2.4.06

Sateen jälkeen poutaa - ja toisin päin

Kaikki meistä ovat joskus olleet sinkkuja. Ja suurin osa meistä on joskus asunut yksin. Ja suunnilleen kaikki ovat joskus olleet yksinäisiä.

Minulla kävi taas vieraita ja minusta on huolestuttavaa, että kirjoitan blogilleni aina, kun saan vieraita. Oikeesti, onko elämäni näin tyhjää? Odotan vieraita saapuvaksi kuin kuuta nousemaan. Olen aivan fiiliksissä, kun kotonani on muitakin ihmisiä kuin minä. Ja vieraiden lähdettyä minulla on hyvä mieli muistellessani puhuttua ja koettua - jonkin aikaa. Kunnes yksinäisyys hyökkää päälle kuin yleinen syyttäjä. Asunnon tyhjennyttyä huomaan, miten tyhjää siellä onkaan.

Mitä voisin tehdä asian eteen? Ehkä voisin yrittää hankkia tuttavia Rauman seudulta. Mutta tällä hetkellä työ vie aika tyystin energiat ja tuntien suunnittelun jälkeen lähinnä haluan olla rauhassa ja levätä seuraavaa päivää varten. Projekti "Ihmisiä" odottakoon siis kesää. Mutta yksi ihmetyksen aihe minulla vaan asian tiimoilta on: missä aikuiset, työssäkäyvät ihmiset tutustuvat uusiin ihmisiin? Tai keksin tuhat ja yksi paikkaa, jossa tutustun vanhempieni ikäluokkaa oleviin ihmisiin, mutta entä toisiin nuoriin aikuisiin?

Minä allekirjoitan täysin ainoan joskus lukion terveystiedon kurssilla oppimani asian: ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento. Ihminen ei voi olla täysin onnellinen, jos jollain näistä kolmella sektorilla mättää. Jos kroppa on kipeä tai päässä pyörii liikaa ajatuksia, on kaikille ihan päivänselvää, ettei silloin voi olla onnellinen. Ja sekin myönnetään, että yksinäisyys ei ole omiaan nostaman mielialaa. Mutta harva tulee ajatelleeksi, miten paljon ihminen kaipaakaan päivittäistä kommunikointia toisen ihmisen kanssa. Tai ainakin minä kaipaan. Todella ymmärrän vanhuksia, jotka höpöttävät kaupan kassalle ummet ja lammet tullessaan ostamaan päivän viidettä, yksittäistä omenaa, jos kassa on päivän ainoa ihmiskontakti. Minullekin usein päivän ainoat aikuiskontaktit ovat koulun toiset aikuiset yhden välitunnin ajan päivässä. Lapset auttavat paljon asiaa, mutta kyllä minä ainakin kaipaisin joskus kunnon keskustelua myös aikuisten kanssa.

Nyt sataa, mutta huomenna voi taas olla poutapäivä.

Kuva: http://citykuvat.city.fi/articles/1591_1.gif

4 kommenttia:

Saku kirjoitti...

Jos ei poutapäivää huomenna, niin viikonloppuna viimeistään. Viikonloput ja silloin tavatut ihmiset ovatkin vähän kuin karkkipäivä ja lauantaipussi (minulla tosin ei ole koskaan ollut karkkipäivää, niin onneton lapsuus kun oli :).

Mutta tuohon että missä tapaa niin en itsekään ole keksinyt muuta kuin järjestö/harrastustoiminnassa. Kun katsoo neli-viisikymppisiä ihmisiä niin aika vähän ihmissuhteita heillä tuntuu olevan, ja sen tietää että samalla tavalla ei itse ainakaan halua elää.

Mikko S. kirjoitti...

Hei Kati!

Kuulin Mikolta, että sulla oli kiva koti ja siistiä ;) Totesimme yhteistuumin, ettei tähän asumukseen voisi ihmisiä pyytää kylään ainakaan extempore-hallittu kaaos taitaapi olla pysyvä tila.
Käyn silloin tällöin lukemassa blogiasi, sulla on mukavan ihmisläheinen ja rehellinen tyyli kirjoittaa.
Onnea uuteen tupaan munki(onpa muuten ruma sana kirjoitettuna tuo 'munki'...), siis minunkin puolesta!
Toivottavasti jo poutaa raumal, vai voiko sellaista maanantaina toivoa?

Loskaisesta Turusta Mari L

Kati Veijonaho kirjoitti...

Heippa Mari!

Räntäpäivä, räntäpäivä.

Kiitos lahjasta ja terveisistä! Koitetaan nähdä joskus. En lupaa mitään, aikatauluni on aivan mahdoton :) Ja eikä mullakaan aina ole siistiä *vetoaa muka aikatauluunsa*

Kati.

Jamo kirjoitti...

Mie ymmärrän kyllä siuta. Mie en oo joutunu olemaan paljoa yksin, mut välillä sellastakin on tapahtunu ni se on kyl ikävä tunne. Mut yksin asumisessa on se hyvä puoli et saa tehä mitä ite haluu ja olla miten ite tahtoo. Kun asuu jonkun kanssa ni pitää ajatella aina sitäkin (tai ainakin ois hyvä..).

Mie olin omien kontaktien kannalta samassa tilanteessa kun muutettiin Turkuun. Mistäpä sitä löytyy/löytäis. Harrastukset on kyl miusta ensisijainen paikka. Sillon on ainakin yks yhteinen kiinnostus. Jos tapaa muuten vaan kadulla tai vastaavassa yleisessä tilassa ni ei välttämättä oo mitään yhteistä.

Mut siitä mie oon kyl vakuuttunu et Katilla on ystäviä kehen pitää yhteyttä. Senhän kertoo jo tuo Visitors luku tuolla sivun alalaidassa :).