5.8.06

Tuskan hetkiä ja lepakko

Jos ihminen on koko kesän aikana tehnyt ehkä noin 15 kappaletta 10-20 kilometrin pyörälenkkejä, on yhtenä päivänä 60 kilometriä aika hitsin paljon. Uskon puute meinasi iskeä paluumatkalla Unajassa (5 km kotiin), että noinko mahdan joutua kotiin saakka taluttamaan tönkköjaloilla. Mutta selvisin, vain kolme pidempää tai jyrkempää nousua Unajan ja Kortelan välillä jouduin taluttamaan, kun kertakaikkiaan reidet vain parkuivat tuskissaan. Mutta jaksoin polkea kuitenkin vielä viimeiseksi koko pitkän nousun Kortelan risteyksestä Sampolaan. Ja olin ylpeä itsestäni.

Hassu juttu sattui Voiluodossa. Siinä oli joku oja/puro/joki ja yhtäkkiä jotain suurta ja pehmeää törmäsi ohimooni. Pelästyin tosissani ja paniikkijarrutin. Ja kas kummaa, pikkuinen lepakko keräili itseään maassa törmäyksen jäljiltä. Muistelin, että lepakon on vaikea päästä ilmaan maasta ja autoin tämän herttaisen siipiveikon puun oksalle. Varovasti koitin katsoa, että siivet ovat ehjät ja lepakko muutenkin kunnossa. Hetken lepakko vielä selvitteli päätään ja sitten se lähti lentoon kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Vekkuli pikkuotus oli se lepakko.

Kuva: http://www.espoo.fi/binary.asp?path=1;28;11866;7969;37683;8215;8216&field=Image

Ei kommentteja: