23.7.06

Mihin ihminen pystyy?

Kukaan ei varmasti unohda, miltä tuntui kuulla tsunamista 26.12.2004. Tai erityisesti siitä, kun uhriluvut kasvoivat ja kasvoivat ja kasvoivat... Tämä tapahtuma on palannut monelle mieleen nyt, kun Indonesiassa on vyörynyt uusi tsunami, tosin tällä kertaa uhriluvut ovat onneksi huomattavasti pienemmät. Kuka muistaa, mitä tapahtui 26.12.2003? Silloin maa järisi Bamissa ja tuhosi kokonaisen hiekkakivestä rakennetun kaupungin. Et varmasti ole myöskään unohtanut, mitä tapahtui Beslanissa 2004 tai miksi 11.9.2001 jäin historiankirjoihin? Tai mitä tapahtui viime syksynä New Olreansissa tai Utön edustalla syksyllä 1994...

Nämä kaikki tapahtumat ovat kauheita. Ne kaikki saavat ihmiset miettimään, miksi näin pahoja asioita pitää tapahtua. Mutta näillä tapahtumilla on iso ero. Toiset niistä ovat ihmisen itse aiheuttamia. Mutta toiset niistä on aiheuttanut se, joka on ihmistä suurempi, jonka armoilla täällä lopulta olemme. Nimittäin luonto.

Aloin pohtia tätä aihetta Katrin maailmantuskasta lukiessani. Noista kaikista kauheuksista pahimmalta minusta tuntuivat ja tuntuvat edelleen Beslanin koulukaappaus ja WTC:n tuhoaminen. Miksi ihminen on niin paha, että se haluaa tuhota niin monen muunkin ihmisen elämän? Erityisen pahalta siksi tuntui Beslan, siellää kun tuhottiin lasten elämiä. Joko niin, että lapsia kuoli tai että näille jäi pysyvä trauma. Ne lapset näkivät liikaa ihmisen pahuutta. New Orleans oli minusta ajan kysymys. Onhan se nyt typerää rakentaa kaupunki meren alle. Toivottavasti Alankomaissa viisastuivat myös ja koittavat jatkossa rakentaa merenpinnan yläpuolelle.

Mutta vähänpä ihminen voi silloin, kun luonto päättää jotain. Jos maa päättää järkkyä, emme me voi kuin ottaa sen vastaan, mitä eteen tulee. Ihminen ei voi sille mitään. Toivon, että edes joku havahtui tuossa kohtaa siihen, että luonnon armoilla täällä ollaan. On totta, että ihminen on aiheuttanut kasvihuoneilmiön, mutta entä jos se onkin luonnon keino koittaa tuhota syöpäläinen? Pahaisia rikkahippusia me olemme kaikki.

Suuren tsunamin ja Bamin maanjäristyksen jälkeen olin surullinen, mutta en ahdistunut. En ahdistunut, koska näin, että tämä se maailmanjärjestys onkin. Surullinen olin, koska niin monen piti kuolla tai menettää läheisensä, mutta kuitenkin toivoin, että joku ihminen havahtuisi siihen, että me emme maailmaa hallitse ja alkaisi kunnioittaa luontoa ja ympäristöä aiempaa enemmän.

Älä unohda, että olet vain rikkahippunen!

Kuva: http://static.flickr.com/48/127885617_4f7ff21f33_m.jpg

Ei kommentteja: