25.6.06

Juhannuksen jälkeen

Olen kerrankin hiksu (?) ja jätän kaikki känniääliökuvat pois. Tosin itsesensuuri toimi jo kuvausvaiheessa niin, että noita ei edes kamerassani ollut. Lisää kuvakulmia Jarmolla x2 ja Sakkella. Seuraavassa juhannuksemme tapahtumia:
- Herätyksen asteet: 1. Nenän sipaisu, 2. Nänninipistys
- Yy-kaa-koo-nel-jä
- Pienet sammakot, pienet sammakot...
- Me halutaan Terhi!
- Sukkatanssit
- Sangria
- Siskonpetipäikkärit
- Väsyneet vanhat

19.6.06

Open lentoviikot

Tämä täti lähtee nyt open lentoviikoille. Se siis tarkoittaa sitä, että menen paikasta toiseen tuulispäänä, enkä kotona jouda kuin ehkä poikkeamaan. Hyvää juhannusta, palaan blogille varmaankin vasta heinäkuussa.

Kesäfiiliksissä,

Kati.

Kuva: http://www.eurotales.eril.net/midsummer/tanssit.jpg

Kamera toimii!

Minä en tiennyt, miten päin olisin ollut ja miten kiittänyt, kun kaverini kävi korjaamassa koneeni siihen kuntoon, että kuvansiirto luontuu taas. Päivitys kuvansiirto-ohjelmaan ja siinä se. Tosin aika montaa muuta temppua hän koitti ensin, eikä päivitys meinannut millään suostua asentumaan, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eilen kävimme Kylmäpihlajan majakkasaarella. Ilma oli kertakaikkisen upea vielä illallakin. Aika vaan loppui pahasti kesken, emmekä ehtineet edes puolta saarta koluamaan. Kaverini vain pahoitteli, että hän on hiukan hidas siirtymään seuraavaan paikkaan. Minä naurahdin, että kyllähän minä sen tiesin jo liikkeelle lähtiessä, kun hän oli luvannut ottaa kameran mukaan. Mutta mikäs siinä, saari oli kaunis ja siellä oli vaikka mitä katsottavaa ja kuvattavaa. Molempien makuun. Minä en vaan yleensä kehtaa omiani näyttää samasta kohteesta, kun on niin kuvaustaidoissa kuin -välineistössäkin noin valovuosi eroa.

Jaakko. Mahti-jätti-suuri kiitos kameran ja tietokoneen yhteistyön palauttamisesta! Ja siitä pyykkitelineestä myös.

Kuk-kuu kuk-kuu kuk-kuu

Kuulin käen. Ei siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta minä lasken edelleen niitä kukuntoja.

Käen kukunnoista on kaksi koulukuntaa. Toiset ovat sitä mieltä, että käen kukunnasta voi laskea vuodet avioitumiseen, toiset sanovat sen kukkuvan elinvuosia. Minä yleensä valitsen sen koulukunnan, kumpi tuntuu kukuntojen määrään nähden edullisemmalta.

Yleensä olen päässyt laskemaan vain elinvuosia. Laskuissa olen mennyt sekaisin jossain vaiheessa 60:n jälkeen. Mutta tällä kertaa pieni toivonkipinä iski, kun käki kukkui vain kolmasti. Että josko kumminkin...

Nyt siis pitää vain kumota se yksi sananlasku heiloista ja helluntaista.

Kuva: http://www.pohjois-karjala.fi/Resource.phx/maakuntaliitto
/maakunta/maakuntatunnukset.htx.i1191.jpg

16.6.06

Kameran mokoma

Kävin tänään valokuvausliikkeessä kamerani kanssa. Ei ollut mitään vikaa. Ei kaapelissa, ei kamerassa. Kotona olen asentanut ajuriohjelmat uusiksi: ei apua. Olen vaihtanut usb-porttia: ei apua. Olen testannut usb-portit muilla laitteilla: toimivat. Miksi ihmeessä yhtäkkiä koneeni ei huolikaan kameraani, sitä en voi käsittää. Helpotus kyllä oli, ettei kamerassa ole vikaa. Olisi se ollut kamalaa lähteä kesälomareissulle ilman kameraa. Tosin ongelmahan on vain kuvien ulosottamisessa, mutta muistikorttikin on vain rajallinen.

Kameraliikkeen pojan kanssa päädyimme siihen, että koitan asentaa koneeseeni uutta usb-porttia, minulla kun on ylimääräinen porttipari (älä kysy miksi!). Josko se auttaisi. Jos ei, vika on auttamatta koneessani ja pitää alkaa säästää uuteen koneeseen. Se tosin kuului ilmankin syksyn suunnitelmiin.

Tai sitten kilautan kaverille.

Kuva: http://www.office365.co.uk/im/pim/834271.jpg

15.6.06

Isällä oli, äidillä on...

Mutta minulla ei ole! Nimittäin kiukuttelevaa Opelia. Äitin autosta (Opel) on jo pari vuotta koitettu löytää sitä vikaa, joka saa sen sammumaan risteykseen, ilman että sitä saa uudelleen käyntiin alle varttitunnissa. Tänään äiti lähti hiukan kauemmas eikä arvannut omallaan mennä ja lainasi minun autoani. Minä tulin äitin autolla kotiin ja risteyksessä seisoin. Nolotti.

Isän vanhassa autossa (Opel) oli aikanaan samantyylinen vika. Äitin auto kiukuttelee kun sen moottori on vajaasti lämmenyt; siis ei kuumana eikä kylmänä. Isän auto taas saattoi ottaa kylmänä sen pään, että en käynnisty, en varmana. Vaikka mitä koitti niin ei, vasta seuraavana päivänä oli kiva käynnistyä. Isän auto lopulta lakkasi kiukuttelunsa, kun siihen vaihdettiin miehen ranteen vahvuinen nippu pikkuisia sähköjohtoja. Mikä äitin autoon auttaisi, sen näyttää aika. Ainakaan se ei auta, että sen vie viikoiksi merkkihuoltamolle: sama vika, mutta törkeä lasku.

Omassani on vuosia enemmän kuin äitin tai isän autoissa, kun heille tuli mutkia matkaan. Ja enemmän kilometrejäkin. Siis minä olen tainnut säästyä tältä vitsaukselta. Äitin autoa käynnistellessä siunasin omaa, toimivaa, kilttiä autoani. Onhan se erikoisen värinen, mutta siinäpä sen persoona onkin. Kun muuten samanlaisia tulee liikaakin vastaan. Ja onneksi se on kiltti persoona ja olemme aina tulleet autoni kanssa hyvin juttuun.

Koputan puuta...

Kuvan auto on kuin äitin, kuva: http://www.hmcars.nl/opel_corsa_1995_rood_foto_1.jpg

13.6.06

Parveke valmis!

Ji-haa! Se on sitten valmis. Onhan se rakennusvalmis ollut jo vuosia, mutta nyt se on myös näköiseni, kun sain sinne istutettua kukatkin viimein. No yrtit kyllä puuttuvat edelleen ja herneiden tukilangat, mutta kunhan taviskauppaan ja lautakauppaan pääsen, nekin saan paikalleen.

Parvekkeellani on nyt vaaleanpunaista markettaa, matalaa, kerrottua neilikkaa sekä kahta mitä-lie aluskasvia. Toisessa on valkeat kukat ja pienet lehdet, toinen hohtaa hopealle ja tuntuu juorumaiselle. Menin sellaiselle torimyyjälle, joka vasta oli purkamassa autoaan ja kasveilla ei ollut vielä nimikylttejä. Oli muuten torin ainut mieskukkakauppias. Nuori ja ihan kivannäköinenkin ;) Mutta se ei ollut syy päätyä hänen myyntipöytäänsä (joskin se vaikutti myönteisesti ostokäytökseen), vaan se, että toisilla oli tarjota petuniaa, lobeliaa, ahkeraliisaa ja samettikukkaa. Miten mielikuvituksetonta!

Nyt lähden pyörälenkille saamaan aurinkoa. Päätän lenkin pulahtamalla Otanlahteen ja tulen kotiin suihkuun ja sen päälle jätski hienolla parvekkeellani. Kyllä lomalla on mukavaa!

Kuva: http://www.domus.fi/ikkunat_ja_ovet/ovet/parveke_puutarhaovet/
kuvat_parveke_puutarhaovet/parveke_puutarhaovet.jpg

11.6.06

Kokoontumisia

Kuten minut tuntevat tietävätkin, olen monena keväänä ollut samassa kesätyöpaikassa. Tai kevättyöpaikassa. Tänä keväänä en enää voinut mennä vanhaan, tuttuun paikkaan aloittamaan kevättäni. Sillä nuo hommat ovat tuoneet aina kesän. Töiden alkaessa vapulta on vielä ollut kylmää ja koleaa, hieman ennen juhannusta töiden päättyessä on ollut kesä.

Tuolla työmaalla olen saanut tutustua moneen uskomattoman mukavaan ihmiseen. Lauantai-illalle koitin saada joukkoa isommalla porukalla luokseni istumaan iltaa, mutta vähän lopulta tuli, erinäisistä syistä. Laatu korvasi määrän ja meillä oli ainakin minun mielestäni oikein mukava ilta. Vieläkään en osaa kaikkia Trivial Pursuit:ni kysymyksiä ulkoa, vaikka se tuossa tv:n alla houkuttelee aina ihmisiä pelaamaan.

Kun vielä voisin nähdä mahdollisimman monta tuosta mielettömän mukavasta porukastamme, yhtä aikaa. Vielä on viikko jäljellä, ennen kuin pojat taas hajaantuvat ympäri Suomea. Ehkäpä...

Jaakko ja Eikka, kiitos mukavasta illasta!

Kuva: http://www.whitehouse-wlist.co.uk/whc/images/product/medium/Trivial%20Pursuit2.jpg

10.6.06

Kesäillan huumaa

Käykö sinulle koskaan näin? Että et kertakaikkiaan malta käydä nukkumaan, kun on niin kaunis ilta? Minulle kävi taas tänään niin.

Vietin mukavan illan äitin ja isän kanssa. Saunoimme, söimme jätskit ja juteltiin mukavia. Kun sitten lähdin ajamaan kotia kohti, en malttanutkaan tulla kotiin vaan ajelin usemman kymmentä kilometriä kauniissa kesäillassa. Kolmasti ajoin kotinikin ohi, mutta aina oli pakko jatkaa vielä hiukan matkaa. Autoradiossa soi kesäkasettini ja pääsin oikein kunnolla kesäfiilikseen. Täydellisyydestä uupui enää matkaseura (ja mieluummjin ajava sellainen, että olisin voinut täysin keskittyä maisemian katseluun).

Minut valtaa pakonomainen tarve ajaa autolla vain kahdenlaisella ilmalla. Kauniina, lumisena talviaamuna, jolloin pakkasta on siinä parikymmentä astetta. Ja toisaalta tyynenä kesäiltana, mieluummin alkukesästä, jolloin luonto on vihreimmillään. Miten minä rakastankaan maatamme...

(Kuva viime kesän kesälomareissultani, kun kamerani ja tietokoneeni eivät vieläkään suostu yhteistyöhön.)

7.6.06

Korkeasaari on nähty ja käyty

Isomman kummipoikani Pekan (3v9kk) ja pikkusiskonsa Elinan (1v7kk) kanssa kävimme katsomassa eläimiä kesäloman kunniaksi. Pekka kovasti odotti näkevänsä vompatin ja kyllä me sitten "vompatin" näimmekin. Heti kissalaaksossa Pekka päätti, että manuli on vompatti ja sekin tarve tuli tyydytettyä. Sen jälkeen Pekka saattoikin keskittyä ihmettelemään leopardin syömistä, leijonan karjuntaa, paviaanien touhua, karhunpentuja... Pingviinejä Pekan piti kuvata kaverilleni, mutta niitä ei ollutkaan, mutta Pekka otti sitten kuvan alppikauriin sarvista. Minä en valitettavasti löytänyt edes sarvia kuvasta, löytyi vain lamppu.

Mutta oli aivan ihanaa viettää pitkästä aikaa aikaa Pekan ja Elinan kanssa. Niin vähän olen ehtinyt. Ja huomasin, että se oli Pekastakin tosi kivaa, sen verran hanakasti poika syliini viimeiseksi tuli, vielä kotonaankin. Elinakin ihmetteli eläimiä, mutta vielä enemmän kaikkia ihmisiä, joita Korkeasaaressa riitti.

Joka kerta näiden suvun pikkuihmisten kanssa aikaa viettäessä rakastun heihin yhä uudestaan. Tuntuu uskomattomalta, että Veetin syntyessä ei rakkauteni Pekkaan vähentynyt hitustakaan, vaikka Veeti anasti sydämestäni yhtä suuren osan. Ja aivan yhtä rakas on Elina. Ja lähes yhtä rakkaita ovat toistenkin serkkujeni lapset: Kasper, Anida, Julius ja Justus. Miten ihmeessä yhdestä sydämestä voikaan riittää rakkautta aina vaan lisää?

Ensimmäisenä kuva Pekan muka-vompatista, sitten muita päivän otuksia. Lisää kuvia löytyy Saken blogilta. Sakari oli lisäkäsiparina ja siitä hänelle kiitos. Olit suuri apu. Pekka vaan ei millään meinanut muistaa Sakarin nimeä ja Elinalle Sakari oli "-li".



































Korkeasaari on nähty ja käyty,|
jaloista tuntee, että on käyty. | Ihme on jos ei unesta täyty| pienet silmät ja pää.
Lähdettiin vaan, vaan, vaan|
uudestaan-taan-taan| Korkeasaa-saa-saarta| katselemaan-maan-maan.


4.6.06

Jos ei heilaa helluntaina...

... niin ei koko suvena. Taas siis tuomiopäivä koitti. Numero neljä peräkkäin. Ja kovasti ovat paikkaansa pitäneet loppukesienkin osalta, jos ei pieniä säpinöitä lasketa. Päätin siis listata syitä, joiden vuoksi on hyvä jatkossakin pysyä tässä olotilassa.

1. Jalkapallon MM-kisat. Siis kolmannet potkupallon arvoturnaukset, joilta vältyn.
2. Kaikki muut kesäiset urheilukilpailut. Ei tule pakkosyöttöä.
3. Kaikki urheilun tv- ja radiolähetykset. Ei ole pakko seurata, jos ei kiinnosta. Tosin miesten uimahypyt kiinnostavat ;)
4. Voi ihan itse päätää, mitä tekee, eikä tarvi ottaa muita huomioon. Harmi vaan, joutuu itse aina päättämään kaikesta, eikä koskaan saa toista näkökulmaa.
5. Kaikki sotkut ovat itseaiheutettuja. Ikävä kyllä ne myös pitää siivota ihan itse.
6. Saa vallata koko sängyn. Kivampi kyllä olisi nukahtaa kainaloon.
7. Saa valita itse illan elokuvan. Vaikka hauskempaa olisi katsoa elokuvaa seurassa.
8. Saa yllättää itsensä ja tuttaviaan taidoillaan autonrenkaan vaihdossa, tietokonejutuissa, pienissä kodin teknisissä töissä yms. Vaikka ne on kyllä ihan yhtä inhottavia hommia kuin iänikuiset tiskaaminen, siivoaminen ja pyykkääminen.

Ikävä kyllä, lista siitä, miksi kannattaisi seurustella on noin tuhat kertaa pidempi. Ja taisi tämäkin olla sellainen. Siispä sananlaskua kumoamaan, open lomassa on monta viikkoa aikaa uhmata vanhaa sääntöä.

Kuva: http://www.paajarvenky.fi/viittoma/mies.gif

2.6.06

Suvitunnelmia

Niin sekin päivä tuli. Viimeinen koulupäivä. Huomenna käymme vielä jakamassa todistukset ja syömässä jätskit koululla ja se siitä. Sormenikin alkavat taipua Suvivirteen.

Huomasin aamulla Turusta koululle ajaessani, että eihän mulla ole vaatteita huomiselle. Sellaisia arkista parempia, mutta ei juhlavia. Kesäksi omistan juhlavaatteet ja tavis-vaatteita. Siispä jouduin töistä tultuani kipittämään kiltisti kauppaan etsimään jotain fiksua päällepantavaa.

Ilmeisesti en vieläkään ole sinut kokoni kanssa. Tai sitten ostan liian harvoin vaatteita. Sillä taas otin sovituskoppiin vain liian suuria vaatteita ja sitten jouduin kiltisti pukemaan omat vaatteet takaisin päälle ja hakemaan pienempiä vaatteita sovitettavaksi. Vaikka tänä talvena on päässyt hiukan löysää muodostumaan, olen silti pienempi, millaisena itseäni pidän.

Ai löytyiko vaatteet? Juu, löysin pellavansinisen pellavamekon sekä luonnonvaalean, lyhythihaisen kietaisuneuleen. Neule oli ainut, joka edes jotenkin sopi hameen kanssa. Mutta muuten en siitä erityisemmin perusta. Joko siihen silmä tottuu, tai sitten kysäisen, sopisiko se Outille. Se on enemmän sen tyyliä.

Taas kerran saan olla nuori opettaja, jonka ei ole pakko jäykistellä jakkupuvussa, vaan joka saa tuoda nykyaikaa Suontaakse. Ilman jakkupukuakin voi olla siisti ja tyylikäs. Ja ilman jakkupukua saa näyttää itseltään.

Kuva: http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/Yrttitarha/kasvit/imagesc/pellava4c.jpg