3.2.06

Perjantaista perjantain kautta perjantaihin


Mitä niille muille viikonpäiville oikein tapahtuu? Aina on perjantai ja sitä ihmettelee, että sitä ja tätä meidän piti tehdä tällä viikolla lasten kanssa, mutta emme ehtineet. Aloitteleva opettaja on välillä ihmeissään luotsatessaan kolmea luokkaa yhtä aikaa tiedon poluilla.

Olemme koittaneet sopia yhteistä aikaa kaveriporukkamme kanssa, että saisimme tupareita kasaan. Nyt taitaa olla vihdoin minun tupareilleni ja Saken tupareille ajat sovittuna. Tuskaa se lähes tuotti, mutta kun ekat on kuukauden päästä ja toiset puolentoista, saimme tehtyä riittävän ajoissa kalenterivaraukset toisille. Uskomatonta aikuistumista, kun ei enää tahdo löytyä yhteistä aikaa millään. Sakke jo päivitteli työssäkäyvien ja/tai seurustelevien kavereidemme alituista viikonloppukiireisyyttä. Jenni vastasikin nopeasti, että onneksi meillä ei ole vielä lapsia. Minä hengessäni mietin, miten kiireinen olisinkaan, jos vielä seurustelisin, kun jo työssäkäynti tuntuu vievän kaiken aikani.

Olen tällä viikolla myös herännyt ihmettelemään, mitä ihmettä tekisin kesällä. Opettajan työaikavapaita päiviähän tunnetusti riittää kesässä. Toisaalta kuulostaa ihan houkuttelevalta olla kymmenen viikkoa tekemättä mitään (tietty seuraavalle vuodelle pitää tehdä opetussuunnitelma, pohtia tavoitteita ja toteutusta ja niihin menee yllättävästi aikaa), mutta toisaalta se on aivan tajuttoman pitkä aika. Eräs ystäväni jo vinkkasi, että kansainväliset työleirit olisivat ihan fiksu tapa kuluttaa aikaa niin, ettei se kuitenkaan mene hukkaan. Ei hullumpi idea, mutta saas nähdä, uskallanko lähteä.

Olen tällä viikolla tutustunut paikalliseen kirjastoon ajan kanssa. Hiukan huvittikin, miten TYYssä on iskostunut asenteita takaraivoon: ensimmäisenä totesin tyytyväisenä, että taloon ja talossa on esteetön kulku. Sisään tullessa ulko-ovella on tosin kynnys, mutta sen aiheuttamia ongelmia kompensoi automaattisesti avautuvat ovet. Sisätiloissa minusta näkövammaiset olisi voitu ottaa paremmin huomioon väreissä, kontrasteissa ja pintamateriaaleissa, mutta muille kirjasto vaikutti esteettömältä. Lisäksi heti sisään tullessa kulkuporttien pielessä istuu vahtimestari, tai mikä lie, valmiina auttamaan tarvittaessa. Hänen lisäkseen löysin ainakin kolmesta paikasta kirjastohenkilökunnan palvelupisteitä. Pisteet uudelle kirjastotalolle.

Sakke pohtii blogillaan, mikä tekisi elämästä oleellisesti paremman. Miettimisen arvoinen kysymys. En osaa sanoa, tekisikö se elämästä parempaa (itseasiassa tekisi), mutta sen ainakin tiedän, mikä ensimmäisenä tuli mieleen, mitä elämästäni puuttuu. On tylsää, kun minua ei koskaan odota kotiin mikään muu kuin tiskit, pyykit ja siivous. Eikä niitäkään viitsisi millään tehdä, kun ei kukaan ole näkemässä vaikka kuinka possuilisin. Minä kaipaan elämääni elämäni miestä ja perhettä, mitä sitä kiertelemään. Olisi ihanaa saada kaivata ja rakastaa ja olla kaivattu ja rakastettu. Ehkä voisi olla kivaa, jos raha-asioista ei tarvitsisi miettiä ja maailma olisi täydellinen ja riidaton, mutta tuo yksi asia vaikuttaisi minun elämääni enemmän. Loppujen lopuksi ihminen tarvitsee myös ei-kivaa osaakseen arvostaa sitä hyvää, mitä on saanut.

Asensin laskurin tänne. On sangen mielenkiintoista katsoa, mistä ihmiset tulevat blogilleni. Suomisen Esa on liittänyt minut linkkilistalleen ilmeisesti ihan äskettäin, ainakin piikki käynneissä viittaisi siihen. Moinen asettaa pieniä paineita sisällöllisesti, pitäisikö välillä jaksaa kirjoittaa poliittisestikin. Mutta taidan jatkaa vanhaan malliin: kirjoitan, mitä mieli näppäimistölle tiputtelee. Joskus omia asioita, josku muita pohdintoja, joskus politiikkaa. Että saatte, reppanat, edelleen minut koko paketissa.

Nyt on taas aika keskittyä rentoutumiseen. Työviikon jälkeen on joka viikko todella väsynyt ja perjantaina uni korjaa jo hyvissä ajoin. Itseasiassa ilta kuluu siinä, kun koittaa pysytellä hereillä, kunne kello on niin paljon, että kehtaa mennä nukkumaan. Siis yleensä yhdeksältä. Viikolla jaksaa pidempään, mutta perjantaina ja lauantaina patja ja peitto kutsuvat syliinsä ajoissa, suorastaan nolostuttavan ajoissa. Hyvää viikonloppua!

1 kommentti:

Hanna kirjoitti...

Sinut on haastettu meemiin!
Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.