29.7.06

Halaus-pohdintaa

Miksi toisia ihmisiä on helppo halata ja toisia ei kehtaa millään? Miksi lähes kaikkien ihmisten halaus on helppo ottaa vastaan, mutta toisten halauksen kokee kiusalliseksi? Ajatus tuli mieleen, kun tänään ovikello ja puhelin soivat yhtäaikaa. Linjan toisessa päässä oli ihminen, jota aina haluaisin halata, mutta en sitä tee ja oven toisella puolella ihminen, jonka halaus on ollut kiusallinen.

Lapsia on aina helppo halia ja useimmat lapsetkin halaavat herkästi, jos vain aikuiseen luottavat. Useimpia aikuisiakin on helppo halia. Mutta tosiaan joskus sitä törmää ihmisiin, joiden halausta ei millään haluaisi saada ja yleensä nämä ihmiset ovat niitä, jotka halaavat herkästi. Ja se on kamalaa, jos mikä, jos joutuu pelkäämään ihmistä siksi, että tämä voi vaikka halata.

Ja sitten ovat ne ihmiset, jotka ovat aivan äärettömän rakkaita ja tärkeitä. Joita ei edes itse kunnolla tajua, miksi he ovat niin tärkeitä. Yleensä näitä ihmisiä on vaikein halata. Minulla on pari hyvää kaveria, joita haluaisin halata joka kerta, mutta en koskaan kehtaa, kun ei ole ollut tapana. Vaikka toisaalta epäilen, että jos näitä halaisin, tunne olisi sama kuin yhden hyvän kaverini kanssa, jonka kanssa halauksessa sydämet sanovat ne sanat, joihin ei enää verbaliikka riitä.

Oma lukunsa ovat ihmiset, joita rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Minulle äiti, isä, sisko perheineen, serkut, heidän lapsensa ja pappa. Heitä ei edes voi halata aina kun halatuttaa. Sille rakkauden määrälle ei ole olemassa riittävästi halausta. Myöskään rakkaimpia ystäviä ja kavereita ei voi halata riittävästi. Halaus heidän kanssaan on eheyttävää ja ystävyyttä entisestään vahvistavaa.

Mutta aina pitää muistaa, että on ihmisiä, jotka eivät halauksesta perusta. Siksi ei sitä halia arvaa aloittaakaan. Ainakaan minä. Vaikka näkeehän sen silmistä, kun toinen toivoisi halausta, mutta ei sitä kuitenkaan kehtaa.

Halaus sinulle, jota en kehtaa halata. Ja halaus teille muillekin elämäni rakkaimmille ihmisille.

Kuva: http://www.ee.surrey.ac.uk/Personal/L.Wood/received/rescuing-hug/

Ja aiheesta lisää Sakella sekä Jarmolla.

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Olin eilen siskoni miehen syntymäpäiväjuhlilla heidän kesämökillään. Törmäsin siellä hiukan yllättäen tähän samaan haliongelmaan.

En ole ikinä halannut tai varmaan edes kätellyt siskoni puolisoa, mutta nyt hän oma-aloitteisesti halasi kaikkia vieraita sekä tullessä että lähtiessä. Vaikka tilanne oli uusi, kaikki sujui valtavan luontevasti. (Ehkä ruokajuomat helpottivat, vaikka juhlat eivät mitkään rymyjuhlat olletkaan.)

En ole itse mitenkään kova halailemaan, mutta jäin miettimään, että olisi mukavaa, jos haliperinne jäisi elämään. Siskon pojan rippijuhlat ovat kahden viikon kuluttua ja aion silloin omalta osaltani edistää kaikin tavoin sukumme uutta haliperinnettä. ;)

Kati Veijonaho kirjoitti...

Itseasiassa tuota postausta kirjoitellessani ajattelin sinua ja sitä, mitä joskus sanoit, että et niin hirveesti haleista perusta. Niin ne ihmiset muuttuu...