11.5.06

Kukkajuttu

Muuttaessani tähän asuntoon sain äitiltä hänen amatsoninliljansa. Äiti kun on tunnettu kukantappotaidoistaan, on ihme, että kukka-parka on sinnitellyt näinkin kauan heillä hengissä. Tosin aina välillä se on käynyt äitin vanhempien luona elvytettävänä. Mummun hellässä huomassa kukka on kasvattanut lehtiä useampiakin, mutta äitin luo palattuaan kohta taas palannut entiseen kituuttavaan tilaansa. Ja enää ei ole mummua pelastamassa henkitoreissaan kituvaa kukkaa.

Äiti siis oli sitä mieltä, että minulla kukka pysyy varmemmin hengissä. No, aika pian sain jokaiseen sipuliin yhden lehden lisää. Ja nyt näyttää alkavan toinen kierros. Innolla odotan, kuinka mahtavaa kukkaa saan syksyllä varjella liialta kastelulta. Olen siis vuosia haaveillut amatsoninliljasta ja haluaisin saada siitä yhtä komean kuin mummullakin.

Rakastan kukan tummanvihreitä, suuria lehtiä. Lumoudun, kun se kukkiessaan nostaa kukkavanassaan valkeat, upeat kukkansa kohti valoa. Se kontrasti on niin hurmaava lehtien väriin verrattuna. Kuva ei ole omasta kasvistani, mutta jonain päivänä...

Viikonloppuna ajattelin hiljalleen täyttää parveketta taas. Tällä hetkellä siellä on kaksi tuolia pehmusteineen ja pöytä liinoineen sekä orvokkiamppeli ja marketta pöydällä. Nyt olisivat vuorossa herneet, joita ajattelin istuttaa kaiteen viereen lattialle laitettaviin parvekelaatikoihin ja jonkinlainen lankasysteemi kaidetta vasten, jota pitkin versot voivat kiivetä. Sitten saisin herneitä kuin omasta maasta.

Kuva: http://www.villamussalo.com/plantpot/mari/a_kukka%202.jpg

Ei kommentteja: