18.5.06

Kaksinaamainen koivu

Koivu on minusta kaunis puu. Sen runko on kaunis, samoin oksien asento ja lehdet. Se tuoksuu hyvälle. Koivupuu on myös kaunista, vaaleaa. Sitkeääkin, kuten puu itsekin. Onhan koivu Suomen puista ainut, joka elää koko maassa pohjoisinta Lappia myöden.

Mutta, on taas se vuodenaika. Jolloin se kaunokainen kukkii. Se, jolle olen eniten allerginen, vaikka testit plussaa vielä voimakkaammin pujolle. Silmät kutiavat, vuotavat, aristavat ja ovat valonarat. Nenä vuotaa tai on tukossa, vuorotellen. Yskittää, kurkku sattuu, ahdistaa, pihisyttää, väsyttää, nukuttaa, suututtaa.... Nyt on se aika, jolloin en voi sietää ihmisiä, jotka kauhistelevat siitepölyn määrää ja ovat ulkopuoliselle oireettomia ilman allergialääkitystä.

Kun itse vetää tuplasatsia astmalääkettä, allergiatipat silmiin, kortisonisuihke nenään ja tavalliselle ihmiselle kaksinkertainen annos allergiatabletteja vuorokaudessa. Ja koska nämä lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia (jotka toki ovat oireita inhimillisempiä), pitää niin silmiin kuin nenäänkin tiputella kosteuttavia tippoja, ettei esim. nenä tirsku verta. Ja kun kuitenkaan tämäkään annostus allergiaoireisiin ei riitä, pitää vielä ottaa limakalvoja supistavia lääkkeitä estämään poskiontelontulehdusta sekä kortisonia suun kautta laskemaan keuhkoputkien turvotusta. Tänä vuonna tuli vielä uusi lisäongelma: silmäluomikin tulehtui siitepölyistä ja nyt on antibioottisalvaa silmään. Siis tungen silmään päivän mittaan kolmea tökömenttiä, nenään kahta, ja suun kautta kolmet tabletit ja vielä astmainhalaatiot päälle. Ja ulkona ei voi olla, hädin tuskin kaupassa von pyörällä käydä maitopurkin hakemassa ja senkin jälkeen loppuilta menee tropatessa itseään taas työkuntoon. Niin siinä kyllä alkaa mennä hermot kaikkien pikkuvikojen valittajien suhteen.

Jos joku vielä kehtaa ihmetellä, miksi vaikutan uupuneelta, niin koittakoon itse pysyä laskuissa, onko kaikki lääkkeet otettu ajallaan. Moinen mömmömäärä sekä allergiaoireet aiheuttavat jo väsymystäkin aika tavalla. Yleensä allergiani eivät elämääni häiritse, mutta tämä aika vuotta on kertakaikkisen mahdoton. Vaikka kuitenkin rakastan kevättä ja joka talvi unohdan autuaasti, miten kauheaa tämä on.

Kuva: http://www.cartinafinland.fi/kuvapankki/imagebank/0/676_uploaded_thumb.jpg

2 kommenttia:

Outi Veijonaho kirjoitti...

Jo tuo kuva aiheuttaa silmienkirvelyä ja nenän kutitusta.

Kati Veijonaho kirjoitti...

Ja ongelma vain paheni, kun tuomi alkoi kukkia. Nyt olen kotiarestissa, kunhan kaikki kauheudet haihtuvat ilmasta.