20.10.06

Illassa

Pappamme on illassaan. Tässä lähiaikoina se tapahtuu, kun vanha ja väsynyt pääsee pois. Surettaa ja ikävä on jo nyt, mutta nyt on itsellä tyyni olla. Tiedän, että kaikki lapsenlapset pääsivät pappaa katsomaan, samoin lapset. Pappa sai vielä kerran nähdä kaikki, nyt vaan odotetaan.

Niin karmealta kuin kuulostaakin, toivomme kaikki, että kuolema tulisi pian. Pappan vuoksi. Ja itsemmekin, tämä odottaminen on toisaalta raskaampaa kuin sitten kuolema. Mutta miltä tuntuukaan olla järjissään ja tietää, ettei tässä enää muuta odoteta kuin kuolemaa.

Itse en usko, että voisin olla juuri valmiimpi rakkaan ihmisen kuolemaan. Ihmisen, joka on vaikuttanut minunkin arvomaailmaani ja ajatteluuni. Tiedämme kaikki, että pappa on valmis ja se tekee kaikesta meillekin helpompaa. Ja ainakin minulle tuli paljon parempi olla, kun näin pappan. Olen saanut viimeisen kerran hänet nähdä.

Pappa, olet rakas.

Ei kommentteja: