29.1.06

Me teimme sen!

Tiukaksi meni, mutta hyvin kävi, onneksi! Kuten Ida asian jo ilmaisi, nyt ei tarvitse miettiä maastamuuttoa kuuteen vuoteen presidentin vuoksi. Onnea koko Suomelle, kaikille suomalaisille ja Suomessa asuville! Halosen humaani linja jatkuu presidentin kannoissa seuraavat kuusi vuotta ja siinä voitamme me kaikki. Onnea myös tasavalla presidentti Haloselle, vaikka hän ei näitä onnitteluja näekään, mutta henki välittyköön hänelle ajatusten voimin.

Olin tuokion valvomassa vaaleja Rauman tovereiden kanssa. Raumalla äänet tuntuivat jakautuvan varsin selkeästi Halosen taakse, likemmäs 62%. Siis selkeämmin kuin vaikkapa Turussa. Mutta kyllä mua jänskätti sinne 70% laskettuihin ääniin saakka ja sitten piti tirauttaa pari kyynelyä ihan vaan helpotuksesta...

Vaikka olihan se outoa valvoa ilman tuttuja. Tai tunsinhan minä monta noistakin, mutta ne on sellaisia, jotka olen oppinut vanhempieni kautta tuntemaan. Sentään lauloimme Työväen marssin, mutta kyllä minun piti itsekseni laulella Nuorison marssi ja samalla ajattelin Hannaa, joka aivan varmasti itki sekä Elisaa ja Artoa, joilla varmasti myös on herkkä olo sekä teitä kaikkia muita, jotka olette tehneet ihan hirvittävästi töitä ja joille tuli kauhean hyvä ja helpottunut olla vaalitulosen selvittyä. Levätkää nyt hyvin ja sitten kohti seurakunta- ja eduskuntavaaleja ;)

26.1.06

Mistä tunnet sä ystävän


... onko oikea sulle hän... Ystävän laulu sinänsä ei kuulu lempikappaleisiini, mutta sen sanoissa on niin vinha perä, että jokaisen olisi syytä ne ajatuksella joskus lukea.

...Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää. /Ja jos silloin, kun myrsky soi, /vain sun kumppanis vaikeroi, /vene lähimpään rantaan vie, /jääköön pois, mikä lie. ...
Jos ystävä tai ystävyys ei kestä riitoja, kyseessä ei ole oikea ystävyys. Tai parisuhde. Ystävyys on välillä räiskettä ja rätinää, vai mitä? Aina ei olla asioista samaa mieltä ja hyvälle ystävälle asian voi ilmaista suoraan. Joskus siitä voi muodostua kunnon myrsky, joka riehuu aikansa, mutta sitten se on ohi ja tulee tyven. Luonto korjaa myrskyn jäljet luonnostaan. Ainahan jälkiä jää, mutta harvoin ne ovat kokonaisuudelle kohtalokkaita. Jos yksi puu kaatuu, siihen ei koko maailmankaikkeus romahda.

... Anna tunturin selvittää, kuka viereesi jää. / Kun on kaukana kaikki muut
/ ja kun päättyvät pitkospuut, / kuka rinnallas ruikuttaa, / takaisin mennä saa. ...
Ystävyys on myös sitä, ettei se vaadi aina ihmisjoukkoja ympärilleen. Että voi olla ystävänsä kanssa myös siellä, missä ei ole mitään. Että ystävyys on olemassa sanattakin. Ystävyyden ei tarvitse näyttää kenellekään yhtään mitään, se on ystävysten välistä sielujen sympatiaa.

... Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää. / Kun on sinulla vaikeaa
/ ja kun tarvitset auttajaa, / silloin ystävyys punnitaan; / menee muut menojaan. ...
Kun toinen ymmärtää puolesta sanasta, mistä kenkä puristaa ja osaa sen jälkeen sanoa ne juuri oikeat sanat. Osaa nostaa mielialan, tsemppaa kohtaamaan vaikean asian, tukee päätöksen tekemisessä, sitä on ystävyys. Ja sitä, että kuuntelee sydämellään, mitä toisella on asiaa ja antaa olkapäänsä, kun ystävä sitä tarvitsee. Ja se on molemminpuolista. Sitä, että osaa ottaa ystävän lujaan halaukseen, kun se sitä tarvitsee, vaikka se ei itse sitä tietäisikään. Sitä, että osaa kaivaa itkun ulos, mutta myös naurun.

Kiitos rakkaat ystäväni, että olette olemassa. Rakastan teitä jokaista. Ja rakkaat kaverini, pitäkää itsenne ihmisinä, jollaisina olen teidät oppinut tuntemaan, sillä silloin voit katsoa joka aamu peiliin. Myös teitä minä rakastan. Voikaa hyvin ja ilmoitelkaa itsestänne aina silloin tällöin, niin minäkin yritän.

... Siitä tunnet sä ystävän, / kun on vierelläs vielä hän. / Turhat tuttavat luotas ois / hävinneet pian pois. (J. Vainio)

Alkuperäinen kuva: http://modersmal.skolutveckling.se/finska/ullahoo/MPj01786320000%5B1%5D.jpg

25.1.06

Ei pääse seepra raidoistaan


Kerran yhdistysihminen, aina yhdistysihminen. Niin se vaan on. Kummasti alkaa veri vetää taas mukaan johonkin räpeltämään, vaikka niin kovasti koitin itselleni tolkuttaa, että nyt pidän taukoa ja sopeudun työelämään. Puolueen toiminta kiinnostaa taas enemmän ja hiukan jo olen jotain luvannut tehdäkin (pöllö minä). Kovasti olen kiinnostunut osallistumaan(/käynnistämään?) Rauman seudun nope-toimintaa (nuoret opettajat). Satakunnan Kotkien leirijaostossa olen jo mukana. Kuka opettaisi minulle sen ein ;)

Itse asiassa muutto toiselle paikkakunnalle on käynyt yllättävän kivuttomasti. Turussa käydessä tulee vaan hassu olo, kun ei olekaan paikkaa, jonne mennä. Hiljalleen kaipaisin taas muutakin elämää rytmittämään päiviäni (vai kiireellistyttämään?). Kun töistä tulee kotiin siinä puoli neljän maissa, laittaa ruuan, syö ja valmistelee seuraavan päivän tunnit, kello on jo niin paljon, ettei kylään ilkeä lähteä, mutta normaalit kokoukset alkaisivat kyllä siihen aikaan, joten...

Mutta aika aikaa kutakin, minun elämäni on nyt tällainen. Mielenkiintoinen elämänvaihe, sanoisin. Toisaalta äärettömän antoisa, toisaalta hirvittävän raskas. Mutta voisin ehkä (en ole vielä ihan varma) jopa suositella.

Ai-joo. Eka vanhempainilta takana ja selvisin hengissä. Mukavilta ihmisiltä vaikuttivat kaikki vanhemmat, yhtä mukavilta kuin lapsensakin.

Kuvan oikeudet: Jouko Veijonaho

23.1.06

Jär-kyt-ty-nyt

Pöyristyttävää. Tänä tosi-tv -sarjojen luvattuna aikakautena myös Yle lähtee mokomaan hömpötykseen mukaan. Ja millaisella sarjalla! Tämä on kaikkein pahin *pudistaa päätään tuskissaan*

Ilmeisesti tv 1:n ohjelmapäällikkö ei ole elänyt sota-aikaa. Ja kun kerran kaikki sotaelokuvatkin menestyvät niin hyvin ja koko homma on niin kaunista ja romanttista, niin tuodaanpa Suomeen amerikkalainen formaatti, Sota ja rauha. _Ai-van_ kauheaa. Minä nyt vielä ymmärrän yleisen asevelvollisuuden, en täysin kannata. Ja voin vielä joten-kuten ymmärtää reserviläistoiminnan. Raja minulla alkaa mennä vapaaehtoisissa maanpuolustuskursseissa yms, joista minulle tulee mieleen Suojeluskunta ja Karjalan palautus. Mutta viimeistään tv-ohjelma, jossa koulutetaan tavalliset ihmiset sotatoimiin lyhyessä ajassa (ei sentään kai tappamaan?) menee todella lujaa yli käsityskykyni.

Totta, kaikki lapset kautta maailman leikkivät jossain vaiheessa sotaa. Ja niin kuuluukin, leikki on lapsen tapa käsitellä pelottavat tai vieraat asiat. Mutta mitä kertoo, että esimerkiksi Lähi-Idässä, erityisesti Israelin-Palestiinan alueella, lapset leikkivät vain sotaa? Se kertoo siitä, etteivät he ole nähneet mitään muuta. He eivät tiedä mistään muusta ja siksi sota aina jatkuu. Se kertoo myös siitä, että nämä lapset pelkäävät koko ajan ja että he eivät ymmärrä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Suomalaiset lapset leikkivät kymmeniä erilaisia leikkejä, ollen milloin kotia, lääkäriä, prinsessaa, batmania tai leikkivät olevansa kissoja. Mutta sota-alueen lapset leikkivät vain sotaa. Mutta miksi aikuiset ihmiset haluavat _leikkiä_ sotaa?

Vaikka kai aika moni suomalainen seuraa subilta wrestlingiä ja muita aivan käsittämättömiä ihmisen-teilaus-ohjelmia, ei Suomeen sentään ole lähdetty perustamaan omaa vapaapaini-tv-sarjaa. Ymmärtääkseni kyllä Suomessakin on vapaapainin harrastajia ja omapahan on terveytensä. Miksi sitten tämä, joka perustuu eettisesti vielä arvelluttavampiin arvoihin, lanseerataan meille ja vielä Yleltä? En voi ymmärtää...

21.1.06

Presidenttiä kätellyt

Kävin vanhempien kanssa Porissa katsomassa, kun Halonen piipahti siellä. Kauppakeskus oli täynnä väkeä kolmessa tasossa ja välittömästi presidentin poistuttua se oli taas typö-tyhjä. Ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, satuin (todella!) olemaan presidentti Halosen kulkureitillä ja kättelin häntä. Totesin, että Halonen kyllä katsoo, ketä hän kättelee, sillä hän muutti tervehdystyyliään kohdallani, kun oli sellaiset 20-40 vuotta edellistä ja seuraava käteltävää nuorempi.

Asia, jota me ilolla tervehdimme, oli että Halonen lopettaessaan puheosuuttaan ja siirtyessä nimikirjoitusten jakoon ja kättelyihin lavalta vielä viimeiseksi huomautti, että ei saa työntää, koska edessä on pikkulapsia. He eivät saa pelästyä. Halonen esiintyi erittäin varmasti ja niin halosmaisen lämpimästi.

Mutta nyt on sitten Halosen jälleenvalinta selvä. Aikanaan kättelin Ahtisaarta toisen vaalikierroksen ensimmäisenä lauantaina ja hänestä tuli presidentti ja nyt olen kätellyt Halosen. No ehkei kuitenkaan tämän varaan kannata tuudittautua, vaan tehdä vaalityötä niin paljon kuin kykenee, itse kunkin. Minä ajattelin mennä ensi lauantaina Rauman torille tekemään presidenttiä Suomelle.

19.1.06

Sitä sun tätä


On sitä taas totuttelemista näihin pakkasiin. Hiukan pakkaa vilu tulla, kun tossuilee välituntivalvontoja, saati luistellessa. Minä koitin, että olisimme sisällä, kun pakkanen oli niin kova, varsinkin yhdistettynä tuuleen. Mutta, mutta... Lapset vastustivat asiaa suunnattomasti, kun olivat luistimetkin raahanneet kouluun. Eikä siellä kuulemma _niin_ kylmää ole, vaikka välitunneille ei millään meinaakaan tarjeta mennä. Katsoin sitten, että kaikilla on vaatteet asiallisesti päällä, kaulaliina kasvoilla ja pipo melkein silmillä saakka. Luistimet jalkaan ja jäällä hippaa ja "kuka pelkää Pakkasukkoa". Hyvinhän me tarkenimme, melkein tuli hikikin. Kenenkään poskissa ei ollut paleltumalaikkuja, vaan sangen punaisina loistivat iloisten lasten posket.

Jännästi sitä sitoutuu työhön enemmän, kun se on pidempi, kokonainen lukukausi. Oikein hirvittää, ettei hiihtolomaan ole enää kuin viisi viikkoa ja vaikka mitä pitäisi tehdä ennen sitä. Eikun siihen onkin neljä viikkoa, kääk! Ja sen jälkeen vaivaiset seitsemän viikkoa pääsiäiseen ja sitten alkaakin jo kesä kolkutella. Mutta siis takaisin astiaan. Nyt jo sitä miettii, mitä tehdään sitten maaliskuussa, huhtikuussa, pääsiäisen tienoolla, äitienpäiväksi... Isojen enkut, musat ja rättikässyt pörräilevät unissakin, kun koitan keksiä niihin jotain kivaa, mutta kuitenkin sisällöllisesti arvokasta.

Olen myös oppinut, miten ne isoimmat kuuntelevat parhaiten. Kun vaan sanoo asian ihan tavallisesti, yhtään uhkailematta, maanittelematta tai komentamatta, mutta sellaisella ilmeellä, että tämä oli nyt viimeinen sanani ja siinä piste. Noihin vanhimpiin minulla on vähiten kokemusta, mutta noin pienellä koululla tulee heihinkin opittua. Vaikka sanotaan, että maalla lapset ovat enemmän lapsia, iskee se murrosikä niihinkin ihan samaan aikaan kuin kaupungissa. Ja siinä vaiheessa pitää muuttaa suhtautumistaan entisiä lapsia kohtaan.

Aamunavauksissa olemme puhuneet viime viikolla ja taas maanantaina pressa-vaaleista. Kaikkien muiden ehdokkaiden nimet lapset muistivat, paitsi Lahden. Äänestystä emme meidän luokassa ottaneet, mutta isojen puolella kuulemma Halonen oli voittanut toisella kierroksella Vanhasen. Aika yllättävää, kun olisi luullut, että näinkin maaseudulla kodit olisivat enemmän keskustalaisia. Mutta jos asiasta ei sitten ole kodeissa puhuttu, kodeissa ollaankin jonkun muun takana tai sitten kulmakunta on vähemmän keskustalainen, millaiseksi olemme sen ajatelleet. Minulta lapset ovat useampaan kertaan koittaneet tivata, ketä äänestin. Minä olen vain todennut, että vaalisalaisuus, enkä ole sanonut juuta enkä jaata heidän veikkauksiinsa. Tällä hetkellä enemmistö on sitä mieltä, että olen Niinistön takana. Miten vaan, olen ääneni antanut tällä kierrokselle samalle kuin edelliselläkin. Kiitettävää toimintaa ;)

Olen suorittanut tärkeän tehtäväni päätökseen, perehdyttänyt Kostin tuella TYYn nykyisen taloustoimikunnan tehtäviinsä. Yksi paperi pitää vielä viimeistellä ja spostittaa nykyisille toimijoille ja sitten se on minun osaltani siinä. Haikeaa? Kyllä, mutta vähemmän kuin odotin. Uusi, mielekäs työ, uusi, haastellinen työpaikka, uusi koti, uusi paikkakunta... niin paljon muuttui vuoden vaihtuessa, ettei kunnolla ehdi ikävöidä, varsinkin kun tämä kuu on ollut hyvin hektinen vielä Turun päässäkin. Vaikka käyntien määrä ei ole ollut mahdoton, niiden etukäteen vaatima aika on ollut vaikea repiä. Haikeus iskee ehkä myöhemmin, tai sitten tämä muutos tuli murehdittua etukäteen. Ikävä varmasti tulee montaa ihmistä ja asiaa, mutta sellaista elämä on, kohtaamisia ja eroja. Nyt pitää koittaa muodostaa elämä tänne ja se alkaa kuulostaa mielenkiintoiselta, ei enää pelottavalta. Sillä ei elämän tänne muodostaminen tarkoita yhteyksien katkaisua entiseen. Yhteyksien pitäminen vaan muuttuu.

Viikko sitten sain mukavan puhelun. Kaveri toiselta puolelta Suomea soitteli ja kertoi saaneensa töitä Luodosta maaliskuusta. Määräaikaisen, mutta töitä. Ilahduin suunnattomasti. Ensinnäkin, koska on hienoa, että kaverit saa töitä (varsinkin jos voi päätellä, ettei taloudellinen tilanne ole maailman paras). Toisekseen, että juuri hän sai tuon paikan. Ja kolmannekseen, koska nyt hän tulee tänne vähintään neljäksi kuukaudeksi. Nyt on joku, jolle voi soittaa, jos illalla on yksinäinen olo. Voi kutsua/lähteä kahville, lenkille, leffaan tai mitä vaan. Siis voi saada ikäistään juttuseuraa.

16.1.06

Minä viime vuonna

Ja Sakelta kopsin tällaisen sovellettuna:

Mitä sellaista teit v. 2005, mitä et ollut tehnyt aikaisemmin?

Olin ekalla ihan omalla kesälomareissulla ja sain palkkaa opettamisesta.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
En tehnyt, mutta tämän vuotisen ajattelin kyllä toteuttaa.

Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2005?
Sisko, graduparin vaimo (tosin se vaimo ei ollut niin läheinen, mutta graduparista tuli isä ekaa kertaa) ja ystävän ex (ja sama kuvio osaltani kuin edellisessä)

Kuoliko kukaan läheisesi?
Isänisä maaliskuussa ja äidinäiti 04 uudenvuodenaaton iltana. Siis että sama asia omaisille kuin mummu olisi 05 kuollut.

Missä maissa kävit?
Kotimaassa pysyin. Näin Venäjälle yhden mäen päältä.

Mitä sellasta haluaisit vuonna 2006 jota et saanut/kokenut 2005?
Sitä, että voi suunnitella elämäänsä.

Mitkä päivämäärät vuonna 2005 jäivät mieleen ja miksi?
Loppiainen (mummu haettiin sairaalasta hautausmaan ruumishuoneelle), pääsiäinen (ukin hautajaiset), 29.4. gradu painoon, 8.11. eka pitempi työsuhde alkoi, 24.11. sain tiedon työstä koko kevääksi, 27.11. Veeti syntyi ja kastettiin 18.12. sekä 14.12. viimeinen edari.

Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Oman arvon tunnistaminen ja sen eteen työskentely. Maisterinpaperit.

Entä suurin epäonnistuminen?
Sanoin yhtä, tarkoitin toista. Siis ihmissuhteissa källin ihanan ihmisen kanssa. Onneksi voimme puhua kuitenkin, eikä hän tainnut huomata mitään ;)

Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Digikamera. On ollut tosi paljon käyttöä. Jaakolle vielä kiitos konsultaatiosta!

Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Kaikkien ystävien. Erityisesti niiden, jotka tietävät, mitä tapahtui 14. joulukuuta. Ja varsinkin sen, joka tarjosi olkapäänsä tammi-helmikuussa ja maaliskuun kymmenentenä sekä ei hermostunut työhaastattelun ja työpaikan saamisen välisenä aikana marraskuun lopulla. Se on joutunut kuulemaan paljon, reppana.

Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Ihminen, joka toimi minua kohtaan väärin.

Mistä olit tosi innoissasi?
Elämisen arvoisesta elämästä ja rakkaista ihmisistä. TYYstä. Karhun kiertämisestä, vaikka tarpominen toppasikin lyhyeen.

Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2005?
Punsch, punsch, punsch, punsch, alla sorter punsch... à la TYYh 05 keskellä yötä puhelimessa kaksi (?)-äänisesti. Hali teille kaikille!

Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi?

Onnellisempi ja ehdottomasti vähemmän surullinen. Rankka vuosi on takana ja nyt on uusia haasteita edessä. Niitä innolla odotan.

b) rikkaampi/köyhempi?
Maallisesti samoissa (kunnes palkka alkaa juosta ;). Henkisesti miljoonia kokemuksia, satoja päiviä, kymmeniä ihmisiä ja muutamaa tosi hyvää kaveria/ystävää rikkaampi. Siis tosi rikas.

Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2005?
Pidellyt enemmän itseäni niskasta kiinni (kesto-ongelma, ei se tästä miksikään muutu). Sanonut ei.

Entä vähemmän?
Hoppuillut.

Rakastuitko v.2005?
Rakastuin? En. Ihastuin lujasti? Kyllä, edelleen.

Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Ei minulla ole syytä vihata ihmisiä. En vihannut vuosi sitten, enkä vihaa nytkään.

Mitä halusit ja sait?
Halusin valmistua ja sen tein.

Mitä halusit, mutta et saanut?
Rakkautta ja hellyyttä. Sellaista oikeaa, tiedätte kyllä. Kyllähän minua rakastetaan, mutta se yksi uupuu edelleen.

Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
25. Vedin niin matalalla profiililla koko päivän, ettei kukaan edes muistanut. Moni TYY-kavereistani ei edelleenkään tiedä, missä välissä keväällä se minun syntymäpäiväni on. Kjäh!

Mikä yksi asia ois tehnyt vuodesta 2005 paremman?
Tjaah. Ettei mummu ja ukki olisi kuollut.

Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät ja kaverit. Työt ja TYY.

Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Hedelmöityslain soutaminen ja huopaaminen.

Ketä kaipasit?
Turussa Luodon sakkia ja Jenniä, Luodossa Turun porukoita sekä Jenniä. Mummua.

Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Vaikea sanoa. TYYn viime vuoden koko poppoo (siis lähinnä hallituksessa oli uusia tuttavuuksia) ovat antaneet minulle unohtumattoman vuoden. Ja sitten on ihmisiä, joihin tutustuin viime vuonna vasta paremmin, sitä ennen tunsin lähinnä naaman.

Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v, 2005?
Rohkea rokan syö, maito menettää paljon. Toimii melkein missä vaan (en nyt keksi, missä ei toimisi).

15.1.06

Uudestaan...

Jas-so, meni sitten vaalit toiselle kierrokselle. Itseasiassa en yllättynyt. Minusta oli hätiköityä alunperinkin puolueen ryhtyä rummuttamaan yhden kierroksen eteen niin paljon. Nyt pitää sitten löytää rahat toiseen kierrokseen, kun porvarit lyövät hynttyynsä ja rahansa yhteen. Niinistö pitää voittaa! Se on sen verran kova porvari, etten todellakaan haluaisi elää hänen johtamassaan Suomessa. Vaikka presidentin valtaoikeuksia onkin kavennettu, presidentti on paljon esillä ja ja hän sanoo paljon. Presidentti on mielipidejohtaja. Halosen humaani linja on ollut minun sydäntäni lähellä ja todella toivon hänen voivan jatkaa. Ja käsitykseni Niinistöstä on kovin kaukana humaanista.

Halonen viisaasti ei ottanut kuuleviin korviinsa puoli yhdeksän aikaan, kun toimittaja oli julistamassa silloista vaaliennustetta vaalitulokseksi. Totta, järjestys ei ainakaan kärkikolmikon osalta muuttunut, mutta osuudet kyllä. Jos Halosen ääniosuus olisi noussut kolmanneksen siitä, mitä Niinistön osuus kasvoi noista ennusteista, hän olisi jo presidentti.

Mutta olenko ainut, joka kaipaa vanhamallista vaalitulospalvelua (Ylen vaalivalvojaisissa)? En pidä noista ennusteista, vaan haluaisin seurata reaaliaikaisesti laskettuja ääniä ja silloista vaalitulosta. Minusta on paljon mielenkiintoisempaa koittaa itse arvioida, paljonko tulokseksi tulee siinä vaiheessa, kun pienet paikkakunnat on laskettu ja kepun hurja kasvu alkaa kääntyä suurten paikkakuntien tulosten alkaessa hiljalleen valmistua. Ei siitä niin kauaa ole, kun näitä ennusteita ei näin tarjoiltu ja minä ainakin haluaisin jumpata aivojani ihan itse. Voisivatkohan he tarjota edes netissä vaihtoehtoa...

5.1.06

Paljaat jalat


Vuoden vaihtuessa minusta tuli virallisesti taas raumalainen, olen siis kotiinpäin menossa. Raumalla olen syntynyt, tosin Raumalla asumastani lähes kolmesta vuodesta en muista mitään. Turun vuosiani tuskin tulen koskaan unohtamaan, tosin ei sitä koskaan tiedä, millainen dementia vanhuudessa iskee.

Aika jännät fiilikset on nyt. Työt alkavat maanantaina. Tuossa aamupäivällä kävimme kollegani kanssa tutustumassa kouluun ja ennenkaikkea siihen, mitä kaapit ovat syöneet. Paljon olivat syöneet. Totesimme, että yksi päivä taitaa kulua inventoidessa koulun kaappeja. Kavereinamme siivouksessa tulevat olemaan pölysuojaimet hengityselimille, suojakäsineet ja monen monta jätesäkkiä.

Toisaalta pelottaa ihan hirveästi, että vastuullani on puolen vuoden ajan täysin yhdeksän oppilaan oppiminen ja loppujen 19 osalta englannin, musiikin ja tekstiilityön tunnit. Toisaalta on aivan mahtava tunne, että voin ainakin puolen vuoden ajan olla yhdessä paikassa ja luoda luokkaan minun näköiseni tunnelman ja tehdä asioita juuri niinkuin minun luonteellani juuri tämän luokan kanssa toimitaan. Minulla on oma luokka! Olenhan minä viranhaltija. En siis ole sijainen, vaan olen määräaikaisessa virassa. Hiukan huvitti, toisaalta tuntui hykerryttävältä, kun kollegani puhui ensi vuodesta kanssani niin kuin minä todella siinä saisin olla mukana. Toivon...

Hassua on myös, että nyt pitää alkaa oikeasti aikuiseksi. Pitää irtautua TYYstä ja TOSY:sta. Olenkin jo vanhemmiltani tiedustellut, mikä puolueosasto Raumalla olisi järkevin jatkossa. Tulen tutustumaan keväällä Rauman työväenyhdistyksen toimintaan, sitä minulle suositeltiin. Minä maksan myös ensimmäistä kertaa elämässäni erikseen vedestä, sähköstä ja netistä, opiskeluaikani kun olen saanut viettää TYS:n hellässä huomassa. Tähän saakka olen aina yöpynyt vanhempieni luona, kun olen heitä tavannut, mutta jatkossa tulen käymään heidän luonaan kahvilla, mikä kuulostaa _todella_ aikuiselta.

Vielä asun laatikkomaassa, mutta ehkä tammikuun loppuun mennessä pääsen johonkin järjestykseen täällä. Kunhan saan hankittua kirjahyllyn, keittiöön yhden lipaston ja eteiseen toisen (tässä tärkeysjärjestyksessä), pääsen lopuistakin laatikoista eroon. Nyt kirjat ovat vain olohuoneen nurkassa laatikoissaan ja minä ihmettelen hukuksissa olevia satukirjojani. Ope näet tarvii sellaisia uskomattoman paljon. Kaikesta sotkusta huolimatta olisi kiva, jos joku poikkeaisi täällä, kutsuisi itse itsensä käymään, ettei tuntuisi siltä, että tarvii ruinata kavereitaan käymään. Kun en minä nyt usko niin hirvittävästi muuttuvani valmistumiseni myötä, että minä jotenkin entistä vastenmielisemmäksi muuttuisin. Ja jos muutun, muistakaa sanoa se mulle, etten kadota itseäni.