26.1.06

Mistä tunnet sä ystävän


... onko oikea sulle hän... Ystävän laulu sinänsä ei kuulu lempikappaleisiini, mutta sen sanoissa on niin vinha perä, että jokaisen olisi syytä ne ajatuksella joskus lukea.

...Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää. /Ja jos silloin, kun myrsky soi, /vain sun kumppanis vaikeroi, /vene lähimpään rantaan vie, /jääköön pois, mikä lie. ...
Jos ystävä tai ystävyys ei kestä riitoja, kyseessä ei ole oikea ystävyys. Tai parisuhde. Ystävyys on välillä räiskettä ja rätinää, vai mitä? Aina ei olla asioista samaa mieltä ja hyvälle ystävälle asian voi ilmaista suoraan. Joskus siitä voi muodostua kunnon myrsky, joka riehuu aikansa, mutta sitten se on ohi ja tulee tyven. Luonto korjaa myrskyn jäljet luonnostaan. Ainahan jälkiä jää, mutta harvoin ne ovat kokonaisuudelle kohtalokkaita. Jos yksi puu kaatuu, siihen ei koko maailmankaikkeus romahda.

... Anna tunturin selvittää, kuka viereesi jää. / Kun on kaukana kaikki muut
/ ja kun päättyvät pitkospuut, / kuka rinnallas ruikuttaa, / takaisin mennä saa. ...
Ystävyys on myös sitä, ettei se vaadi aina ihmisjoukkoja ympärilleen. Että voi olla ystävänsä kanssa myös siellä, missä ei ole mitään. Että ystävyys on olemassa sanattakin. Ystävyyden ei tarvitse näyttää kenellekään yhtään mitään, se on ystävysten välistä sielujen sympatiaa.

... Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää. / Kun on sinulla vaikeaa
/ ja kun tarvitset auttajaa, / silloin ystävyys punnitaan; / menee muut menojaan. ...
Kun toinen ymmärtää puolesta sanasta, mistä kenkä puristaa ja osaa sen jälkeen sanoa ne juuri oikeat sanat. Osaa nostaa mielialan, tsemppaa kohtaamaan vaikean asian, tukee päätöksen tekemisessä, sitä on ystävyys. Ja sitä, että kuuntelee sydämellään, mitä toisella on asiaa ja antaa olkapäänsä, kun ystävä sitä tarvitsee. Ja se on molemminpuolista. Sitä, että osaa ottaa ystävän lujaan halaukseen, kun se sitä tarvitsee, vaikka se ei itse sitä tietäisikään. Sitä, että osaa kaivaa itkun ulos, mutta myös naurun.

Kiitos rakkaat ystäväni, että olette olemassa. Rakastan teitä jokaista. Ja rakkaat kaverini, pitäkää itsenne ihmisinä, jollaisina olen teidät oppinut tuntemaan, sillä silloin voit katsoa joka aamu peiliin. Myös teitä minä rakastan. Voikaa hyvin ja ilmoitelkaa itsestänne aina silloin tällöin, niin minäkin yritän.

... Siitä tunnet sä ystävän, / kun on vierelläs vielä hän. / Turhat tuttavat luotas ois / hävinneet pian pois. (J. Vainio)

Alkuperäinen kuva: http://modersmal.skolutveckling.se/finska/ullahoo/MPj01786320000%5B1%5D.jpg

2 kommenttia:

Jamo kirjoitti...

Moikka Kati!

Mie oon kyl samaa mieltä tuon laulun sanoista. Vaikkei kaikki kohdat ookkaan ihan sellasia niinkun ite ajattelee, mut siinä laulussa on ideaa. Miusta sitä sais soittaa useamminkin radiossa (tai sit mie kuuntelen vääriä radiokanavia). Ainakin se sais kuulua ystävänpäivän pakollisiin kappaleisiin.
Ida luki siun lähettämän viestin ja olis tehny miel vastata siulle, mutten oikein tienny et mitä ois sanonu. Tässä kuitenkin tarjoan (virtuaalista) olkapäätä johon nojata.

Kati Veijonaho kirjoitti...

Kiitos. Minä tiesin kyllä ilman vastaustakin. Mutta aurinko paistaa aina, välillä se vaan on pilvien takana piilossa. Ja välillä niitä pilviä on paljon.