein hoidettu huussikaan ei haise, saati nämä nykyaikaiset kuivakäymälät kaiken maailman ilmaventtiileineen ja tuulettimineen (siis se tuuletin ei ole vessassa, vaan hormin päässä imemästä kompostimassasta hajuja pois). Sen jälkeenhän tavallinen kotitalous ei tuottaisi enää kuin ns. harmaita vesiä, jolloin haja-asutusalueillakaan jäteveden käsittely ei olisi ongelma. En kyllä usko, että kerrostalossa systeemi toimisi ihan noin vaan, mutta jo omakotialueilla ja rivitaloissa kuivakäymälä ei olisi ongelma. Kerrostaloissa taas vessanpytyn voisi huuhtoa harmaalla vedellä juomaveden sijaan.

Suomessa on pari suurta ongelmaa kuivakäymälöiden yleistymiseen: ihmisjätös ei ole hyväksytty lannoite, vaan ongelmajäte. Voi hyvänen aika! Eihän sitä ihtiään olla pelloille levittämässä, vaan siitä syntynyttä multaa. Mikrobeja, basiliskoja, pöpöjä, apua... sori vaan, mutta sitä se kaikki multa on; hirmuinen määrä elämää. Ulosteperäiset pöpöt eivät valmiissa mullassa elä, paitsi ne, joita luonnostaankin maaperässämme viljalti on.

Toinen ongelma on, ettei ihmisiä kannusteta muuhun kuin vesivessoihin. Haja-asutusalueilla asuu paljon ihmisiä, joille tulee kunnan vesi tai kaivovesi sisälle, mutta kunnallistekniikkaa ei ole. Eli viemäriä. Vuoteen 2014 mennessä näiden noin miljoonan ihmisen pitää saattaa viemäriasiansa säädösten mukaiseksi. Jos nämä ihmiset valitsisivatkin kuivakäymälän, ei jätevesien puhdistustapoja tarvitsisi muuttaa ja investointi tulisi kaikin tavoin pienemmäksi, vaikka remonttikulutkin huomioidaan, mutta tästä vaihtoehdoste ei puhuta. Esimerkiksi Raumalla kaupungin viemäriin liittyminen maksaa 1400 euroa ja siihen päälle tulee putket liittymälle ja niiden kaivaminen kahden metrin syvyyteen, mahdolliset räjäytystyöt putkien saamiseksi riittävän syvään, vanhojen likakaivojen hävittäminen ja viemärisysteemin muutostyöt. Jatkuvaan käyttöön sisätiloihin sopivan kuivakäymälän saa edullisimmillaan alle tonnilla ja remonttina se vaatii vesivessan viemärin umpioimista!

Vesivessasta luopuminen olisi paitsi ekoteko, myös ihan oikea säästö. Ajattelepa, että kun vedät pisun jälkeen vessan, jossa on kaksoishuuhtelu, vettä menee 2-6 litraa (riippuen pöntön iästä). Ison hädän jälkeen vettä menee 5-8 litraa kaksoishuuhtelupytystä alas. Ja yksitoimipytty laskee vettä lävitseen 6-9 litraa huuhtelukerralla. Ihminen käy vessassa varmaankin keskimäärin 7-8 kertaa päivässä, joten vettä kuluu vähintään 15 litraa/päivä eli 5,5 kuutiota vuodessa! Eihän se vesikuutio paljoa maksa, mutta pienistä puroista...

Varsin harvalla kuitenkaan on käytössään sitä kaikkein uusinta ja vähäkulutteisinta porsliinia, joten todellinen vuorokausikulutus mahtaa olla pitkälle yli 20 litraa. Montako päivää ihminen joisi päivän vessanvetovesillä, jos vettä menee 22 litraa/päivä? Suomen oloissa likemmäs kaksi viikkoa. Eli päivässä tulee huuhdottua alas noin kymmenen etelämpänä asuvan lajitoverimme vesiannos kankkulan kaivoon.

Pistää miettimään, kun seuraavan kerran pytyltä nousee.

5.1.09

Talvipäiviä

Tänään on taas ollut sellainen talvipäivä, joka oikein muistuttaa, miksi inhoan näitä etelän talvia. Puiden oksilla on lunta, maa kauttaaltaan valkoinen, hengitys huuruaa, askeleet narskuvat ja kaikki äänet ovat kuin vaimennettuja. Niin vavisuttavan kaunis talvipäivä kuin vain voi olla. Koitan nauttia säästä ja ulkoilla paljon varastoon, sillä minä en todellakaan innostu siitä mustasta märkyydestä, mitä pari viime talvea on tarjonnut.

Pitäisiköhän muuttaa jonnekin, missä on edelleen neljä vuodenaikaa, eikä kaksi, kuten täällä. Täällä kun tuntuu olevan vain kesä ja harmaa.

10.10.08

Aivan mahtavaa!

Voiko näinä aikoina maailmanpolitiikan tasolta upeampaa asiaa kuullakaan kuin että presidentti Martti Ahtisaari on saanut vähintään ansaitsemansa Nobelin rauhanpalkinnon! Ahtisaari ei ole Suomessa toiminut näkyvästi juuri muuta kuin kauden presidenttinä, mutta kannuksensa tämä mies on hankkinut nimenomaan rauhan miehenä eripuolilla maailmaa. Ja rauha,jos mikä, on osa sosialidemokraattista arvomaailmaa.

Ihan itkettää, niin iloinen ja ylpeä olen nyt siitä, että Suomen kansalainen sai Nobeleista eniten arvostamani tuunustuksen.

18.9.08

Ennen vaaleja kaikki on varpaillaan

Ennen vaaleja meitäkin kuunneellan... Vai miten se meneekään?

Minulla on suunnaton äänestysdilemma. Omassa puolueessa on pari no-joo -ehdokasta ja eräässä toisessa pari aivan huipputyyppiä. Eikä siinä vielä kaikki. Kun on tämä suhteellinen vaalitapa, niin omassa puolueessa ääni käytännössä menee metiedämmeainakaikenparhaiten-blokille. Mtakp:n nokkamiehenä pörrää kaupunginhallituksen puheenjohtaja, eläkeläinen. Kunnallisjärjestön pj on myös harmaahapsinen setä, eläkeläinen.

Tässä kaupungissa demaripiirissä on sen asteinen näennäisdemokratia, että siihen verrattuna turkulainen paasiolaiset- ei paasiolaiset ei ole mitään. Menen sitten kunnallisjärjestön edustajiston kokoukseen, johtokunnan kokoukseen tai osaston syyskokoukseen, kaikki on jo valmiiksi päätetty. Kunnallisjärjestön edustajiston kokouksessa käydään laupunginvaltuuston esityslista läpi ja periaatteessa siellä pitäisi tulla jäsenistön ääni kuuluviin. Mutta, mutta... Kh:n puheenjohtaja esittelee asiat ja jos tulee eriävä mielipide, niin varmasti on takataskussa poimia jokin vasta-argumentti, "kun sinä et nyt näe tätä kokonaisutta". Toisekseen, miten edustajistossa voi kuullua jäsenistön kanta, kun osasto ei milloinkaan pidä yleisiä kokouksia valtuuston listoista? Eikö silloin edustajistossa kuulu vain yksittäisten edustajien ääni?

Kotona meillä on toinen lähinnä nukkuvien puolueen edustaja. Syynä ei ole välinpitämättömyys, vaan se, että usko politiikkaan on mennyt. Oli hallituksessa puolueet mitkä tahansa, ei asiat juuri miksikään muutu. Jollekin annetaan, joltain otetaan, oppositio räksyttää ja voitot menee suurten yhtiöiden omistajien pussiin. Rikkaat rikastuu ja köyhät kyykkyyn. Kyllä, näinhän se käytännössä pitkälti meneekin, olen aivan samaa mieltä. Jokainen jonkin puolueen kannattaja katsoo maailmaa niiden tietynväristen lasian läpi ja monelta jää näkemättä oman puolueen viat. Kyllä minusta nykyisellä ja edellisellä hallituksella on linjaeroja, mutta jos miettii, miten ne erot ihan oikeasti vaikuttavat tavallisen talliaisen elämään, niin ero on niin infinitesimaalisen pieni, että nolottaa.

Minä teen ennen vaaleja vaikean valinnan. Äänestänkö ihmistä, jonka tiedän sanojensa mittaiseksi, mutta jonka ryhmän dynamiikasta, saati ihmisistä en tiedä mitään ja joka edustaa "väärää" väriä vai äänestänkö ihmistä, joka jollain ihmeen kaupalla läpi päästessään joutuu mtakp-blokin jyräämäksi? Kas siinä pulma.

Ps. Se vähä, mitä Hennan nukutukselta sain seurattua Ylen vaalitenttiä Narinkka-torilta, niin molempien puolueiden puheenjohtajat olivat melko tasaväkiset: surkeita. Mitä järkeä muuten kuntavaalien alla on näyttää lähinnä pääkaupunkiseudun asioista käytävää keskustelua? Kai vaalitenttejäkin voisi lähettää alueellisesti, kuten alueuutislähetyksiäkin? Ihan tiedoksi vaan telkkari-ihmiset, eri maakunnissa on aika erilaiset ongelmat saati sitten kunnissa...

8.7.08

Lupauksen lunastus

Tästä kuvasta on liki vuosi aikaa. Ja siitä lupauksesta hieman yli.

Vuosi sitten minua välillä pelotti, mitä tulikaan luvattua. Niin paljon muutoksia oli tulossa elämään. Mutta loppuviimeksi kaikki on mennyt aivan ihanasti. Rakastan Juhaa päivä päivältä enemän, jos mahdollista ja olemme selvinneet ensimmäiset kuukaudet vanhempina ilman isompia ristiriitoja. Ainoa asia, jota kaipaamme ajasta ennen Hennaa, on pienet hetket saada olla kahden ilman jatkuvaa kuulostelua. Mutta tuo nyt on niin universaali pikkulasten vanhempien toive. Vuoden aikana olemme kasvaneet paitsi vanhemmiksi, myös puolisoiksi toisillemme. Vaikka seurusteluaikamme jäi lyhyehköksi, en koe, että olisimme mitenkään kiirehtineet. Kaksi toisilleen oikeaa ihmistä sattui vaan kohtaamaan juuri oikeaan aikaan, emmekä ymmärrä, miksi meidän olisi tarvinnut vuosikausia seurustella ja "tutustua", kun kuitenkin tiesimme toisillemme kuuluvamme. Edelleen saamme hioa särmiämme täydelleen yhteensopiviksi, mutta sitä se yhteiselo kai aina onkin. Kaksi eri ihmistä ei ole koskaan niin samanlaisia, etteikö pientä hiontaa tarvitsisi tehdä. Tai sitten ainakin elämä olisi tylsää.

23.6.08

Juhlat kun Jussin päivän on...

Vietimme hääjuhlaa sukulaisten ja ystävien kanssa juhannuspäivänä. Mikä päivä se olikaan! Sää suosi. Aurinko paistoi ja tuuli vei itikat pois. Meillä oli hauskaa ja vieraatkin näyttivät viihtyvän. Siskoni oli suunnitellut aivan näköisemme ohjelman, ja mikä parasta, oli suunnitellut myös lukuisille lapsivieraille ohjelmaa ja leikkejä.

Vieraat vaikuttivat tulleen rentoutuneina paikalle, kuten toivoimmekin. Juhla oli miellyttävä poerhejuhla, kuten toivoimmekin. Kukaan ei ollut humalassa, kuten toivoimmekin. Ohjelmanumerot eivät nolanneet ketään, kuten toivoimmekin. Soittaja ja solisti lukivat tilannetta hyvin, kuten toivoimmekin. Lapsivieraat oli otettu huomioon, kuten toivoimmekin. Ruoka oli hyvää, kuten toivoimmekin.

Voisiko ihminen enempää hääjuhlaltaan toivoakaan...