30.10.06

Suoritettu

Kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni Suomen ev.lut. kirkon jäsenenä. Äänestin seurakuntavaaleissa. Ennakkoäänestyshän on nyt käynnissä ja ainakin Raumalla ja pääkaupunkiseudulla äänestyspisteitä on kaupoissa muiden suurten vaalien tapaan. Toivottavasti tämä saa äänestysprosentin nousemaan.

Hanki sinäkin purnaamisoikeus ja äänestä! Hopi-hopi uurnille vaan.

29.10.06

Ei heikkohermoisille

Tai siis ainakaan minulle. Nimittäin pyöräily. Perjantain myräkän jälkimaininkeina Raumalle saatiin ohut lumipeite lauantai-illalla - yöllä. Ja kun se satoi sulaan ja lämpimään maahan, niin kaikkihan sen arvaa, mitä siitä seuraa. Varsinkin kun koko sunnuntain paistoi aurinko.

Lumi osaksi suli, mutta ei kunnolla. Ja nyt kun ilma on jo viilenemässä iltaa kohti, teiden pinnat jäätävät. Kävin pappaa katsomassa sairaalassa (pappa on siis siirretty Raumalle) pyörällä ja se olipelottavaa puuhaa. Menomatka oli vielä ihan kohtuullisissa määrin jännittävää, mutta paluumatkalla piti jo osan matkaa taluttaa, kun ei sisu antanut muuhun myöden.

Enää yksi myrsky ja talvi saapuu rannikollekin!

26.10.06

Rytyssä 2

Näin hyvältä auto näyttää edestä ja vielä etuviistosta. Niin toispuoleinen on isku ollut.












Mutta sivuilla totuus paljastuu. Bensatankin kohdalle on iskenyt liikenteenjakaja...


...toiseen kylkeen se toinen auto.









Elinalla oli uskomaton onni. Kuskin ovi painaa jopa kuskin penkkiä mutkalle. Ja vaikka ovet ovat noin vääntyneet, ovat ikkunat säilyneet ehjinä, eikä Elina saanut sirpaleita kasvoihinsa tai silmiinsä. B-palkki on aika tavalla mutkalla, myös lattiasta. Mutta ei hyvin mene toisellakaan. Lunastuskunnossa mahtaa sekin olla, kun koko keula on vinossa kuin nyrkkeilijän nenä.

25.10.06

Rytyssä

Autoni nimittäin. Onneksi on Elina kunnossa. Setä oli katsonut risteyksessä, että kyllä minä ehdin. Ja ehtihän se, alle. Minun autoni on siitä kuskin puolelta kuulemma ihan rutussa, että oli todella onni, että Elinalla on vain turvavyön aiheuttama mustelma olkapäässä. Autoni on kuulemma todennäköisesti lunastuskunnossa, ajattelin käydä kurkkaamassa sitä huomenna, jos ehdin. Koitan muistaa ottaa kuvan ja saatte tekin ihmetellä.

23.10.06

Vasaran jäljiltä

Tai ei ihan. Tekniseen työn kurssilla, jota käyn, on setä, jonka viiksikarvatkin tiedottavat hänen mielipiteestään naisista ja puutöistä. (Voin kertoa, että niitä viiksiä piiisaa, kuten muutakin naamakarvaa.) Tänään setä sirkkelöi jotain hyllynkappaleitaan. Jäin sedän taakse seuraamaan ja odottamaan vuoroani, noin kolmen metrin päähän. Mies kyllä huomasi minut siinä, kun totesi minun jonottavan. No, hänpä tykkäsi irrroitella hyllyistään sellaisia 2x2x0,5 sentin suiruja. Ja nehän lensi. Lopputulemana oli, että minun käteni oli käyttökelvoton puolet tunnista, kun sirpale sinkosi suoraan kämmenselkään. Toisella asenteella setä olisi varoittanut.

Ja sitten onnistuin jättämään pikkurillini ruuvipuristimen ja ruuvipuristinten säilytystelineen väliin. Sormessa on nyt kuoppa ja se sattuu.

Ei ole tervettä minun harrastamiseni.

22.10.06

Positiivinen hämmennys

Sain äsken puhelun. Uusi puolueosastoni minua lähestyi. Olisiko ollut osaston pj tai sitten jäsenvastaava, joka soitteli, että minut oli illan johtokunnan kokouksessa hyväksytty puolueosaston jäseneksi ja että he ottavat minut ilolla vastaan. Uskon sen. Sillä mikäpä puolue tai puolueosasto ei haluaisi nuoria jäseniä. R. Lehti kutsui minut myös henkilökohtaisesti syyskokoukseen ja kyseli, miten aktiivisesti olen kiinnostunut toimimaan. Ja tietysti, tulihan se sukuselvityskin tehtyä. Äitin ja isän lapseksi hän minut arvasi. Toivottavasti saan kuitenkin toimia minuna eikä jonkun lapsena.

20.10.06

Illassa

Pappamme on illassaan. Tässä lähiaikoina se tapahtuu, kun vanha ja väsynyt pääsee pois. Surettaa ja ikävä on jo nyt, mutta nyt on itsellä tyyni olla. Tiedän, että kaikki lapsenlapset pääsivät pappaa katsomaan, samoin lapset. Pappa sai vielä kerran nähdä kaikki, nyt vaan odotetaan.

Niin karmealta kuin kuulostaakin, toivomme kaikki, että kuolema tulisi pian. Pappan vuoksi. Ja itsemmekin, tämä odottaminen on toisaalta raskaampaa kuin sitten kuolema. Mutta miltä tuntuukaan olla järjissään ja tietää, ettei tässä enää muuta odoteta kuin kuolemaa.

Itse en usko, että voisin olla juuri valmiimpi rakkaan ihmisen kuolemaan. Ihmisen, joka on vaikuttanut minunkin arvomaailmaani ja ajatteluuni. Tiedämme kaikki, että pappa on valmis ja se tekee kaikesta meillekin helpompaa. Ja ainakin minulle tuli paljon parempi olla, kun näin pappan. Olen saanut viimeisen kerran hänet nähdä.

Pappa, olet rakas.

18.10.06

Vanheneminen on raskasta

Rakas pappamme täytti eilen kunnioitettavat 85 vuotta. Paljon kävi vieraita ja pappa oli ihan väsy. Tänään kolmen-neljän tunnin seurustelu vieraiden kanssa kostautui ja pappa joutui taas piipaa-autolla pumppunsa kanssa sairaalaan. Tällä kertaa se tuntuu erityisen kurjalta, kun tietää, että kaikki lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset olisivat lauantaina menossa syömään hienosti pappan kanssa. Ja se olisi pappasta kauhean hienoa pystyä olemaan mukana, pappa kun rakastaa kaikkia tyttöjään ja heidän jälkikasvuaan aivan suunnattomasti. Toivoa vain sopii, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin, mitä se sitten onkin. Sitä ei voi pieni ihminen tietää.

17.10.06

Opeuden miinuspuoli

Nyt se sitten ilmeisesti on minulla. Open eka kouluvuosi. Vaikka kohta vuoden olen ollut töissä, vielä se ei ole aiemmin iskenyt.

Koulua on nyt menossa laskujeni mukaan 10. viikko. Niistä viisi olen ollut flunssassa ja nyt on ilmeisesti pöpö numero kolme tulossa. Tämä talvi taitaakin sitten olla tätä: flunssia flunssan perään, kun jokainen tauti kerran laskee vastustuskykyä ja aina vaan flunssat tulevat helpommin ja helpommin. Mutta ensi talvena, kesän levon jälkeen, oikein mikään ei enää pysty, korkeintaan vatsataudit.

Mutta otan silti hiukan kunniaa itselleni tästäkin. Yhtään sairaslomapäivää en ole viettänyt, pari päivää vain lapset ovat tehneet aika hiljaa töitä, kun minä olen säästellyt ääntäni. Hyvä minä!

Viina tappaa

Kaikkihan sen tietävät, että alkoholi ei ole hyväksi, varsinkaan liikaa nautittuna. Harvassa lie ihmiset Suomenniemellä, jotka eivät tiedä siitä mitään, millaisen olotilan alkoholin nauttiminen voi seuraavana päivänä saada aikaan. Jos ei omakohtaisesti, niin ainakin kuultuna/nähtynä.

No, nämä syysolkikärpäset lienevät keski-ikäisiä, suomalaisia ja miessukupuolen edustajia. Ainakin kalja on niille maistunut niille niin, että on kuolo korjannut. Ja voin sanoa, että ei harmita.

14.10.06

Parvekkeelle kalenteri

Eivät tiedä parvekekukkani, että eletään jo lokakuun puoliväliä. Ja minä en henno heitä roskiinkaan kiikuttaa, kun niin komeasti viheriöivät. Vettä koitan muistaa antaa, vaikka parvekkeelle ei enää muistakaan mennä, kun siellä tulee kylmä. En siis ole ajatellut ostaa pallokrysanteemeja tai callunoita tai kaaleja tai kanervia parvekkeelleni, kun kesäkukatkin ovat vielä noin komeita.

13.10.06

Hairahtunut

Elinalta opin, että näin kuulemma kuuluu aloittaa. Kuulemma galleriassa kuvanjulkaisuun haksahtaneet aloittavat "mulla oli periaate..." Minä vaan jatkan toisin.:

Mulla oli periaate. Käsitöitä saa tehdä, ihan mitä vaan, mutta villapaitaa en itselleni neulo. Kasiluokan räpellys riittäköön. Mutta sitten tuli kauppaan myyntiin aivan yltiöihana villalanka ja minä retkahdin.

Nyt en meinaa millään malttaa aamuisin lähteä kouluun, kun pitää lopettaa neulominen. Enää hihoja uupuu, ja toinen sivukaitale on puolivälissä, mutta se valmistunee ennen unia. Villapaita onkin ensimmäinen iso työ, jonka olen aikoihin saamassa valmiiksi. Mieleeni hiipiikin epäilys, että olisikohan uupumus hiljalleen hellittämässä.

Tasa-arvon voitto!

Minun, kuten monen muunkin jännittämä hedelmöityshoitolaki lopulta meni hallituksen esityksen mukaisena läpi. Mahtavaa! Olisikin ollut lähinnä naurettavaa, jos Suomi olisi siirtynyt Euroopan konservatiivisimpien maiden joukkoon. Ymmärtääkseni Suomessa ei tällä hetkellä ole hedelmöityshoitoja säätelevää lakia ja nyt se vihdoin saatiin. Lain puuttuessa hedelmöityshoitoja saavia henkilöitä ei ole rajattu kuin siten, että on katsottu, onko hoitoihin hakeutuvasta tasapainoiseksi vanhemmaksi.

Jos lakivaliokunnan esitys olisi mennyt läpi, olisi Suomessa poistettu useammalta ihmisryhmältä nykyisiä oikeuksia. Nykyinen lakihan ei kai sentään vieläkään velvoita antamaaan hedelmöityshoitoja naispareille tai yksinäisille naisille, mutta ei se sitä kielläkään. Vastaisuudessakin hedelmällisyysklinikat saavat itse päättää, kenelle he hoitoja myöntävät.

Minusta tämä laki on ennenkaikkea tasa-arvoisuuden ja suvaitsevaisuuden laki. Kun vielä olisi kaikilla seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta oikeus adoptioon ja verenluovutukseen, voisin jopa olla ylpeä suomalaisesta lainsäädännöstä. Se, kun sanotaan, että lapsi kärsii samaa sukupuolta olevista vanhemmista, johtuu kyllä täysin meistä aikuisista. Me muokkaamme lasten asenteita. Jos me olemme sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevat perheet ovat luonnottomia ja likaisia, sitä mieltä ovat lapsetkin. Mutta jos me olemme sitä mieltä, että se on vain monimuotoisuutta, lapsistakin se on luonnollista. Meillä on siis suuri vastuu siitä, miten tulevaisuudessa asioista ajatellaan.

10.10.06

Koulumaailmasta

Muistanette, miten parisen kuukautta sitten äimistelin, että koulutarvikkeet eivät olleet saapuneet. No nyt kun koulua on käyty liki 2 kuukautta, meiltä puuttuu edelleen puuvärit, liimat, kartonkeja, huopaa, tarlatania, vihkoja... Käsittämätöntä! Nyt aloitankin tavarantoimittajaamme suimaantuneena anti-mainostuksen ("hyvä maine kiirii kauas, huono vielä kauemmaksi" -periaatteella). Jos sinä itse, seurustelukumppanisi, puolisosi, kaverisi, tuttusi, tutun tuttusi tai serkun kummin kaimasi on opettaja, niin kehotan hänelle kertomaan, että Lindell ei toimita tavaroita ajallaan, lähettää vääriä tuotteita, laskuttaa tavaroista, joita ei ole saapunut...

Muuten kaikki menee kivasti eteenpäin. Olen osannut tehdä opetussuunnitelman, jota ainakin tähän saakka olen onnistunut toteuttamaan ja pysymään aikataulussakin aika hyvin. Lapset ovat kouluuntuneet ja ryhmäytyneet toimivaksi luokaksi. Välillä ihan nolottaa omat maneerit, kun lapset tokaisevat toisilleen melun syntyessä: "Kuka antoi puheluvan?" Vaikka onhan se huvittavaakin, kun joku kiljaisee koko melua kovemmalla äänellä äskeisen sanakolmikon ja vielä ihmettelee, miksi toiset eivät olekaan hiljaa. Ja tehokkain onkin se, että ope nostaa käden ylös ja alkaa nostaa sormiaan yksi kerrallaan ylös tuima ilme kasvoillaan. Ehkä ääneen laskien.

Vaikka lapset imevätkin energiaa minusta niin, että Olkiluodon vuosituotanto kalpenee luovuttamani energiamäärän rinnalla, en hetkeäkään kadu uravalintaani. On ihanaa nähdä aitoa iloa ja riemua. Ehtymätöntä mielikuvitusta, peittelemätöntä suuttumusta, elämään heittäytymistä... Ja on ihanaa, että joka päivä joku pieni ihminen tulee ja kertoo minulle asioitaan. Niistäkin, jotka painavat mieltä. On ihanaa olla lapsen mielestä luotettava. Koska minä luotan noiden lasten kykyyn oppia ja kehittyä, miksi hekin eivät voisi luottaa minuun?

Kuvat luokkamme metsäretkeltä, alakuvassa mäenpäällä punainen rakennus on yläkoulu ja keltainen talo pellon reunassa varsinainen koulurakennus, alakoulu. Kun työmaani on nähnyt vain yksi kaverini.

4.10.06

Rohkeus

Mitä se on?

Onko rohkeutta sanoa aina kaikki asiat suoraan päin toisen kasvoja tippaakaan kaunistelematta ja pehmittelemättä vai onko se sivistymätöntäkin suorasukaisuutta? Onko rohkeutta heittäytyä virran vietäväksi vai onko se kypsymättömyyttä suunnitella elämäänsä? Onko rohkeutta pukeutua huomiotaherättävästi vai onko se huomionkipeyttä? Miksi rohkeutena pidetään asioita, jotka liittyvät hyvin impulsiiviseen ja itsekeskeiseen elämäntyyliin? En voi ymmärtää.

Minusta siskoni on rohkea: hän on nuori nainen, joka on pian vuosikkaan pojan äiti, hän on uskaltanut avioitua nuorena ja ostaa omakotitalon miehensä kanssa nuorena. Minusta serkkuni Elina on rohkea: hän uskalsi lähteä kokonaiseksi talveksi toiselle puolelle Suomea asumaan ja tekemään töitä vanhapiikaserkkunsa kanssa. Minusta Anu on rohkea: hän uskaltaa kertoa kipeistäkin asioistaan julkisesti. Minusta Sakari on rohkea: hän uskaltaa elää ja rakastaa, kun sen aika on, hän uskaltaa seisoa aina tärkeinä pitämiensä asioiden takana. Minusta Ida ja Jarmo ovat rohkeita: he ovat uskaltaneet ottaa vastaan yllättäen suuren vastuun, kun itsekin olivat palasina, he ovat muodostaneet omat, vahvat identiteettinsä ja he ovat valmiita tekemään suuriakin tekoja rakkaidensa puolesta. Minusta pappani on rohkea: hän uskaltaa elää vielä rakkaan puolison kuoltuakin ja rakastaa elämää koko sydämestään, edelleen. Minusta eräs oppilas oli rohkea, kun hän viikonloppuna uskalsi kohdata haasteen ja oppi lukemaan. Minusta mummini oli rohkea: hän uskalsi muuttaa toiselle puolelle Suomea kotiminiäksi ja perustaa elämänsä kovin erilaisiin oloihin, joihin oli tottunut. Minusta siili on rohkea: pikkuinen otus, joka kuitenkin uskaltaa lähteä suuren, leveän, pahanhajuisen ja jymisevän tien yli.

