7.11.06

Kiukkuinen

Mokomakin vanhustoimenjohtaja tai mikä lie!

Siis kuin ihmeen kaupalla pappassa yhä henki pihisee. Edellisviikolla pappa siirrettiin viikon päätteeksi Porista Raumalle. Puhuivat, että josko jonkin viikon seuraisivat aluesairaalassa tilannetta. No, Raumalle tuli virkainto-mikälie-vuokralääkäri, joka passitti pappan Eurajoelle intervallipaikalle, puhui parista viikosta ennen kotiuttamista. Oma lääkäri siis oli puhunut siirrosta aikaisintaan tällä viikolla, mutta pappa on nyt ollut viikon Eurajoella.

No, maanantaina vanhustyönjohtaja tai mikälie sitten olikin sitä mieltä, että pappa menisi kotiin tänään! Hyvät hyssykät, pappalle on sairaaloissa annettu pari yksikköä punasoluja viikon välein ja nyt ei veriarvoja ole edes otettu! Pappa ei jaksa kävellä kymmentä metriä pidempään rollaattorillakaan, kun jo ottaa pumpusta (ennen viimeistä infarktisarjaa pappa siis käveli pelkän kepin kanssa lyhyitä matkoja ja kelkalla saattoi liikkua kilometrinkin). Pappaa huippaa välillä niin, ettei hän uskalla nousta petistä. Tai puristaa rinnasta niin, ettei voi mennä ruokasaliin. On nestettä keuhkoissa ja jalat kaikesta makaamisesta aivan olemattomiin kuihtuneet jne, jne...

Vanhustyönjohtaja tai mikälie oli sitä mieltä, että ei pappa tarvitse kotiuttamisen varalta kodissaan kuntohoitajan kartoitusta, vaikka kulkuvälinekin on muuttunut. Sen olivat vihaiset lapset saaneet isälleen puhutuksi. Pappa oli ollut tänään mukana kuntohoitajan tarkastuksessa kodissaan. Reissu oli kestänyt kaksi tuntia, joista toisen pappa oli nukkunut sängyllään, kun oli ollut niin uupunut. Onko tällainen kotiutuskuntoinen? Vanhustoimenjohtaja tai mikälie on sitä mieltä, ettei pappan toimintakykyä tarvitse arvioida, ei hän kuitenkaan saisi tukiasumiseen riittäviä pisteitä. Siskoni hankki asiaa käsittelevän kirjan ja totesi, että hänen arvionsa mukaan pisteet erittäin tuettuun kotiasumiseen tai tuettuun asumiseen laitoksen yhteydessä (rinnasteisia) ylittyvät selvästi.

Taitaa koittaa kunnan virkamies säästää, tietäessään, että toisen sydänon ihan loppu. Kotiin vaan ja kuolkoon sinne ja pian, ettei tule kuluja. Siitä kuolemasta vielä voin olla samaa mieltä, mutta en tällä hinnalla. En sillä, että vanhan miehen pitää pelätä viimeiset päivänsä sitä, että joutuu kuolemaan yksin. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä pelätä sitä suunnatonta kipua, jonka infarkti tuo. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä pelätä, jaksaako hän mennä tänään ruokapöytään saakka. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä pelätä kaatuvansa yksin. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä tuntea olevansa yhteiskunnalle ei-toivottu yksilö.

Pappa on ollut ikänsä aktiivinen ihminen. Pappa on ollut aina tietoinen arvoistaan. Pappa ei ole koskaan halunnut pahaa kärpäsellekään. Pappa on aina rakastanut elämää sinänsä ja kaikkea elämäänsä kuuluvaa, myös kuolemaansa. Ja nyt pappa pelkää, sillä hänen järjessään ei ole edelleenkäänmitään vikaa.

Antakaa pappan elämään arvokkuus myös niihin viimeisiin päiviin!

Kuva: http://www.blikopdeweg.nl/Reageer/ANGER.gif

Ei kommentteja: