26.7.06

Iltarasteilla

Kävimme kaverini kanssa suunnistamassa. Paikalle tultuani epäilin, että nyt tulin turhan pro-paikkaan, kun kaikilla muilla oli oikeat suunnistusvermeet piikkareineen päällä ja itse olin missä lie verkkapöksyissä, lenkkareissa ja pitkähihaisessa.

Pari rastia meni, ennenkuin pääsimme yhteisymmärrykseen, miten kumpikin suunnistaa. Vuororastein menimme. Tai siis ei Villen suunnistuksissa mitään vikaa ollut, mutta välillä olin itse pihalla kuin lumiukko ja Villen ohjeistus kuulosti taas minun korvaani enemmän kettuilulta kuin opastamiselta. Siis ihan vaan kommunikaatio-ongelmia. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: kaikki rastit löytyivät, viimeisille jo minäkin sain rutiinia.

Ai miksi kompassin kuva? No siksi, että ilman sitäkin selvisimme oikein hyvin metsästä ulos. Tosin ilman Villeä olisin siellä vieläkin etsimässä rasteja.

Ps. Kotiin tullessa kohtasin ranskalaisen autopaikkanaapurini. Hän oli palaamassa Ranskaan, mutta hänen kaverinsa oli tulossa samaan asuntoon. Tämä mies puhui jopa edellistä heikompaakin englantia. Mutta aina minulle hyvänäköiset ranskalaismiehet autopaikkanaapureiksi kelpaavat ;)

Kuva: http://www.pykala.fi/valmennuskurssit/kompassi.jpg

4 kommenttia:

Katri Söder kirjoitti...

Miehillä on usein kyky opastaa niin, että se kuulostaa lähinnä kettuilulta. Vai mitä mieltä olet tästä autolla ajamisen opastuksesta: ja sitten voi pikkuhiljaa vaihtaa sitä vaihdettakin, jos alkaa tuntua siltä...?

Anonyymi kirjoitti...

Jos kierrosluku huutaa hoosiannaa ja pari vaihdetta on vielä varastossa, niin kyseinen ilmaisu on ihan paikallaan. Kiltimpää ainakin kuin ihmettely, onko ajokortti saatu arvonnassa...

Ei vain, Katrilla nyt on jonkinlainen haju siitä miten autoa ajetaan, kunhan vielä muistaisi katsastaakin.

Kati, suunnistus on kivaa. Tai ainakin oli silloin joskus kauan sitten. Nykyelämään taitaisi paremmin sopia autosuunnistus, kun tuo juokseminen on jotenkin kaukainen asia..

Tage

Kati Veijonaho kirjoitti...

Katri. Taitaa olla miesten yleinen tapa, kieltämättä. Anteeksi nyt vaan, kaikki tätä lukevat miehet, mutta neuvominen ei ole yleensä ottaen miesten vahvin laji. Saati neuvon kuunteleminen.

Tage. Ei ole pakko juosta. Minä ainakin kävelin, kun olisi muuten tullut liikaa tikkuja silmiin. Mutta ehkä se tästä, syksyn mittaan... Tervetuloa vaan seuraksi, eihän sulla ole koskaan kiire ;)

Ida kirjoitti...

Miunkin tekis mieli taas kokeilla suunnistusta pitkästä aikaa. Juoksupuoli on kyllä suht hyvin hanskassa, vaikka Islannissa ei sitä muutamaa kertaa enempää jaksanutkaan tehdä. Mutta pitänee tänä iltana ottaa vahinko takaisin. Nähdään huomenna Minnan luona!