31.7.06

Kumman näköinen

Kaikki ovat varmaan joskus tavanneet kaupassa konsulentin? Ihmisen, joka maistattaa uusia tuotteita ja on osana myynninedistamistä. Tänään törmäsin Valion konsulenttiin, joka melkein heti minulle totesi: "Olek sää Soili flikoi?" No, minä oitis tivaamaan, että kukas minut nyt tunnisti ja tätini vanhaksi yhtiökumppaniksi hän paljastui. Mutta sain taas kerran kuulla, että olen äitini näköinen.

Siskoni kanssa olemme joskus ihmetelleet, miten meitä voidaan sanoa samannäköisiksi, jos minä olen aivan äitin ja Outi isän näköinen. Äkkiseltään osaan sanoa isältä perityksi vain silmieni värin ja hymykuopat, vaikka yhden sukupolven yli tulleita piirteitä sitten jo löytyykin. Mutta kasvoiltani olen selkeästi Jalonen. Kun katson äitiäni, näen itseni viisikymppisenä. Kymmenen vuotta sitten katsoin äitin ja minun rippikuvia rinnakkain ja olin hyvin hämmentynyt. Kun katsoin kumpaa kuvaa tahansa, näin omat kasvoni. Ja kun nykyään katson äitin kuvia meidän pikkulapsiajalta, näen taas omat kasvoni.

Uuden pienen ihmisen tullessa maailmaan ensimmäisenä kaikki ovat tivaamassa, kumman näköinen vauva on. Lankomies jossain vaiheessa jo taisi hiukan asiaan kyllästyä ja piloillaan vastasi utelijoille, että on se kumman näköinen. Mutta onko se sitten niin kivaa olla aivan äitinsä tai isänsä kuva?

Kuvassa on kahden serkkuni lapset, molemmilla on tyttö ja poika. Toisella tyttö on äitinsä, poika isänsä toisinto, toisella taas periytyminen on ennemmin päinvastoin. Kolmannen serkun vanhempi poika on äitinsä näköinen (ainakin minusta), nuoremmasta en osaa vielä sanoa. Veetillä on toisaalta paljon outimaisia eleitä ja piirteitä, mutta toisaalta isääkään ei tarvitse miettiä.

Ei kommentteja: