20.2.06

Hiihtoloman alkupäässä

Eikös sitä sanota, että miehiin ei voi luottaa? Kummipoika 2kk3vk todisti sen. Olemme nyt aamulla lähdössä Ikeaan, mutta tämäpä päättikin syödä keskellä yötä, että pääsemme liikkeelle puolitoista tuntia myöhemmin. Tai sitten miehiin on asennettu jo syntyessään shoppailunvälttelygeeni ;)

Vietin aivan äärettömän ihanan viikonlopun. Ensinnäkin perjantaina sain vihdoin kirjahyllyn olohuoneeseen. Yksi ovi tosin oli viallinen, kun siihen oli tehty vain yksi reikä ovenkahvaa varten. Pitää siis vielä kerta piipahtaa liikkeessä, mutta joka tapauksessa olen vihdoin päässyt eroon laatikoista (paitsi keittiön hylly on vielä virittämättä paikalleen ja keittokirjat ovat laatikossa, mutta se ei keittiönpöydän alla haittaa). Kirjahyllyn kuvassa lasiovesta heijastuu ikkunastani näkyvä Yhteislyseon lukio (tai joku sellainen sen nimi nykyään on).

Lauantaina sain vieraita Turusta. Oli todella ihanaa saada puhua omanikäisten ihmisten kanssa, varsinkin kun vieraat olivat vielä muutoinkin mieluisia. Toisen heistä olen tuntenut paremmin tai huonommin jo nelisen vuotta, toiseen olen tutustunut paremmin vasta viimeisen puolen vuoden sisällä ja jos olisimme pidempään asustelleet samalla paikkakunnalla, meistä olisi ehkä tullut jopa tulla ystäviä. Minusta ystävyys ei onnistu kenen kanssa tahansa. Hyvä kaveri voi olla vielä helpostikin, mutta ystävä vaatii jo enemmän. Nämä vieraat ovat sellaisia, joita harvemmin olen nähnyt yhtä aikaa, vaan yleensä aina erikseen. Nyt sain muutaman tunnin katsoa, millaisia he ovat vapaalla yhdessä ja eihän kahdesta mukavasta, ihanasta ja empaattisesta ihmisestä voikaan tulla muuta kuin aivan uskomattoman onnistunut pari.

Iltasella siirryin vieraideni kyydillä Turkuun. Idan ja Jarmon luona kokoontui vanhaa kaveriporukkaamme esilaskiaisen merkeissä. Lauantaina katselimme olympialaisia (enpä ollut näitä kisoja vielä katsonutkaan) ennen nukkumaanmenoa, sunnuntaina kävimme testamassa taidemuseon ympäristön pulkkamäet. Paras (eli jäisin) mäki oli pikkulastenkin suosiossa, mutta hyvin sinne joukkoon sopi. Kunhan oli varovainen aavistuksen vaahtosammutinta suurempien elävien esteiden kiertämisessä. Jäisessä mäessä kun vauhtia ei pahemmin saanut pysähtymään, niin liikkeelle lähtiessä saattoi vain toivoa, ettei kukaan lapsista juuri silloin satu juoksemaan rinteen poikki, kun itse oli laskemassa alas. Aika kevyesti sai pidellä liukurista kiinni, että olisi tarvittaessa saanut kaapattua elävän esteen syliinsä ettei satu mitään suurta vahinkoa. Aikuisen on tunnettava vastuunsa pulkkamäessäkin.

Oli mukava nähdä porukkaa pitkästä aikaa. Ellua ja Jussia olenkin tainnut viimeksi nähdä Idan ja Jarmon tupareissa alkusyksystä, Saken vuodenvaihteessa. Nyt meitä kyllä nauratti, että nythän me näemme alvariinsa, kahden viikon päästä Saken tupareissa ja siitä kahden viikon päästä mun tupareissa. Ja sitten voimmekin varmaan hiljalleen alkaa valmistautua joko Minnan tai Jennin ja Akin tupareihin. Ja koska tuparit sovitaan spostilla liki kaksi kuukautta etukäteen lähes koko porukalle sopivaksi, niissä näemme nyt joukosta puuttuneetkin.

Ei kommentteja: