21.2.06

Sumusuhrua

Meidän piti eilen ehtiä Ikeasta kotiin Veetin nukkuumaanmenoajaksi. Emme ehtineet. Lähdimme Vantaalta vasta tuntia ennen Veetin yöunia ja kaiken huipuksi Forssasta saakka ajoimme sellaisessa hernerokassa, etten muista koskaan moista nähneeni. Muun muassa Euran ohi ajoimme niin, ettemme kumpikaan Outin kanssa nähneet koko paikkaa. Minä muistan, että ylitimme jossain vaiheessa Huittisista päin tullessa juuri ennen Euran keskustaa olevan junaradan. Outi muistaa, että ylitimme alikulkutunnelin. Päättelimme, että olemme kaupungin ohi ajaneet noin neljääkymppiä, emmekä nähneet aivan tien varressa olevan kaupan valtavaa mainosvalopylvästä, koska sumu oli niin tiheää.

Sumu esiintyi selvästi pilvinä. Välillä oli aivan kirkasta ja näkyvyys vallan mainio, mutta aivan yhtäkkiä edessä saattoi taas olla kuin seinänä sumua. Eikä se esiintynyt kuten sumu yleensä. Sitä saattoi olla missä tahansa: aukealla tai metsässä, ylä- tai alamäessä, notkon pohjalla tai mäen huipulla, tiellä tai tien vieressä, auton yläpuolella tai tuulilasin alapuolella. Aivan uskomaton kokemus.

Outi ei arvannut lähteä ajamaan enää puolen yön jälkeen Luvialle yksin, vaan he jäivät pojan kanssa tähän yöksi. Veeti nukkui kuin pieni possu koko yön ja virkeänä jaksoi sitten aamulla jutella ja leikkiä (tosin parit tirsat piti ottaa, että jaksoi kukkua seiskasta puolillepäivin). Kuvat ovat aamupäivältä.

Ei kommentteja: