7.2.06

Viisi kummallisuutta

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Tutuille lienee suunnilleen maailman helpoin asia uskoa, että mulla on omituisia tapoja. Ja joko tartutan niitä myös muihin tai sitten kuuluun pöhköpää-sukuun, kuten tuosta kummipoikani (serkun poika) 3-vuotis kuvasta voi päätellä.

1. Puhun sukulaisistani etunimillä ja paljon. Puolet tutuistani on jo luopunut ajatuksesta, että koskaan oppisi hahmottamaan kenestä puhun kulloinkin ja kuinka monta sisarrusta minulla onkaan. Moni on luullut, että meidän perheessä olisi sisarruksia 3-6, vaikka meitä on vain me kaksi ja ne loput ovat serkkujamme tai niiden miehiä (tai Outin mies) tai niiden lapsia (tai Outin ja Markon lapsi).

2. Vaikka muuten olisi sekaista, kirjahyllyn on oltava ojennuksessa. Jos kirjahylly on sekaisin ja kaikki muu tip-top, koko asunto on minusta aivan sekaisin. Ja auta armias, jos otat kirjan sieltä hyllystä ja menet laittamaan sen väärään paikkaan, minä meinaan revetä nahoistani, kunnes pääsen siirtämään sen paikalleen. Siis kirjojen kuuluu olla korkeusjärjestyksessä ja kirjan selän on oltava tasan hyllynreunan tasalla ja jämptissä rivissä ja saman tyylilajin kirjat omilla hyllyillään: lasten kirjat oikeat romaanit, hömppäromaanit, tietokirjat, nuortenkirjat, alan kirjat, oppikirjat... Älä siis sekaannu kirjahyllyyni jos et osaa laittaa kirjoja takaisin paikoilleen ;)

3. Kun tulen kotiin, on aivan ensimmäiseksi mentävä vessaan. Kiitos varhaisen kuivaksi oppimiseni päähäni on iskostunut, että aina sisälle tullessa kuuluu mennä pisulle. Olen saanut tämän ehdollistumisen rajoittumaan kotioveen, mutta silloin on todella mentävä. Vaikka olisi juuri käynyt vessassa. Tai saati jos en ole käynyt, meinaa vahinko tulla jo siinä kohtaa kun kaivan vasta avaimia kassista esiin.

4. Nenä. Nenä on aivan vastustamaton uloke ihmisessä. Jos ihminen on minulle tärkeä, haluaisin töötätä häntä nenästä. Tai nenuttaa (eli hieroa neniä vastakkain puolelta toiselle). Nenuttaminen on se hellittely, jonka Outin käsken usein antaa Veetille ja Tainan Pekalle ja Elinalle. Moinen taipumus lie peräisin äitiltämme, joka on minun nenustani murjonut ihmeellisen: siitä päältä kun painaa, se rusto on jakaantunut kahtia ja painuu molemmin puolin nenäluuta. (Siinäpähän nyt ihmettelet, mitä tarkoitan, et kuitenkaan kehtaa kysyä kun nähdään ;) Onneksi olen oppinut tätäkin piirrettäni piilottelemaan, koska kukaan tervejärkinen aikuinen ihminen ei ymmärtäisi, kun nipistäisin hellästi häntä nenästä tai nenuttaisin yhtäkkiä hellittelynpuuskassani.

5. Kukkani. Olen aivan hirvittävän tarkka siitä, miten kukkiani kohdellaan ja hoidetaan. Vettä joka viides päivä, paitsi rahapuulle joka kymmenes, saintpaulioille joka neljäs. Tuolle kukalle alakautta, toiselle kuuluu antaa yläkautta ja kolmannelle joka toinen kerta ylhäältä, joka toinen alhaalta. Tuolle tätä lannoitetta aina silloin ja silloin, tälle tuota lannoitetta juuri tällöin ja sille vain vettä. Sydän verta vuotaen jätän ne vain äärimmäisen pakon edessä toisille hoitoon. Ja jos niitä onnistuu vahingoittamaan, tulen ensin vihaiseksi ja sitten hyvin, hyvin surulliseksi. Tai jos ne alkavat kukkia vieraalla, tulen mustasukkaiseksi. Kehtaavatkin, mokomat, toisille esittää parastaan.

Hmm. Näitä kun lukee, alan jo epäillä, että olen hiukan neuroottinen. Olenko minä näin outo? Ei, en ole. Olen oudompi.

Nyt haastan mukaan Jarmon ja Saken (kun muita tuttujani ei ole enää vapaariistana haasteelle) sekä haastan Outin, Ericin, Sarin ja Jennin aloittamaan bloginsa pitämisen paljastamalla omat kummallisuutensa (kun kuitenkin joku noista maitoaa). Teidät on haastettu meemiin!

4 kommenttia:

Saku kirjoitti...

Nenuttaminen on yleistä myös täällä päin. Tehoaa muuten seurustelukumppanin ja lasten lisäksi hyvin myös eläimiin (tai ainakin meidän kani tykkäsi tuosta).

Saku kirjoitti...

Käy muuten katsomassa täällä http://pieniamerkintoja.blogspot.com/

Aika nuori kirjailijan alku.

Jamo kirjoitti...

Haaste otettu vastaan ja vastattu.

Outi Veijonaho kirjoitti...

Tehtävä suoritettu, pienellä viiveellä...