19.1.06

Sitä sun tätä


On sitä taas totuttelemista näihin pakkasiin. Hiukan pakkaa vilu tulla, kun tossuilee välituntivalvontoja, saati luistellessa. Minä koitin, että olisimme sisällä, kun pakkanen oli niin kova, varsinkin yhdistettynä tuuleen. Mutta, mutta... Lapset vastustivat asiaa suunnattomasti, kun olivat luistimetkin raahanneet kouluun. Eikä siellä kuulemma _niin_ kylmää ole, vaikka välitunneille ei millään meinaakaan tarjeta mennä. Katsoin sitten, että kaikilla on vaatteet asiallisesti päällä, kaulaliina kasvoilla ja pipo melkein silmillä saakka. Luistimet jalkaan ja jäällä hippaa ja "kuka pelkää Pakkasukkoa". Hyvinhän me tarkenimme, melkein tuli hikikin. Kenenkään poskissa ei ollut paleltumalaikkuja, vaan sangen punaisina loistivat iloisten lasten posket.

Jännästi sitä sitoutuu työhön enemmän, kun se on pidempi, kokonainen lukukausi. Oikein hirvittää, ettei hiihtolomaan ole enää kuin viisi viikkoa ja vaikka mitä pitäisi tehdä ennen sitä. Eikun siihen onkin neljä viikkoa, kääk! Ja sen jälkeen vaivaiset seitsemän viikkoa pääsiäiseen ja sitten alkaakin jo kesä kolkutella. Mutta siis takaisin astiaan. Nyt jo sitä miettii, mitä tehdään sitten maaliskuussa, huhtikuussa, pääsiäisen tienoolla, äitienpäiväksi... Isojen enkut, musat ja rättikässyt pörräilevät unissakin, kun koitan keksiä niihin jotain kivaa, mutta kuitenkin sisällöllisesti arvokasta.

Olen myös oppinut, miten ne isoimmat kuuntelevat parhaiten. Kun vaan sanoo asian ihan tavallisesti, yhtään uhkailematta, maanittelematta tai komentamatta, mutta sellaisella ilmeellä, että tämä oli nyt viimeinen sanani ja siinä piste. Noihin vanhimpiin minulla on vähiten kokemusta, mutta noin pienellä koululla tulee heihinkin opittua. Vaikka sanotaan, että maalla lapset ovat enemmän lapsia, iskee se murrosikä niihinkin ihan samaan aikaan kuin kaupungissa. Ja siinä vaiheessa pitää muuttaa suhtautumistaan entisiä lapsia kohtaan.

Aamunavauksissa olemme puhuneet viime viikolla ja taas maanantaina pressa-vaaleista. Kaikkien muiden ehdokkaiden nimet lapset muistivat, paitsi Lahden. Äänestystä emme meidän luokassa ottaneet, mutta isojen puolella kuulemma Halonen oli voittanut toisella kierroksella Vanhasen. Aika yllättävää, kun olisi luullut, että näinkin maaseudulla kodit olisivat enemmän keskustalaisia. Mutta jos asiasta ei sitten ole kodeissa puhuttu, kodeissa ollaankin jonkun muun takana tai sitten kulmakunta on vähemmän keskustalainen, millaiseksi olemme sen ajatelleet. Minulta lapset ovat useampaan kertaan koittaneet tivata, ketä äänestin. Minä olen vain todennut, että vaalisalaisuus, enkä ole sanonut juuta enkä jaata heidän veikkauksiinsa. Tällä hetkellä enemmistö on sitä mieltä, että olen Niinistön takana. Miten vaan, olen ääneni antanut tällä kierrokselle samalle kuin edelliselläkin. Kiitettävää toimintaa ;)

Olen suorittanut tärkeän tehtäväni päätökseen, perehdyttänyt Kostin tuella TYYn nykyisen taloustoimikunnan tehtäviinsä. Yksi paperi pitää vielä viimeistellä ja spostittaa nykyisille toimijoille ja sitten se on minun osaltani siinä. Haikeaa? Kyllä, mutta vähemmän kuin odotin. Uusi, mielekäs työ, uusi, haastellinen työpaikka, uusi koti, uusi paikkakunta... niin paljon muuttui vuoden vaihtuessa, ettei kunnolla ehdi ikävöidä, varsinkin kun tämä kuu on ollut hyvin hektinen vielä Turun päässäkin. Vaikka käyntien määrä ei ole ollut mahdoton, niiden etukäteen vaatima aika on ollut vaikea repiä. Haikeus iskee ehkä myöhemmin, tai sitten tämä muutos tuli murehdittua etukäteen. Ikävä varmasti tulee montaa ihmistä ja asiaa, mutta sellaista elämä on, kohtaamisia ja eroja. Nyt pitää koittaa muodostaa elämä tänne ja se alkaa kuulostaa mielenkiintoiselta, ei enää pelottavalta. Sillä ei elämän tänne muodostaminen tarkoita yhteyksien katkaisua entiseen. Yhteyksien pitäminen vaan muuttuu.

Viikko sitten sain mukavan puhelun. Kaveri toiselta puolelta Suomea soitteli ja kertoi saaneensa töitä Luodosta maaliskuusta. Määräaikaisen, mutta töitä. Ilahduin suunnattomasti. Ensinnäkin, koska on hienoa, että kaverit saa töitä (varsinkin jos voi päätellä, ettei taloudellinen tilanne ole maailman paras). Toisekseen, että juuri hän sai tuon paikan. Ja kolmannekseen, koska nyt hän tulee tänne vähintään neljäksi kuukaudeksi. Nyt on joku, jolle voi soittaa, jos illalla on yksinäinen olo. Voi kutsua/lähteä kahville, lenkille, leffaan tai mitä vaan. Siis voi saada ikäistään juttuseuraa.

2 kommenttia:

Saku kirjoitti...

Ida sanoi että hän olisi jättänyt tänne viestiä, mutta kun sinulla on laitettu asetuksissa että vain rekisteröityneet saa kirjoitella.

Kati Veijonaho kirjoitti...

Joo, ja niin tulee olemaan jatkossakin. Ehkä karsii epämääräisiä vatsaajia, vaikka kukapa tänne eksyisi omin päin ;) Eikä tuo kirjautminen nyt niin vaativaa ole, etteikö sitä voi tehdä. Siksi itse aikanaan kirjauduin, että sain Hannalle vastattua.