Jos minäkin vielä joskus uskallan olla rohkea...

Kuva: http://www.gardenia-helsinki.fi/luontokoulu/Images/Galleria/Albumi1
/images/Haaga3a%20hiiri_jpg.jpg

2.10.06

Paluumuuttoa vai kotoutumista?

Ikuisesti tulen säilymään sydämessäni TYYläisenä ja minulla tulee olemaan ystäviä ja kavereita Turun ajoilta. Mutta tänään katkaisin taas yhden siteen Turkuun.

Viimeinen yhdistyksen jäsenyys Turkuun on ollut puolueosasto. Tänään sain vihdoin aikaan täyttää lanketin Satakunnan piiritoimistolla ja Liisa ystävällisenä ihmisenä lupasi sen postittaa Raumalle. Lanketilla vaihdoin puolueosastokseni Rauman työväenyhdistyksen vuosien TOSY:läisyyden jälkeen. Jos ihan rehellinen olen, niin en haikeutta tuntenut. Olen jo sen verran vahvasti siirtynyt Satakuntaan ja omaksunut melko epäopiskelijamaisen identiteetin, että aika oli kypsä. Vaikka kyllähän aina joskus olisi kiva olla opiskelija ja nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa...

Mutta samalla voin todeta, että oli ihanaa olla pitkästä aikaa kokouksessa ja puhua isoista asioista ja todella käyttää aivojaan asioiden monipuoliseen pohtimiseen. Vaikka kyseessä on melko epämuodollinen kokoustilanne, on kuitenkin ihana huomata, miten kokouksissa on kaikkialla samat koodit, jos useammalla olisi asiaa: katsekontakti puheenjohtajaan ja sormi merkiksi puheenvuoropyynnöstä. Voi, miten minulla onkaan ollut näitä ikävä! Nyt pitää siis vaan odotella uuden puolueosastoni (kunhan ensin siis minut ottavat jäsenekseen) syyskokousta ja mennä sinne nauttimaan kokoustamisesta.

Blogimaailma on siitä mukava, että voi helposti seurata monien kaveritoverien ja muiden kaverien elämää ilman tuhatta ja yhtä sähköpostia. Nyt minua hiukan jännittää Arton puolesta, millainen on hänen uusi työnsä puoluetoimistolla. Katri on jo sopeutunut hyvin uudelle työmaalleen. Pärä pyrkii nyt Esan jälkeen SONK:in puheenjohtajaksi, tätäkin tulee olemaan mielenkiintoista seurata. Anu painiskelee itsensä ja valmistumisen parissa, samoin Hannaa uhkaa valmistuminen. Harvapa kaveritovereista enää vuoden päästä TOSY:n riveissä on.

1.10.06

Tämä - viime

Vielä viikko sitten pohdin, milloin tästä kesästä tulee viime kesä. Nyt se on tapahtunut. Torstaina jo ajatuksissani mietin jotain: "Viime kesänä..." ja ajattelin juuri päättynyttä kesää. Ääneen en ole vielä viime kesästä puhunut, mutta tänään kerroin Elinalle, että tästä kesästä on tullut viime kesä (siksi en "ääneen", että minulta ei tule ääntä).

Väitän, että siitä tuli viime kesä, koska säät muuttuivat vihdoin syksyisiksi. Sataa, on viileämpää, aamut hämäriä, illat hämäriä, tuulee... Sakarinkin kanssa asiaa pohdimme viime viikonloppuna, mutta täydelliseen yksimielisyyteen emme päässeet siitä, milloin "tästä" tulee "viime". Lauantaina, jolloin asiasta puhuimme, mahtoi olla tämän vuoden viimeinen kesäinen päivä ja nyt on jo syksy muutoinkin kuin kalenterin mukaan. Ainakin Raumalla.

Kuva: http://www.herrankukkaro.fi/text/img/stories/archipelago/kesa_aamu1.jpg