19.3.06

Sinua, sinua rakastan...

Tarkoitan siis ystäviäni. Turun opiskeluaikojeni pitkäaikaisin, rakkain ja alkuperäinen kaveriporukka tuli tarkistamaan, minne tämä likka on itsensä johkaannuttanut. Kokoonnuimme Raumalle jo hyvissä ajoin, kävelimme Vanhassa Raumassa (jota toiset virheellisesti kutsuivat vanhaksi kaupungiksi) ja jutustelimme. Hämmästyttävästi keittiööni sopi kahdeksan ihmistä yhtäaikaa ruokapöydän ääreen ja vielä ruuat pöydälle. Oliko ahdasta? No oli, mutta sopu antoi tilaa. Jarmo-paralla oli huonoin paikka, kun tuolien loppuessa hän istui oviaukossa nojatuolissa ja ihmiset pomppivat hänen ylitseen. Jussille lupaani pullavanukas (pullamössönäkin tunnettu) näytti kelpaavan hyvin koko porukalle jälkiruokana. Ja olihan se hyvää, vaikka itse sanonkin.

Yöllä riemastutimme naapureitani laulamalla ja juttelemalla läpi yön. Ihan hiljaa kyllä, sen totesimme Idan kanssa, kun kävimme hakemassa patjat häkkivarastosta. Käytävään saakka ei kuulunut mitään, joten voi päätellä, ettei olohuoneessa olevasta porukasta kuulunut mitään muihin asuntoihin, varsinkin kun olohuoneeni ei ole kenenkään seinänaapuri. Jossain vaiheessa yöllä saimme ihastella vihreitä revontulia Rauman pohjoisella taivaalla.

Tulipahan samalla sovittua muutama seuraavakin kokoontumisajo. Toukokuun viikonloput näyttävät uhkaavasti täyttyvän, kun sovimme sinne Ellun ja Jussin häiden lisäksi Tallinnan matkan sekä Jennin ja Akin tuparit, vaikkeivät nämä itse olleetkaan paikalla päättämässä tupariensa päivämäärästä. Taitaa siis Rauman ja Helsingin väli tulla tutuksi toukokuussa. Tämän kuun tupariryysiksen ja toukokuun tapahtumakasauman välissä on ihan kiva, että välissä on leppoisampi huhtikuu. Kesälle tuli keksittyä ainakin kolme erilaista tapaamisideaa.

On vielä hieman hassua, että tapaamisista pitää sopia. Ettei se enää onnistukaan niin, että soitetaan ja sovitaan joku ilta, kun nähdään. Sitä se aikuisuus kai sitten on, että enää viikonloput ovat omaa aikaa. Ja kun olemme tottuneet olemaan yhdessä, ei sitä osaa eikä haluakaan lopettaa vain siksi, että muutetaan eri paikkakunnille. Ehkä nyt tulee tavallaan oltua tiiviimminkin yhdessä ja yhteydessä, kun tämä on vielä niin uutta ja outoa, jokaisella on enemmän tai vähemmän joku kriisi asian tiimoilta. Kuten tuoreimmassa Tylkkärissä kirjoitettiin, quarter-life crisis. Mutta ei ystävistä pidä erota heppoisin perustein, sillä he ovat kultaa kallimpia.

Ida, Jarmo, Johannes, Minna, Sakke, Ellu ja Jussi. Kiitos mukavasta viikonlopusta!

Ei kommentteja: