19.9.06

Rakkaus, osa 2

Kaveri palasi ison veden takaa Suomeen. Muutama sähköposti on nyt vaihdettu ja olen aivan hykerryksissäni. En ollut edes ymmärtänyt, miten iso ikävä oli.

Oikeastaan minulla on vain kaksi kaveria/ystävää, joita kohtaan tuntemani välittäminen on niin voimakasta, että meinaan poksahtaa onnesta heitä tavatessani. Tai kirjoitellessa spostia tai soitellessa. Toisen kanssa puhelin on käytetympi, toisen kanssa rasitetaan sähköpostipalvelimia. Säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä voi mennä pidempiäkin aikoja, että kaveri ei ole juuri mielessä, mutta sitten joku sopiva hassu juttu ja on pakko kertoa sille kaverille, joka on se ainoa, joka juuri tämän jutun tajuaa. Mutta toisaalta he ovat myös ne kaverit, joihin on helpoin tukeutua tiukan paikan tullen. Ne, joille voin kertoa kaiken, jos haluan. Yleensä en halua.

Hassuinta näissä kahdessa kaverissa on, että kumpikaan heistä ei kuulu siihen kaveriporukkaani, joka minulle on kokonaisuutena rakkain. Ja jonka jokainen osa on rakas. Itseasiassa kukaan heistä ei ole tavannut kumpaakaan näistä kavereistani, ainakaan tietääkseni. Ainakaan ei minun kauttani. Ja nämä kaksi kaveria tietävät toisistaan vain nimet ja sen, että se toinenkin on minulle todella tärkeä kaveri.

Hassuja ovat nämä kaverijutut ihmislapsella.

Ei kommentteja: