9.8.06

Ystäväni, tuttavani...

Turusta lähtiessä poikkesin TYYllä pitkästä aikaa. TYYllä poikkeaminen tarkoittaa, että on TYYn eli Turun yliopiston ylioppilaskunnan toimistolla Rehtoripellonkadulla Turussa. Piipahtaa piti, mutta kolme tuntia meni.

Oli hirmuisen mukava nähdä vanhoja kavereita pitkästä aikaa. Kovasti on vaan ihmiset vuosien saatossa sihteeristyneet, mutta silläpä heitä näkee jo elokuussa TYYllä.

Nauratti. Jokainen kommentoi ihan ensimmäiseksi uutta hiustyyliäni ja kovasti tuntui olevan mieleinen. Se lämmitti mieltä, sillä itsekin pidän uudesta tyylistäni. Mutta erityisesti minua lämmitti Mikan, Mikkon ja Nikon sanomiset, kun olen tottunut, että ei ne miehet mitään huomaa. Ja kun hekin tuntuivat pitävän. Jos kerran nuorille miehillekin kelpaa, sitten on kaikki hyvin. Sedille nyt kelpaa mikä tahansa, kun vaan on nuori ja kaikille naisille, kunhan on siisti. Nuoret miehet taas ymmärtääkseni katsovat ikäistään ihmistä ikäisenään eikä samanikäiselle aina tule niin sanottua, jos joku uusi juttu näyttää hyvälle. Tai ainakin minä aina välillä jätän sanomatta, ettei minua vaan ymmärretä väärin.

Mutta erityisen kivaa on aina TYYlle mennessä kuulla se ihmisten äänensävy. Kun tervehdysten sävyn perusteella kokee, että muista on myös kiva nähdä minua eikä vain minun heitä. Nikon lämmin hymy ja halaus saisi harmaankin päivän muuttumaan aurinkoiseksi, saati jos on jo valmiiksi hyvällä mielellä.

Kyllä minä voisin vieläkin siellä sohvilla istua päivät pitkät, jos vaan aikaa olisi...

Ei kommentteja: