3.8.06

Kummittelua

Nuorempi kummipoikani Veeti kävi yökylässä. Kumpparia etukäteen hiukan jännitti, miten se pienen miehen kanssa pärjää, mutta hienosti se meni. Ruokahalua pojalla ei mitään liikaa ollut, oli joko ikävä tai sitten hammas kiusasi. Kuolaa ainakin riitti, siitä todisteena on lattiani.

Veeti on jo todella reipas poika. Kovasti poika punkeaa itseään pystyyn ja jaksaa seistäkin, tosin tasapaino on vain sana aikuisten sanavarastossa. Eteneminen tapahtuu ryömimällä, konttimiseen uupuu enää ripaus itseluottamusta. Ja viikon äänteet ovat k ja ä. Veeti muuten osaa jo matkia, kun sanon, että kissa sanoo miau, koira sanoo hau-hau ja Veeti sanoo kää-kää-kää. Ja poika päättää vuoropuhelun: kää-kää-kää, ja nauraa hersyvästi. Ja se paljon parjattu moro-refleksikin Veetiltä löytyy (tiedän, se on oikeasti Moron-refleksi): kun nostaa käden ylös ja tervehtii reippaasti sanomalla terve/moro/moi/hei, Veeti nostaa myös käden ylös ja moikkaa reippaasti.

Jännittävin kokemus pojalle oli rappukäytävä. Kun siellä sanoo "hää", kaiku muuttaa äänen vallan metkaksi. Sitä pitää hetki kuulostella ja sanoa uudestaan "hää". In-leikki kahdeksankuiselle nassikalle on kukkuu-leikki. Onnistuu niin kulman takaa kuin peiton altakin. Mielenkiintoisin maku oli naapurirapun sedän tuore hilla. Hyvää muuten oli ilmeestä päätellen.

Ja minua naurattaa. Kun minulla alkaa olla jo ihan hyvä arsenaali kaikkien alle 10-vuotiaiden pikkuvieraiden tulla. Pekan syntymän jälkeen ostin ensin tuttipullon, sitten pari muovilautasta ja vielä potan ja nokkamukin. Ja opin pitämään aina yhtä tuttelipurkkia kaapissa varoilta. Nykyään minulla on jo kaksi tuttipulloa, kolme nokkamukia, alkuhätiin leluja, kirjoja ja palapelejä, videoitakin. Ja nyt minulla on myös paketti hyvin yleispätevän kokoisia vaippoja: 8-17 kg. Että tervetuloa vaan kaikki serkut lapsineen, jokaiselle lyötyy nyt vaippa. Justukselle (4 kk) taitaa vielä tuokion olla hiukan iso, mutta tyhjää parempi.

Kaksi asiaa harmittaa. Ensinnäkin se, että Veeti jo lähti. Ja toisekseen se, että olen niin vähän ehtinyt olla Pekan ja Elinan kanssa. Siis isomman kummipoikani ja hänen pikkusiskonsa. Mutta onneksi lapsilla on syksyllä synttärit (4 ja 2 vuotta), niin tulee taatusti käytyä. Enemmänkin pitäisi...

Hali kaikille kolmelle kummilapselleni sekä pikku-Elinalle!

Ei kommentteja: