10.8.06

Miehistä ja naisista

Olin poimimassa marjoja pakastimeen äitin ja isän luona. Koska äiti on poissa kotoa ja isä koittaa viimeisinä lomapäivinään saada remppaa niin pitkälle kuin mahdollista, yksin sain puskissa huhkia. Ja jokainen, joka on marjoja yksin poiminut, tietää, että se on mitä parhainta aikaa miettiä omia ajatuksiaan.

Ihanat naiset blogilla -blogissa on viime aikoina käyty keskustelua parisuhteesta ja - suhteettomuudesta, sitoutumiskammostakin. On ollut mielnkiintoista seurata erilaisten naisten näkemyksiä ja kokemuksia. Luonnollisesti sitä on tullut lukiessa pohdittua omaakin ajattelua.

Kuitenkin puskissa mieleeni pätkähti aihetta kevyesti sivuuttava kysymys mieleeni. Kun juttelen Hannelen kanssa, hän puhuu aina naispuolisista ystävistään ja korkeintaan näiden miehistä. Itselläni taas on niin naisia kuin miehiäkin kavereina. Aivan lähimmissä ihmisissä on niukka naisenemmistö, mutta niissä parhaissa kavereissa (melkein-ystävissä) suurin osa on miehiä. Kavereista suurin osa on miehiä, samoin tutuista. Jos saavun uuteen ryhmään, ensin muodostan välit naisiin, mutta ryhmäydyttyäni yleensä olen siellä miesten joukossa.

Koitanko kompensoida mieskavereilla sitä, että en seurustele? Tuskin. Vaikka kouluaikoina melkein pelkäsinkin poikia, pääsin siitä jossain vaiheessa yli ja sen jälkeen uudella ihmisellä ei ole ollut minulle sukupuolta. Olenko sitten "äijä"? Tuskin. Jotenkin minun on vaikea nähdä itseäni kovinkaan miesmäisenä. Itseasiassa en itsestäni kovin montaa miesmäistä piirrettä löydä. (Jos joku muu niitä löytää, kerro minulle, opin silloin lisää itsestäni.)

Minulla ei ole mitään kumpaakaan sukupuolta vastaan. Minä voin jutella ihan mistä vaan niin miesten kuin naistenkin kanssa. Ehkä yksi syy, miksi miesten seurassa viihdyn, on miesten erilainen ajatusmaailma. Opin aina lisää ihmisistä. En väitä, että suinkaan kaikki naiset tai miehet ajattelisivat jotenkin samalla tavalla, mutta kyllä sukupuolten välillä jotain eroa on. Sitä en osaa sanoa, miksi miehet huolivat minut seuraansa.

Ainut huono puoli mieskavereissa on niiden tyttöystävät. Seurustelu sinänsä ei ole yhtään huono asia, mutta se, kun osalle naisista tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että joku toinen nainen voi haluta olla hänen miehensä kaveri. Tai se, kun seurustelematon mieskaveri aloittaa seurustelun ja jättää vanhan kaverin pois. Tosin tähän syyllistyvät myös naiskaverit.

Ja on niissä mieskaverissa toinenkin huono puoli. Itse ei osaa katsella ympärilleen kaveriporukassa tai toisaalta koskaan ei muut osaa lukea, mikä on kaveriutta ja mikä ei.

Kuvassa kaksi mieskaveriani.

1 kommentti:

Anu kirjoitti...

Läheisimmät ystäväni ovat miehiä, vaikka itse en asiaan kylläkään kiinnitä mitään huomiota. Kaveri on kaveri sukupuolesta riippumatta. Miespuolisten kavereiden kanssa tulee kuitenkin tutustuttua äijien sielunmaailmaan. Jos joskus päädyn parisuhteeseen, kumppanini saa varmasti tuta näistä kokemuksista.