25.1.06

Ei pääse seepra raidoistaan


Kerran yhdistysihminen, aina yhdistysihminen. Niin se vaan on. Kummasti alkaa veri vetää taas mukaan johonkin räpeltämään, vaikka niin kovasti koitin itselleni tolkuttaa, että nyt pidän taukoa ja sopeudun työelämään. Puolueen toiminta kiinnostaa taas enemmän ja hiukan jo olen jotain luvannut tehdäkin (pöllö minä). Kovasti olen kiinnostunut osallistumaan(/käynnistämään?) Rauman seudun nope-toimintaa (nuoret opettajat). Satakunnan Kotkien leirijaostossa olen jo mukana. Kuka opettaisi minulle sen ein ;)

Itse asiassa muutto toiselle paikkakunnalle on käynyt yllättävän kivuttomasti. Turussa käydessä tulee vaan hassu olo, kun ei olekaan paikkaa, jonne mennä. Hiljalleen kaipaisin taas muutakin elämää rytmittämään päiviäni (vai kiireellistyttämään?). Kun töistä tulee kotiin siinä puoli neljän maissa, laittaa ruuan, syö ja valmistelee seuraavan päivän tunnit, kello on jo niin paljon, ettei kylään ilkeä lähteä, mutta normaalit kokoukset alkaisivat kyllä siihen aikaan, joten...

Mutta aika aikaa kutakin, minun elämäni on nyt tällainen. Mielenkiintoinen elämänvaihe, sanoisin. Toisaalta äärettömän antoisa, toisaalta hirvittävän raskas. Mutta voisin ehkä (en ole vielä ihan varma) jopa suositella.

Ai-joo. Eka vanhempainilta takana ja selvisin hengissä. Mukavilta ihmisiltä vaikuttivat kaikki vanhemmat, yhtä mukavilta kuin lapsensakin.

Kuvan oikeudet: Jouko Veijonaho

Ei kommentteja: