25.4.06

Onnistunut syntymäpäivälahja

Kummityttöni täyttää tänään 11 vuotta. Jo jonkun vuoden päässäni on muhinut ajatus aika mielettömästä lahjasta ja nyt koin tytön tulleen riittävän vanhaksi.

Marihan asuu suunnilleeen toisella puolen Suomea, välimatkaa meillä on noin 800 km. Tästä syystä en ole koskaan voinut paljoa viettää Marin kanssa aikaa, mutta nyt otan vahingon takaisin.

Kutsuin Marin noin viikoksi etelään. Käymme Helsingissä Lintsillä ja Korkeasaaressa, Turussa linnassa ja käsityöläismuseossa, saariston rengaskierroksella, Raumalla... Tyttö ei ole koskaan esim. Helsingissä käynyt, joten jo se on aivan uskomaton elämys. Saati se, että tulemme käyttämään metroa ja ratikkaa (tosin syy on siinä, ettei mua saa kovin helposti Helsingin keskustaan autolla).

Tyttö ei alkuun kunnolla sisäistänyt edes mitä sanoin. "Ai" kuului ensin hyvin neutraalilla sävyllä. Mutta kohta alkoi riemu pulppuamaan. Nyt luulen, että Mari odottaa matkaansa yhtä paljon kuin minä odotan Maria tänne. Mutta ihme saa tapahtua, jos toiste onnistun keksimään Marille toista yhtä unohtumatonta lahjaa.

Kuva: http://www.korkeasaari.org/images/apina.jpg

24.4.06

Oodi parvekelaseille

Kuten moni teistä tietää, olen muuttanut alkuvuodesta. Ja kaikki täällä käyneet myös tietävät, että minulla on parveke, ensimmäinen elämässäni.

Kun tuo kevät nyt on alkanut tosissaan tehdä tuloaan, minullekin on tullut sellainen olo, että haluan parvekkeelle. Olen sitä kyllä katsellut, että hiukan tomuiselta tuo näyttää, vaan...

Moppasin kerran. Moppasin toisen kerran. Moppasin kolmannen kerran. Ja edelleen sormeni tulevat harmaiksi, kun pyyhkäisen kuivaa lattiaa! Edellinen asukas-mokoma ei ole varmaan siivonnut parveketta kertaakaan parvekeremontin jälkeen ja nyt tuolla on monen vuoden katupölyt ja siitepölyt, osa kiinni pinttyneinä.

Seuraavaksi otan jo juuriharjan ja myrkyt käyttöön. Jos omat myrkyt ei riitä, pitänee mennä jonnekin siivousmyrkkykauppaan ostamaan tujumpia tökömenttejä. Tai ostaa uusi maali lattiaan. Mutta ennen lattian täyttä puhdistumista aion mopata seiniltäkin pölyt pois. Vaakasuorien lautojen yläreunat ovat aivan harmaana mistä-lie möhnästä.

Tämän viikon urakkani ovat siis parveke puhtaaksi, hääkolttu valmiiksi ja uusien ekaluokkalaisten tutustuttaminen koulunkäyntiin. Vappuna voin sitten ostaa parvekekalusteet ja ensi viikolla aloittaa parvekkeen sisustaminen. Voi kun niitä kukkia jo voisi laittaa ulos...

Ps. Kuva ei ole parvekkeeltani, koska minä, kamerani ja tietokoneeni emme ole samalla aaltopituudella. Syytän jälkimmäisiä osapuolia.

Kuva: http://www.asuntotieto.com/70000i_Puutarhatieto/70000i_Pioni/Pioni04/Kuvat/1-Parveke/valmis1.jpg

21.4.06

Koulukuulumisia


Ekaluokkalaiset ovat ilmoittautuneet kouluihin. Tämän vuoden 29 oppilaasta koulun oppilasmäärä pompahtaa 39 oppilaaseen (sekä huhupuhetta on vahvasti liikkeellä vielä yhdestä isommasta oppilaasta)! No, ihan rehellinen ollakseni, vain yksi eppu oli yllätys. Minun oppilasmääräni tulisi nousemaan tämän vuoden yhdeksästä 1.-3. luokkalaisesta 21:een 1.-2. luokkalaiseen. Yläluokan oppilasmäärä taas putoaisi 1-2 oppilaalla, mutta työn rasittavuutta korjaamaan tulisi yhteensä neljän luokka-asteen sekä yhden mukautetun oppilaan koulunkäynnin ohjaaminen.

Sattuiko silmääsi yksi sana edellisessä kappaleessa? Sana "minun". Niin, nyt on 99 % varmaa, että saan jatkaa samalla koululla myös ensi lukuvuoden. Koulutuslautakunnan pitää vain suuressa viisaudessaan vielä päättää sivistystoimenjohtajan esityksen mukaisesti olla sulkematta yhtään koulua kaupungissa kesälomia vastaan reilua kahta kuukautta ennen lukuvuoden alkua sekä rehtorin päättää jatkaa minun työsopimustani. Lähinnä epävarmana tekijänä pidän koulutuslautakuntaa, enkä oikein osaa uskoa, että kukaan rohkenisi esittää jonkin koulun lakkauttamista. Se ihmisparka saisi sen jälkeen sellaisen määrän lokaa niskaansa, etten haluaisi noissa housuissa olla.

Tulevat eput tulevat tutustumaan kouluun ensi viikolla. Vähän pelottaa, minne ihmeeseen saan kaikki 21 oppilasta sopimaan luokkahuoneessa. Luokka on tehty vanhasta talonmiehen asunnosta ja sen muoto on aika ärsyttävän hankala (L). Ja se on väärinpäin, eli taulun pitäisi olla vastakkaisella seinällä, missä se nyt on. Mutta kaipa se tästä vielä selviää.

Mutta kyllä jänskättää opeakin...

Kuva: http://pandora.lib.hel.fi/lastensivut/kuvitus/luokkakuva.jpg

20.4.06

Ikäloppu?

Olen tällä viikolla pohtinut, olenko sittenkin vanha. Kässyn tunnilla olin aivan järkyttynyt, kun mulle selvisi, että neljäsluokkalainen tyttö seurustelee. 11-vuotiashan on vielä pelkkä lapsi! Tiedän, ei se seurustelu ole lapsena lainkaan samaa kuin isompana, mutta kuitenkin. Eikö tuo nyt olisi voinut edes paria vuotta odottaa.

Yksi oppilas kyseli, onko mulla hahmoa Habbo Hotellissa. Onneksi edes tiedän, mikä ko. paikka on. Mutta jouduin toteamaan, että olen liian vanha innostumaan enää Habbosta. Lapsi onneksi totesi "ai-nii" ja minä otin vastauksen niin, ettei hän ollut ajatellut, että olen jo liian vanha.

Omilta oppilailta tuppaa välillä lipsumaan äiti-sana minua kutsuessaan. Luonnollisesti se on luottamuksen osoitus ja lapsia itseäänkin naurattaa moiset vahingot. Mutta-mutta, kun nuppujeni äidit ovat pääasiassa 35+.

Neloset olivat jossain vaiheessa kovin huolissaan, kun pojillekin selvisi, ettei opella ole miesystävää. Yksikin hulivili aivan hiljeni ja vakavoitui. Pienen pohdinnan jälkeen takapenkistä kuului: - Ope, voikko sää sitt enää saada lapsii vai ookko sää jo liia vanha? -Kääk! ajatteli tämä ope-parka. -Oletko poika nukkunut kaikki bilsan tuntisi?!

Koitan sitten pitää kasassa sisäistä minääni ja menen intoa puhkuen lasten kanssa välitunneilla kaivelemaan nuoria nokkosia, uusia ruohonkorsia ja voikukan alkuja heinien alta esiin. Kuulostelen lintuja ja nautin keväästä. Enkä kiellä joka ainoassa kurarutakossa luttaamista. Vain niissä, jotka ovat saappaan vartta syvempiä. Ja tänään olin tyttöjen twist-narun päässä.

Enhän ole vielä vanha, enhän?!

Kuva: http://www.habboparadise.com/images/alts/buildings_singers.gif

17.4.06

Pääsiäiseni

Kuva ei liity tähän viikonloppuun mitenkään, mutta tämän viikonlopun kuvat ovat sen verran kökköjä, etten kehtaa niitä laittaa esille. Siispä laitoin kuvan viime viikon sunnuntailta, palmusunnuntailta, jolloin olimme Jennin ja Akin kanssa Vantaan Viherpajassa kiertelemässä ja ihastelemassa mitä hurmaavimpia kasveja. Myyntikasvien esillepano oli sellainen, että voisi moni muukin kukkatalo ottaa mallia. Kuva ei ole esimerkki esillepanosta, vaan sopivan pääsiäismäinen.

Pääsiäinen on ollut erittäin rentouttava. Vanhempien luona on tullut käytyä kahteenkin otteeseen, kunhan tämä päivä taituu illaksi. Lauantaina olimme Outin, Markon ja Veetin kanssa Porissa ostamassa kankaita, vaatteita ja kenkiä. Lähinnä minulle ja Outille. Marko lykki Veetiä pojan päiväunilla ja me saimme kohtuu rauhassa siis katsella ilman kokoaikaista ihmettelyä, mitä teemme Veetin rattaiden kanssa. Ja hatunnosto Markolle: jaksoit koko pitkän päivän kahta kihittävää sisarrusta vaatekaupoissa.

Lauantai-illalla sain spostin, josta tuli paha mieli. Oikeastaan se paha mieli tuli vasta sunnuntaina. Mutta sitten Sakke ihanana ihmisenä pelasti päiväni mesettämällä kanssani suunnilleen koko iltapäivän. Keskustelun aikaansaaman hyvän mielen voimin sitten suuntasin Sammallahdenmäelle haaveenani kuulla lintuja ja haistella sulavaa maata. Vaan paikka oli vielä aivan lumen peitossa. Siispä palasin pikaisen reippailun jälkeen Raumalle, pumppasin pyöränkumit täyteen ilmaa, kaivoin pyöräilykypärän purkamattoman muuttolaatikon uumenista esiin ja lähdin pyörälenkille. Tuntia ja 20 kilometriä myöhemmin tulin aivan hikimärkänä kotiin. Ei olisi pitänyt flunssassa lähteä lenkille edes sunnuntaiajeluvauhtia. Vaan oli se ihanaa päästä vihdoin takaisin pyörän selkään.

Huomenna pitäisi mennä taas töihin. Mieluusti olisin vielä lomaillut, mutta edessä on vain neljän päivän työviikko. Kovin montaa täyttä viikkoa ei enää ennen koulujen loppumista olekaan: ennen vappua, äitienpäivän molemmin puolin sekä viimeinen viikko, jonka olen ajatellut kulkevamme lähimetsissä luontoon kasveineen ja lintuineen tutustuen. Yllin ja liikunnan tehoviikko on siis luvassa. Siitä onkin hyvä ampaista kesälaitumille.

16.4.06

Musiikin kieli

Meillä jokaisella on oma tapamme kommunikoida. Ja meillä jokaisella on oma tapamme saada koettua syvimmätkin tunteemme. Yksi lähtee lenkille, toinen siivoaa, kolmas vetäytyy omiin ajatuksiinsa.

Minulle musiikki ja erityisesti laulu on ollut aina se, jolla olen saanut kaivettua itsestäni esiin ne tunteet, joita olen koittanut kätkeä itseltänikin. Niin hyvänä kuin huononakin hetkenä kaivan laulukirjan esille ja sieltä laulan läpi niitä lauluja, joilla saan käsiteltyä olotilaani.

Pelkkä melodia ei minulle riitä, eikä myöskään pelkkä runo. Mutta kun ne yhdistää, ne kohtaavat minun sydämeni. Jostain syystä parhaiten minulle toimivat suomenkieliset laulut. Ehkä siksi, että suomi on äidinkieleni ja sanotaan, että suurimmalle osalle ihmisistä äidinkieli on syvimpien tunteiden kieli. Laulua kuuntelemalla saan jo ison osan tunnelmasta sydämeeni, mutta itse laulamalla koen sen. Laululla saan itkettyä, laululla voin haaveilla, laululla rakastan. Silloin kun omat sanat eivät enää riitä, minä laulan.

Jos siis joskus laulan sinulle, kuuntele ne sanat. Haluan silloin sanoa sinulle jotain, mitä en kehtaa enää puhumalla sanoa. Kerronko sinulle, kuinka tärkeä ja rakas olet minulle vai saatko kuulla, että minä tarvitsisin nyt olkapäätä. Mutta laululla minä puhun aina sydämestäni.

Kuva: http://images.mobileghost.fi/colorpic/174x132/1526.jpg

12.4.06

Kevät!

Tänään on paistanut aurinko. Uskomatonta. Edellisestä aurinkopäivästä onkin aikaa ja säätietojen mukaan seuraavaa saa taas odottaa. Tai itseasiassa se tulee vallan sopivasti juuri pääsisäispäiväksi.

Aamulla lauloi peippo, viikonloppuna kuulin kiurun. Näiden kevään äänien ja auringon myötä kävin taapustelemassa tuokion kotini ympärillä katsomassa, missä minä oikein asun. Vaikka jo jokusen kuukauden olen täällä asunut, kotikadullani en ollut aiemmin käynyt. Kadun toisessa päässä oli jotain mystisiä vesilammikoita, joiden epäilen liittyvän jotenkin UPM:n vedenottoon. Mutta vaikka toista tuntia tienoita kolusin, ei ainakaan vielä näillä keleillä kodin välittömästä läheisyydestä löytynyt maapohjaista lenkkimaastoa. Pitää siis odottaa, että ladut sulavat ja mennä Lähdepellolle.

Mutta tallustellessani minulle selvisi myös, että olen uusia lenkkareita vailla. Vanhat hiersivät niin ikävästi kantapäässä akillesjännettä, että taisi selvitä, miksi se viime vuonna niin kovasti ärtyi minun ja Elisan kolmen tunnin iltalenkistä.

Vaan kunpa nämä kevätpäivät jatkuisivat! Sitä jaksaa illallakin tehdä vaikka mitä, kun ei aina vaan sada ja ole nuhjuista. Minä odotan sitä aamua, kun ovesta ulos astuessani meri tervehtii minua tuoksullaan vapaana jäistä. Ja sitä päivää, kun koulun viereisillä pelloilla isännät tulevat välttämään ja äestämään päästäen muhevan maan ja kasvua uhkuvan mullan tuoksun valtaamaan koko kulmakunnan.

Kevät, tervetuloa! Minä jo sinua odotan!

Kuva: http://www.otavanoppimateriaalit.net/ymparisto/images/peippo.jpg

5.4.06

Allekirjoita opintoraha-addressi!


Korkeakouluopiskelijan opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen. Sinä aikana sen reaaliarvo on laskenut 20 %. On aika tehdä asialle jotain. Aloita vaikuttaminen allekirjoittamalla opintoraha-addressi osoitteessa www.opintoraha.fi. Addressilla vaaditaan 15 %:n korotusta opintorahoihin.Valtakunnallisessa opintorahakampanjassa mukana olevat opiskelijajärjestöt edustavat yhteensä lähes puolta miljoonaa opiskelijaa. Tule sinäkin mukaan vaikuttamaan ja kerro kansanedustajille, että nyt on aika tarkistaa opintoraha vastaamaan kohonneita elinkustannuksia.

Tipuja ja kurkia

Aamulla koulumme eskariin saapui yllätysvieraita: 20 aamulla kuoriutunutta tipua! Hyvin salaisuus pysyi, eivätkä koululaiset tienneet, mitä yläkoulussa on. Siispä minäkin suuntasin luokkani kanssa eskariin viimeisellä tunnilla ja vain sanoin, että siellä on yllätys. Pitää olla rauhallinen ja puhua hiljaisella äänellä, vaikka yllätys onkin aivan ihana. Luokka meni uskomattoman kauniissa jonossa ensin yläkoulun ovelle, sitten eskariluokan ovelle. Kukaan ei sanonut sanaakaan, saatoin vain havaita, miten joka ainut tihkui jännitystä. Ja ne ilmeet, kun oppilaat jonossa tulivat luokkaan ja näkivät tiput: ympyriäisiä silmiä ja maailman leveimpiä hymyjä! Kauniisti ja hiljaa oppilaat silittelivät kukin vuorollaan tipuja ja olivat kovasti sitä mieltä, että kyllä oli mahtava yllätys.

Vietimme tänään pitkän päivän koululla. Koulupäivän jälkeen jäimme vielä katsomaan ensi talveksi koulutarvikkeita ja muita oppimateriaaleja odottaessamme vessapaperikuorman saapumista. Oppilaat vanhempineen olivat ahkerasti myyneet papereita, jotta kaikki pääsisivät luokkaretkelle. Vessapaperikuormia autoihin siirrettäessä ylitsemme lensi useampia kurkiauroja. Arvioisin, että kolmisenkymmentä kurkea lensi pelkästään meidän ylitsemme kohti jossain lähitienoilla olevaa suota ja näiden lisäksi kurkia näytti menevän pitkin taivaan kantta.

Kuulin myös itseni kannalta mukavan uutisen. Laitilassa ei olla syksyllä kouluja sulkemassa. 10 tonnin painosta sydämeltä tipahti jo yksi pois. Paikka siis voi edes ehkä tulla hakuun.


Kuvat:
http://www.vetmed.helsinki.fi/hyvinvointikeskus/images/tipukadessa.jpg
http://www.yle.fi/lauantaivekkari/upload/images/kurki.jpg

3.4.06

Ruuhkaa

Olen hämmentynyt. Viime viikon lopulta saakka blogillani on lapannut väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Tänään olen tehnyt uuden päivän ennätyksen 39 kävijää! Aivan käsittämätöntä.

Tosin suuri osa taitaa olla harhautuneita, kun ovat googlettaneet "minun ystäväni on kuin villasukka". Annetuilla hakusanoilla kun tulen ensimmäisenä tyrkylle.

Mutta nyt otan sovelletun muodon Saken ja Jarmon blogilla jo olleesta kävijäuteliaisuudesta. Koska mulle ei pääse kirjoittamaan kommenttia muut kuin jäsenet, voit laittaa mulle myös spostilla, että luet riipustuksiani. Kun en usko, että täällä kovin moni tuiki-tuntematon kävisi, ettet osoitettani tietäisi. Vaikka toisaalta vinkkinä: voit ottaa itsellesi tunnuksen silti aloittamatta blogia, jos moinen nostattaa niskavillasi pystyyn.

Eli:
Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat!

Kuva:http://www.proartists.com/english/ukko_heikkinen_eng/kuudes_nayttely_eng/ruuhka_aika.jpg

2.4.06

Sateen jälkeen poutaa - ja toisin päin

Kaikki meistä ovat joskus olleet sinkkuja. Ja suurin osa meistä on joskus asunut yksin. Ja suunnilleen kaikki ovat joskus olleet yksinäisiä.

Minulla kävi taas vieraita ja minusta on huolestuttavaa, että kirjoitan blogilleni aina, kun saan vieraita. Oikeesti, onko elämäni näin tyhjää? Odotan vieraita saapuvaksi kuin kuuta nousemaan. Olen aivan fiiliksissä, kun kotonani on muitakin ihmisiä kuin minä. Ja vieraiden lähdettyä minulla on hyvä mieli muistellessani puhuttua ja koettua - jonkin aikaa. Kunnes yksinäisyys hyökkää päälle kuin yleinen syyttäjä. Asunnon tyhjennyttyä huomaan, miten tyhjää siellä onkaan.

Mitä voisin tehdä asian eteen? Ehkä voisin yrittää hankkia tuttavia Rauman seudulta. Mutta tällä hetkellä työ vie aika tyystin energiat ja tuntien suunnittelun jälkeen lähinnä haluan olla rauhassa ja levätä seuraavaa päivää varten. Projekti "Ihmisiä" odottakoon siis kesää. Mutta yksi ihmetyksen aihe minulla vaan asian tiimoilta on: missä aikuiset, työssäkäyvät ihmiset tutustuvat uusiin ihmisiin? Tai keksin tuhat ja yksi paikkaa, jossa tutustun vanhempieni ikäluokkaa oleviin ihmisiin, mutta entä toisiin nuoriin aikuisiin?

Minä allekirjoitan täysin ainoan joskus lukion terveystiedon kurssilla oppimani asian: ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento. Ihminen ei voi olla täysin onnellinen, jos jollain näistä kolmella sektorilla mättää. Jos kroppa on kipeä tai päässä pyörii liikaa ajatuksia, on kaikille ihan päivänselvää, ettei silloin voi olla onnellinen. Ja sekin myönnetään, että yksinäisyys ei ole omiaan nostaman mielialaa. Mutta harva tulee ajatelleeksi, miten paljon ihminen kaipaakaan päivittäistä kommunikointia toisen ihmisen kanssa. Tai ainakin minä kaipaan. Todella ymmärrän vanhuksia, jotka höpöttävät kaupan kassalle ummet ja lammet tullessaan ostamaan päivän viidettä, yksittäistä omenaa, jos kassa on päivän ainoa ihmiskontakti. Minullekin usein päivän ainoat aikuiskontaktit ovat koulun toiset aikuiset yhden välitunnin ajan päivässä. Lapset auttavat paljon asiaa, mutta kyllä minä ainakin kaipaisin joskus kunnon keskustelua myös aikuisten kanssa.

Nyt sataa, mutta huomenna voi taas olla poutapäivä.

Kuva: http://citykuvat.city.fi/articles/1591_1.gif