15.2.06

Koulutuksen vajaavuus

Ajattelinpa kirjoitella oikein ylös asioita, joiden kohtaamiseen olen saanut eväitä koulutuksessa todella vähän. Ja jotka olen kohdannut viimeisen neljän kuukauden aikana satunnaisessa järjestyksessä ylöskirjoitettuina. Pieniäsuuria asioita, joihin suuri osa opettajista törmää työurallaan ja joihin ei ole annettu mitään kättä pidempää. Monessa muussa asiassa maalaisjärki riittäisi, mutta sitten on asioita, joissa järjestä ei ole yhtään mitään hyöytä. Järkikin nyt sanoo, että lasta pitää tukea ihmisyydessä kasvussaan ja tätä meille on tankattu muodossa jos toisessa pitkin koulutusta, samoin elinikäistä oppimista, mutta mitäs sitten kun...

1. Olet antanut oppilaalle kaksi varoitusta ja kolmannen jälkeen toteat, että nyt on otettava kotiin yhteyttä. Oppilaan käytös riistäytyy tällöin täysin käsistä ja hän lakkaa piittaamasta täysin komennoistasi, koska kotiin otetaan yhteyttä joka tapauksessa. Sitten kun tämä tilanne huipentuu siihen, että pieni oppilas lähtee luokasta ja sanoo menevänsä kotiin vetäessään kenkiä jalkaansa. Mitä tekisit?

2. Oppilas ei saa tahtoaan läpi. Et anna hänelle esim. vapautusta a-kirjaimen kirjoittamisesta vain koska hänestä kirjoittaminen on tylsää. Oppilas on erittäin pitkävihainen ja mököttää koko loppupäivän eikä tee mitään, ei hyvällä, ei pahalla. Vaikka kuinka koitat jutella, että mikäs nyt harmittaa (minun on ainakin vaikea uskoa että kirjaimen kirjoittaminen harmittaisi yksinään vielä neljännnenkin tunnin jälkeen). Mitä tekisit?

3. Otat lapsen kotiin useamman kerran yhteyttä, kun läksyt ovat koko ajan tekemättä. Kotoa vaan todetaan, että johan tuo on toisella luokalla, sen pitäisi jo osata ihan itse hoitaa omat kouluasiansa.

4. Todistusten kirjoittaminen. Mikä liikunnan osaaminen on kasin arvoista, mikä ysiä? Entä kuviksessa? Miten arvioidaan käyttäymistä? Ovatko mittarit absoluuttisia vai oppilaskohtaisia?

5. Oppilaan lähiomainen kuolee. Pienessä yhteisössä myös muut lapset kokevat kuoleman omanakin menetyksenä. Mitä teet?

6. Oppilas kyllä osaa lukea, mutta lukeminen on hhhhiidddaaasssttta. Lapsi ei ole luonnollisesti kauhean innostunut lukemisesta, eihän aikuinenkaan tykkää asiasta, jota ei osaa. Mutta miten lukutaitoa nopeutetaan, jos ei lukemalla harjoittelemalla?

7. Kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä puhuttiin kovasti koulutuksen aikana, mutta se oli lähinnä toteamista, että sellaista on oltava. Ja sitten perään peloteltiin kauheilla vanhemmilla. Kyllähän niitäkin joukkoon varmasti sopii (minä en ole vielä tavannut), mutta pitääkö niillä oikein pelotella. Ja mitä se yhteistyö sitten käytännössä on?

8. Oppilaalle sattuu vahinko kesken koulupäivän. Koululaisilla ei enää ole vaihtovaatteita koulussa. Ja onhan se äärettömän noloa, jos toiset saisivat tietää. Mitä teet?

9. Lapset epäilevät yhden oppilaan lintsaavan. Opettaja tietää, ettei asia ole näin, samoin eräs oppilas, jolla on suuri hätä tästä väärinkäsityksestä. Et voi kuitenkaan oikein tarkkaan kertoa, miksi oppilas on poissa vaitiolovelvollisuutesi vuoksi. Mitä teet?

10. Joudut ottamaan lapsesta ikävän asian esille vanhempaintuokiossa. Esim. käytös, luokan kertaaminen, jokin lapsen ominaisuus... Vanhemmat kuitenkin voivat helposti ottaa asian kritiikkinä lastaan tai heidän omaa kasvatusmetodiaan kohtaan. Miten aloitat asian?

11. Yhdysluokkaopetus. Miten opetetaan yhtäaikaa esimerkiksi ykkösille g-kirjainta, kakkosille imperfektiä ja kolmosille sanaluokkia? Kantapää ja Siperia ovat jo onneksi opettaneet ja hiljalleen on yhä enemmän ideoita toteutukseen.

Nämä tuli nyt ensihätään mieleen. Mutta noita on tullut esille vaikka kuinka paljon ja joka päivä lisää. Elämä on jatkuvaa oppimista.

2 kommenttia:

Jamo kirjoitti...

Kieltämättä kinkkisiä juttuja, mutta ajattelinpa kertoo miten ite olisin toiminut tai toimisin ko. tilanteissa.

2. Annat olla vihainen. Lapsi on ehkä kotona oppinut, että kun tarpeeksi kauan on vihainen niin vanhemmat taipuvat. Jos näyttää, että sama on tulossa eteen niin kerrot ettei ilman a-kirjaimen kirjoittamista pärjää elämässä. Pidä kantasi!

3. Asuuko lapsi molempien vanhempien kanssa? Jos asuu niin pyytää puhua toisen vanhemmankin kanssa. Jos vanhemmat ei ota kantaa tai vain toinen vanhempi asuu kotona, niin pyytää voisiko vanhemmat tulla keskustelemaan ja vedota siihen mitä itse osasi ja muisti hoitaa itsenäisesti toisella luokalla ollessaan. Joskus taas vanhemmat voivat olla niin toivottomia tapauksia (tai jostain syystä väsyneitä lapsiinsa tai elämäntilanteeseensa), ettei voi muuta kuin surullisena katsoa vierestä ja toivoa parempia aikoja.

4. Tätä mietin itse koulussa ollessa, enkä päässyt selvyyteen miten homma oikein tarkalleen ottaen toimi. Meillä oli muutamat jutut mitkä opettaja oli ottanut numeron antamisen perustaksi (Cooper ja lihaskuntotesti) joiden perusteella antoi numeron (muu liikuntatunnilla esitetty 'hyvä' nosti numeroa ja päinvastoin). Itse en pitänyt tästä systeemistä, sillä se painottui mielestäni liikaa juoksemiseen. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että yleiset mittarit on parempia kuin oppilaskohtaiset. (Ei tule oppilaalle myöhemmin yllätystä.)

5. Tähä vastasin Katille yksityisesti.

6. Totta, mutta yrittää saada oppilas ymmärtämään, ettei mitään opi jos ei opettele tarpeeksi. Ehkä ylimääräinen lukuläksy tai muu vastaava voisi olla tarpeellinen. Oppilas kuitenkin hyötyy itse myöhemmissä opinnoissa kun osaa lukea nopeammin.

7. Yhteistyö voi olla esim. kerran puolessa vuodessa vanhempainilta ja muuten vaikka oppilaan mukana toimitettu terveiset miten on mennyt tai mitä on tehty. Itsellä on ainakin sellainen tunne, että kunhan opettaja ilmaisee jotenkin, että välittää tästäkin oppilaasta niin yhteistyö pelaa. Tänä vuonna oli omituista kun ei ollut nähnyt opettajaa ollenkaan yli puoleen vuoteen eikä hän tuntunut lukevan sähköpostejakaan...

9. Sanot oppilaille, että opettaja tietää missä oppilas on ja hänellä on siihen pätevä syy. Syytä et voi kertoa eikä se muille kuulu. Sävynä tiukka.

10. Aloita tyyliin "tämä ei ole kritiikkiä, mutta oppilas joutuu kertaamaan luokan jos tämä asia ei parane. Oppilas ei pärjää seuraavilla luokka-asteilla jos ei opi tätä. Korostan, tämä ei ole kritiikkiä vanhempia kohtaan." Eli kiedo asia 'voileiväksi' jossa molemmilla puolilla tuot ilmi, ettet kritisoi vanhempia vaan tuot esille oppilaan oppimisvaikeudet.

1. Tämä on hankala. Muistaakseni joku ope sanoi, että opettajalla on vastuu oppilaista koulupäivän ajan. Siinä mielessä en itse uskaltaisi päästää oppilasta lähtemään, mutta toisaalta taas fyysinen kurinpito on ollut esillä niin paljon, että sitä varoisin. Käytännössä varmaan tukkisin oviaukon ja yrittäisin saada oppilaan rauhoittumaan. Toinen vaihtoehto on jos oppilas ei tunne toista opea niin tehdä siitä 'paha' ja viedä oppilas istumaan toiseen luokkaan.

8. Tämä yllätti täysin, enpä tiedä miten toimisin tilanteessa. Riippuen missä vaiheessa päivää tämä olisi tapahtunut...

11. Laitat muut tekemään tehtäviä, kun opetat yhtä ryhmää. Näin joskus joku selitti. Kieltämättä haastava homma.

Kati Veijonaho kirjoitti...

En voi valitettavasti kertoa, miten olen toiminut tilanteissa, ettei kukaan vaan tiedä, mistä puhuin. Lapsellakin on oikeus yksityisyyteen, kuten tiedät. Mutta kaikista ollaan selvitty ilman pysyviä vahinkoja/virkavirheitä/väkivaltaa
/alistamista. Ja kuten totesin jo, oppia ikä kaikki, välillä vaan enemmän.