17.9.06

Rakkaus

Maailman väärinymmärretyin sana tuo rakkaus. Tai ainakin välillä minusta siltä tuntuu. Lähinnä siis se ymmärretään aivan liian suppeasti.

Sanaa tuli viikonloppuna mietittyä monestakin syystä. Elinan siskoista kaksi vanhinta oli tällä reunalla Suomea viikonvaihteen ja oli ihana nähdä rakkaita sukulaisia lisää. Mekin Elinan kanssa yövyimme Luvialla siskoni luona, jotta saimme mahdollisimman paljon viettää aikaa yhdessä koko joukko. Mukana oli luonnollisesti isän puolen suvun nuorimmainen, Veeti. Rakas pikkumies. Viikonvaihde taas alkoi ikävästi uutisilla siitä, että pappa oli saanut yöllä sydänkohtauksen ja piipaa-autolla kiidätetty Poriin. Rakas, oma pappamme. Kaveri soitteli myös ja kyseli, sainko uuden tietokoneen. Samalla tuli puitua muitakin asioita, muunmuassa pappan sairaalaan joutuminen. Rakas luottokaveri.

Rakkaus ei minusta ole vain romanttista rakkautta. Minä rakastan monia ihmisiä maailmassa. Perheenjäsenet ovat minulle rakkaita, samoin sukulaiset. Ystävät ja kaverit ovat minulle myös rakkaita. Oppilaat, työkaverit vuosienkin takaa. Opiskelukaverit, koulukaverit, leirituttavuudet... Rakkaita lähes jokaikinen.

Mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen miettinyt rakkauden "rajoja". Milloin rakkaus kaveriin muuttuukin ystävyyden rakkaudeksi? Miksi toista ihmistä on aina helppo rakastaa ja siihen on helppo luottaa, kun toiseen ei voi koskaan uskoa? Entä missä kohtaa ihastus tai kiinnostus muuttuu rakkaudeksi? Siis sen kyllä muistan, että sen kyllä tuntee, kun se tapahtuu, mutta mikä määrä rakkautta on rakastumispaljon? Entä kuinka huikea on rakkauden määrä omaan lapseen, kun jo kummilastaan voi rakastaa määrättömästi?

Kysymyksiä, joihin ei mahda olla vastauksia. Kysymyksiä, jotka varmaan jokaista joskus pohdituttaa. Näihin kysymyksiin vastausten löytämisen sijaan voimmekin keskittyä olennaiseen ja rakastaa kaikkia ihmisiä, jotka ovat elämässämme.

Ei kommentteja: