10.10.06

Koulumaailmasta

Muistanette, miten parisen kuukautta sitten äimistelin, että koulutarvikkeet eivät olleet saapuneet. No nyt kun koulua on käyty liki 2 kuukautta, meiltä puuttuu edelleen puuvärit, liimat, kartonkeja, huopaa, tarlatania, vihkoja... Käsittämätöntä! Nyt aloitankin tavarantoimittajaamme suimaantuneena anti-mainostuksen ("hyvä maine kiirii kauas, huono vielä kauemmaksi" -periaatteella). Jos sinä itse, seurustelukumppanisi, puolisosi, kaverisi, tuttusi, tutun tuttusi tai serkun kummin kaimasi on opettaja, niin kehotan hänelle kertomaan, että Lindell ei toimita tavaroita ajallaan, lähettää vääriä tuotteita, laskuttaa tavaroista, joita ei ole saapunut...

Muuten kaikki menee kivasti eteenpäin. Olen osannut tehdä opetussuunnitelman, jota ainakin tähän saakka olen onnistunut toteuttamaan ja pysymään aikataulussakin aika hyvin. Lapset ovat kouluuntuneet ja ryhmäytyneet toimivaksi luokaksi. Välillä ihan nolottaa omat maneerit, kun lapset tokaisevat toisilleen melun syntyessä: "Kuka antoi puheluvan?" Vaikka onhan se huvittavaakin, kun joku kiljaisee koko melua kovemmalla äänellä äskeisen sanakolmikon ja vielä ihmettelee, miksi toiset eivät olekaan hiljaa. Ja tehokkain onkin se, että ope nostaa käden ylös ja alkaa nostaa sormiaan yksi kerrallaan ylös tuima ilme kasvoillaan. Ehkä ääneen laskien.

Vaikka lapset imevätkin energiaa minusta niin, että Olkiluodon vuosituotanto kalpenee luovuttamani energiamäärän rinnalla, en hetkeäkään kadu uravalintaani. On ihanaa nähdä aitoa iloa ja riemua. Ehtymätöntä mielikuvitusta, peittelemätöntä suuttumusta, elämään heittäytymistä... Ja on ihanaa, että joka päivä joku pieni ihminen tulee ja kertoo minulle asioitaan. Niistäkin, jotka painavat mieltä. On ihanaa olla lapsen mielestä luotettava. Koska minä luotan noiden lasten kykyyn oppia ja kehittyä, miksi hekin eivät voisi luottaa minuun?

Kuvat luokkamme metsäretkeltä, alakuvassa mäenpäällä punainen rakennus on yläkoulu ja keltainen talo pellon reunassa varsinainen koulurakennus, alakoulu. Kun työmaani on nähnyt vain yksi kaverini.

Ei kommentteja: