1.8.06

Tää on uneton yö...

Sur-rur-rur-rur, sanoi pääni eilen illalla nukkumaan käydessä. Surraus jatkui vuoteessakin eikä iso ratas meinannut millään pysähtyä. Muutaman kerran se hidasti vauhtia, mutta sitten taas sai pontta.

Onneksi unettomuus on aika harvinainen seuralainen minun sängyssäni. Yö-kaksi vuodessa vielä menee, mutta suuremman määrän kokisin jo ongelmaksi. Jo yksikin yö saa minut kiittämään unenlahjoistani ja jotenkin ymmärtämään kroonisesta unettomuudesta kärsiviä. Sillä minä olen vetämätön ja muissa maailmoissa jo yhden valvotun yön jälkeen.

Nukahtamiseksi minä koitin rentoutusharjoitusta toisensa perään. Kävin vessassa, join, pistin sukat jalkaan, vedin peiton päälleni vasta kun vilutti, luin, venyttelin... Siis ihan lyhyitä tuokioita kerrallaan kaikkea, pääasiassa koitin vain odotella nukkumatin saapumista. Mutta taisi unijukalla olla kiireitä viime yönä, kun se ehti minun luokseni niin myöhään ja saapuessaan sen oli jo unihiekat lopuillaan, sen verran heikkoa oli aamuyön unet.

Viimeisen kerran kävin juomassa kolmelta. Juomisen päälle kevyesti venyttelin ja jäähdytin ihon vilun liepeille ennenkuin vedin peiton päälle. Ja vihdoin nukahdin. Mutta Kuudelta heräsin ensimmäisen kerran ja sen jälkeen vilkaisin kelloa 15-20 minuutin välein, kun ajattelin, että mahtaa olla jo aika nousta. Kahdeksalta sitten nousin.

Ja päikkäreitä en ota tänään! Nukuttaapahan ensiyönä.

Kuva: http://www.uta.fi/campus/011/kuvat/uneton.gif

Muoks, tuntia myöhemmin. Yksi miettimisen aihe vähemmän. Yksin asumiseni päättynee toistaiseksi kahden viikon päästä, kun serkkulikka muuttaa tänne. Kuinkakohan sitä osaa ollakaan, kun on joku aina paikalla? Että tuliko sittenkin lisää mietittävää?

Ei kommentteja: