10.6.06

Kesäillan huumaa

Käykö sinulle koskaan näin? Että et kertakaikkiaan malta käydä nukkumaan, kun on niin kaunis ilta? Minulle kävi taas tänään niin.

Vietin mukavan illan äitin ja isän kanssa. Saunoimme, söimme jätskit ja juteltiin mukavia. Kun sitten lähdin ajamaan kotia kohti, en malttanutkaan tulla kotiin vaan ajelin usemman kymmentä kilometriä kauniissa kesäillassa. Kolmasti ajoin kotinikin ohi, mutta aina oli pakko jatkaa vielä hiukan matkaa. Autoradiossa soi kesäkasettini ja pääsin oikein kunnolla kesäfiilikseen. Täydellisyydestä uupui enää matkaseura (ja mieluummjin ajava sellainen, että olisin voinut täysin keskittyä maisemian katseluun).

Minut valtaa pakonomainen tarve ajaa autolla vain kahdenlaisella ilmalla. Kauniina, lumisena talviaamuna, jolloin pakkasta on siinä parikymmentä astetta. Ja toisaalta tyynenä kesäiltana, mieluummin alkukesästä, jolloin luonto on vihreimmillään. Miten minä rakastankaan maatamme...

(Kuva viime kesän kesälomareissultani, kun kamerani ja tietokoneeni eivät vieläkään suostu yhteistyöhön.)

1 kommentti:

Saku kirjoitti...

Minulle on ainakin käynyt näin, useinkin. Yleensä kuitenkin illalla kun on ajamassa pyörällä tai kävelemässä jossain. Silloin jos ei ole kotona mitään/ketään odottamassa, niin usein mielellään vain kulkee ympäriinsä nautiskellen elämästä.