9.3.06

Kun mikään ei riitä

UPM ilmoitti eilen historiansa suurimmista irtisanomisista. Yhtiö, joka tuotti viime vuonna voittoa verojen ja kertaluonteisten erien jälkeen 261 miljoonaa euroa. Tarkennukseksi niille, jotka vieläkin elävät markkamaailmassa: 1 550 000 000 markkaa. Siis pyöreästi maaseudulta sadan neliömetrin kohtuukuntoisia omakotitaloja 2600 kappaletta. Siis aivan järkyttävän paljon.

Mutta tämä ei riitä. Eihän voitto ole osakketta kohti viime vuodelta kuin 750 000 euroa, seitsemän omakotitaloa. Tämä ei riitä amerikkalaisille miljönäärimummoille, joiden käsiin UPM:n omistus lie valumassa, kuten kaikki muukin entinen suomalainen teollisuus. Nämä miljonäärimummot vaativat lisää liksaa ja heille se annettakoon, viis niistä kolmesta tuhannesta suomalaisesta, jotka menettävät työnsä.

Voikkaan tehdas suljetaan. Déjà-vu. UPM:n Rauman paperitehdas suljettiin muistaakseni 1991. Ja melko pian irtisanomisten jälkeen UPM ilmoitti, että kaupunkiin rakennetaan uusi paperitehdas. Työtön väki huokaisi helpotuksesta, totta kai vanhat otetaan takaisin, ei tarvitse niin perehdyttää uusiin koneisiin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tehtaaseen otettiin pääasiassa nuoria, muualta tulleita työtekijöitä, joille ei tarvinnut maksaa kokemuslisiä. Rauman työttömyysprosentti huiteli pitkään 20 prosentissa. Voi olla, että tässä on asiavirheitä, mutta näin asiat jäivät minun lapsenmieleeni. Rauman kaupungin työttymyysprosentti alkaa vasta nyt toipua noista 15 vuoden takaisista tapahtumista luonnollisen poistuman kautta: väki alkaa eläköityä.

Isäni oli tuossa joukossa, joka ei saanut töitä. Ja kun niitä työttömiä oli seudulla niin paljon, ei työttömät saaneet edes niitä pikku-pätkiä. Minä muistan sen koko perheen surun sinä päivänä, kun isä tuli viimeisen kerran töistä kotiin. Minä muistan sen turhautumisen, kun työkkäristä tarjottiiin ei-oota. Muistan, kuinka isä ensimmäisen vuoden itku silmässä kirjoitti siihen työkkärin lappuun joka kuukausi noin 27 kertaa sanan "työtön". Jos ei sitä ennen ole asiaa tajunnut, niin viimeistään sitä yhtä sanaa kirjoittaessa se kyllä hahmottuu. Edelleen koen, että sen lapun täyttötapa oli epäinhimillinen ja lannistava. Isä sai töitä keväällä 1998 sanomalehti Uudesta Ajasta ja isästä tuli taas onnellinen.

Isä, kuten ei moni muukaan isä, ei suostunut lähtemään Rauman seudulta muualle töihin. Edes äitillä oli täällä töitä. Ja perhe oli täällä. Minä luulen, ettei isä olisi jaksanut ja kestänyt työttömyyttä ilman perhettä ja varsinkaan ilman meitä tyttöjään. Ja meistä oli ihan mukavaa, kun aina tiesi koulusta kotiin tullessa, että ainakin toinen vanhemmista on kotona. Meille lapsille ei onneksi sälytetty rahahuolia, joita varmasti oli. Opimme sen, ette tuhlata passaa ja aina pitää miettiä, tarvinko tätä. Mutta en koe jääneeni mitään olennaista paitsi. Ja me saimme rakkautta aineellisen sijaan.

Jos joku väittää, ettei työttömyys ole myös inhimillinen tragedia, hän on väärässä. Jos joku väittää, ettei työttömyys kosketa koko perhettä, hän on väärässä. Jos joku väittää, että työttömyyden voi unohtaa, hän on väärässä. Minä en _koskaan_ unohda, millaista tuskaa isä koki. Eikä sitä tule unohtamaan myöskään ne lapset, joiden äidit ja isät nyt jäävät työttömäksi.

Voikkaalaiset, otan osaa.

2 kommenttia:

Outi Veijonaho kirjoitti...

En voi muuta kun vedet silmissä peesata. En muista isän montaakaan kertaa itkeneen, mutta silloin itki, sen muistan vaikka pieni olinkin. Ja viimeinen työpäivä oli keskiviikko. Isä koitti olla urhea, ettei me pelästyttäisi, mutta eihän siitä mitään tullut. Niin paljon se sattui ja itkettiin sitten kaikki yhdessä. Ja senkin muistan miten ilopinen olin jokaisesta keikasta minkä isä teki Uuteen Aikaan ennen kun Rauman toimittaja lähti muihin töihin. Ja miten jännäsin, jatkuuko isän työsuhde ekan pätkän jälkeen. Kyllä siinä elää kaikki mukana. Enkä soisi sitä samaa kenellekään.

Sameli kirjoitti...

Mikään ei kyllä riitä, mutta ei pidä noin paljoa liioitella.

Se tulos oli viime vuonna vain 0,5 euroa! (eli 50 centtiä) per osake. Omituisuus on siinä, että osinkoa maksoivat 0,75 euroa per osake eli enemmän kuin firma tuotti! Siis maksetaan osingoilla tulos kuralle (siis voitolliseksi, muttei tarpeeksi) ja duunari pihalle.

Ai milläkö oikeudella kommentoin, en millään. Suinkaan en Umppikymin toimia juuri tue (elokuussa 2005 työttömaksi UPM palveluksesta siirretty olen)