1.3.06

Ikävä

Se tulee hiljalleen. Kutkuttelee sydänalassa. Kaihertaa masussa. Saa ajatukset harhailemaan. Se on tuttu tunne jokaiselle. Toiset ovat sitä kokeneet enemmän, toiset vähemmän. Mutta koskaan siihen ei totu ja aina se on yhtä kurjaa. Se on ikävä.

Käväisin tänään Turussa. TYYllä minulla oli Universtasin hallituksen kokous. Näin pitkästä aikaa ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa viime vuosina ja erityisesti viime vuonna. Jo menomatkalla sen tajusin, miten kovasti kaipaankaan kaikkia kavereitani ja ystäviäni. Päästyäni paikalle, näin Markuksen ja sydämessä läikähti: tuttu, minulle tärkeä ihminen! Kohta näin Kimmon, Merjan ja Ericin, sitten vielä Katjan ja Nikon. Voi sitä onnentunnetta: rakkaita ihmisiä!

Kokouksen jälkeen jutustelin hetken Mikan ja Saaran kanssa. Katjaa rutistin ihan vain siksi, että oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa. Tässä kohtaa Katja edusti minulle kaikkia niitä ihmisiä, joita pitkästä aikaa näin. Itkettikin ikävästä. Eric ehti hetkeksi teelle Aurinkoiseen, vaikka hänen olisikin pitänyt lukea tentiin. Kiitos Eric siitä.

Ikävä on nyt vielä suurempi, mutta toisaalta se on aika hienoa. Eihän ihmisiä voi olla ikävä, jos ei niistä välitä. Nämä ihmiset osaavat sanoa juuri ne oikeat sanat, joista tiedän, että minustakin välitetään, vaikka juuri mitään ei sanotakaan. Haluaisin halata teitä kaikkia ja kertoa, miten paljon te minulle merkitsette, kun en ole tainnut koskaan sitä sanoa.

Kotimatkalla pyyhin silmäkulmasta pari kyyneltä.

Alkuperäinen kuva: http://www.suunnitteluhuonepulp.fi/img/sisustus/juliste52.jpg

Ei kommentteja: