31.12.06

Uutta kohti vanhan purkaen

Mitä sellaista teit v. 2006, mitä et ollut tehnyt aikaisemmin?
Olin kuukauden palkallisella lomalla ja olin kuukauden työttömänä. Aloitin ihan uusien ekaluokkalisten kanssa koulunkäynnin.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
Hmmm.. Mikähän oli viime vuoden lupaukseni? En tiedä. Uudelle vuodelle en tehnyt lupausta.

Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2006?
Serkkulikka sai pojalleen pikkuveljen.

Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, kuin ihmeen kaupalla.

Missä maissa kävit?
Satumaassa ja Unimaassa

Mitkä päivämäärät vuonna 2006 jäivät mieleen ja miksi?
Pekan ja Elinan kanssa kävimme Korkeasaaressa. Marin kanssa kiertelimme Suomea. Outin ja Veetin kanssa Ikeassa hernerokkasumussa. Veetin jouluaamun tervehdys.

Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Sain tehtyä elämäni ensimmäisen villapaidan itselleni.

Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Ystävien. Sen ainoan ihmisen, joka viikoittain soittelee vain kuulumisia.

Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Hänen, joka ei uskonut minua hyvällä, eikä oikein pahallakaan. Saa minut usein edelleen raivon partaalle.

Mistä olit tosi innoissasi?
Kummilapsista

Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi?

Aika samoissa. Olen hiukan murheissani pappan voinnista koko ajan.

b) rikkaampi/köyhempi?
Niin mammonassa kuin merkityksellisessäkin ehdottomasti rikkaampi.

Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2006?
Huolehtinut kunnostani.

Entä vähemmän?
Hoppuillut.

Rakastuitko v.2006?
Luokalliseen kultamussuja ;)

Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Ei minulla ole syytä vihata ihmisiä. En vihannut vuosi sitten, enkä vihaa nytkään.

Mitä halusit ja sait?
Halusin jatkaa samalla työpaikalla. Ja jatkan.

Mitä halusit, mutta et saanut?
Vähemmän väsymystä.

Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
Täytin taas 25. Olin töissä, yksi lapsi toi kortin. Hänen lisäkseen syntymäpäiväni muisti muistaakseni vain perheenjäsenet.

Mikä yksi asia ois tehnyt vuodesta 2006 paremman?
Voimavarat.

Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät ja kaverit. Oppilaat.

Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Hedelmöityslain läpimeno, opintotuen korottamispuheet ja lopulta nostamatta jättäminen, pääministeri Vanhasen puheet nuoria työttömiä koskien.

Ketä kaipasit?
Ystäviä ja kavereitani.

Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Tutustuin aika vähän uusiin ihmisiin, ei rahkeet riittänyt. Yhden uuden ihmisen kanssa on tullut vietettyä aikaa enemmän.

Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v. 2006?
Vain minä elän minun kanssani joka nanosekunti elämäni alusta loppuun saakka, olen siis oman elämäni tärkein ihminen.

29.12.06

Kohtaamisia 2

Tämä ei liity mitenkään aiempaan postaukseen samalla otsikolla, mutta oli vain niin osuva otsikko.

Pommiin nukutun aamun jälkeen löysin itseni vihdoin Porista siskon kanssa vaatteita etsimästä. Tontut kun toivat molemmille lahjarahaa vaatteisiin. Minä löysin hameen, Outi ei sitäkään.

Kaupungista lähtiessäni törmäsin ensin Miraan, joka oli suorittamassa opintoihinsa liittyvää harjoittelua Luvialla. Katselin jo jonkin aikaa kävellessäni koirantaluttajan perässä, että onpa tutunnäköisiä koiria. Mutta en sitten kuitenkaan osannut ajatella, että koirat ovatkin juuri ne koirat, jotka minulle tulevat mieleen. Kun koirat taluttajineen sitten kääntyivät eräästä portista, huomasin, että onpa se kuitenkin se omistajakin tuttu. Hassua.

En sitten voinut lähteä ajamaan kohti kotia, kun aurinko paisteli pahasti alta lipan. Menin tuhraamaan aikaa paikalliseen automarkettiin (siis toiseen niistä, johon osaan Porissa mennä). Tuokion kiertelin kauppaa ja tulin sitten kahvioon juomaan kupoin teetä ja kuluttamaan aikaa. Ja kas kummaa! Lukioaikainen kaverini Laura yhtäkkiä tulee käytävää pitkin! Oli todella mukavaa nähdä Lauraa pitkästä aikaa. Ja oli erityisen kiva huomata, että se, miten Laura on on vuosien saatossa muuttunut, on ollut se sama suunta kuin itsellänikin.

Mukava oli näiden kohtaamisten jälkeen ajella kotiin.

28.12.06

Rikos ihmisyyttä vastaan?

Kuten varmaan kaikki tietävät, Saddam Hussein tuomittiin kuolemaan hirttämällä rikoksistaan ihmisyyttä vastaan ja nyt on ilmoitettu, että tuomio toimeenpannaan kuukauden sisällä.

Siis mikä ratkaisu ongelmaan on toisen tappaminen? Eikö sekin ole rikos ihmisyyttä vastaan? Ymmärtääkseni koko oikeudenkäyntiä on kritisoitu puolueelliseksi. En ole mikään kiistämään sitä, etteikö Irakin entinen presidentti olisi toiminut väärin erityisesti tiettyjä kansanryhmiä kohtaan. Mutta kuolema, sekö muka sitten on ratkaisu!?

Aamulla YleX:n aamutiimin Peltsi koitti selitellä, että Irakissa on aika lailla vihaisia ihmisiä, joille muu tuomio ei olisi kelvannut. Ai sekö oikeuttaa, painostus? Herra Mikko hei, Suomessa on aika paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että raiskaajat tulisi kuohita ja pedofiilit viedä saunan taakse ja silti sitä ei tehdä. Miten maailma voi koskaan muuttua paremmaksi, jos ihmisiltä ei odoteta muutosta asenteisiinsa toisiaan kohtaan?

Odotan sitä päivää, jolloin ihmisten moraali ja etiikka saavuttaa Piaget'n teorian mukaisen aikuisen tason.

Kuva: http://www.tlfq.ulaval.ca/AXL/asie/images/saddam-hussein.jpg

27.12.06

Ähky

Puh-huh. Eipä ole tätä tyttöä tarkoitettu joulua varten. Vaikka rakastan joulua yli kaiken ja jouluruokia ja vaikka kuinka koitan syödä varoen, ei joulusta seuraa mitään hyvää.

Kutittaa. Niiskuttaa. Turvottaa. Pulputtaa. Ja on ähky. Kaikki ihanat jouluruuat laittavat ihon kutisemaan, nenän vuotamaan ja silmät turvoksiin. Lisäksi ruuat saavat vatsa-parankin vääntelehtimään tuskissaan. -Ei enää tätä, anna mulle pelkää kaurapuuroa ja puolukkahilloa seuraavan kuukauden, huutaa reppu-riepu epätoivoisena.

Vaan on se hyvä, että ensi jouluun mennessä unohdan tämänkin ja voin taas syödä itseni kutisevan epätoivon partaalle.

Ps. Fysiikka-pohjainen kaveripiirini: sain isukilta joululahjaksi Paratiisin - 38 kaikkien aikojen suomalaista iskelmää. Tosi hyvä cd, kuunnellaan joskus porukalla.

Kuva: http://www.lontagaren.fi/lt2005/lt0510/jouluruoka202.jpg

23.12.06

Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa...

On taas aika hiljentyä yhden vuoden suurimpien juhlien ääreen.

Uskonnottomille ja ei-kristinuskoisille joulu lie aikaa levätä ja viettää aikaa rakkaiden kanssa. Kullanarvoista aikaa siis nykymaailman kaikkien kiireiden keskellä. Aikaa pelailla perheen kanssa lautapelejä, jutella, syödä ja laulella. Hyvällä omatunnolla ja ajan kanssa.

Kristityille tämä on taas aikaa, jolloin voi olla erityisen kiitollinen siitä, millaisen rakkauden lahjan me olemme saaneet. Olemme saaneet osaksemme uskon armosta ja rakkaudesta. Oma jumalkäsitykseni ei aina kaikin osin noudattele kirkon oppeja, mutta luterilaisessa kirkossa on katto korkealla ja seinät leveällä, sinne sopii monenlaista tallaajaa. Minulle siis Raamattu ei ole sanasta-sanaan -kirja, vaan se on kirja, jonka sanoma on arvokas. Minulle se on kirja rakkaudesta ja muiden huomioonottamisesta.

Huomenna menen taas aattohartauteen, joka Eurajoella päättyy perinteisesti virteen Maa on niin kaunis. Tämä laulu saa minussa aina juoksemaan kylmät väreet ja tämä laulu tuo minulle joulun.

Hyvää joulua, rakkaat ystävät!

... Kautta avaruuksien
kaikuu laulu riemuinen:
Jeesus tullut on!

Runo: Maria Bruncronan Juleklockor, suom. Helmi Auvisen Joulun kellot

20.12.06

Mistä tuntee joulun...

... Missä joulukorttilista viimevuotinen?
Mä kyllä laatikkooni tänne varmaan talteen panin sen.
Mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen...

Julmettu kiirus jatkuu, ehkä huomenna helpottaen. Huomenna on joulujuhla ja lahjatkin ovat yhtä vaille valmiit. Perjantaina käydään koululla todistusten jaossa ja sitten suuntaan Turkuun ja Lietoon tontun tehtävissä vanhemman kummipojan luokse. Samalla reissulla Hannelen kanssa aloitamme hyvin ansaitun joululomamme kupposen tai jopa ruuan ääressä. Ja sitten kotiin siivoamaan ja sitten se on. Joulu nimittäin. Koitan olla oikein ahkera ja ripeä perjantaina, että saisin jo lauantain vapaaksi.

Kuusenkin ostin. Muovisen siis. Ja ihan oikean kuusen näköisen, en sellaista kankaista. Nyt se odottaa olohuoneen nurkassa joulua, että sen voisin myös koristella ja iskeä kuusenvalojen töpselin seinään. Ihanaa! Viimeisetkin joulukoristeet supisevat minulle kärsimättöminä purkissaan ja joululiinat kirkuvat päästä esille. Kovasti jo haluaisinkin, mutta ensin pitää siivota joulu tupaan.

... Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen:
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen.
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras juhla juhlien.

Runonpätkät Kari Tuomisaaren laulusta Siitä tuntee joulun

17.12.06

Kohtaamisia

Vietimme ystäväporukassa pikkujouluja viikonloppuna. Kovasti alkavat meidän illanistujaisemme käydä rauhallisiksi. Kysymykseen:"onks joku lähdöss kaupungille?" vastaukset ovat vanhojen muistelua ja sitten muistetaan myös se, miten ankeaa on, kun seuraavana aamuna kaikki vaatteet haisee tupakalle. Eli todella harvoin on kukaan lähdössä yhtään minnekään. Joitain näistä en ollut nähnyt aikoihin, toisten tapaamisesta ei juuri ollut aikaa tällä kertaa.

Matkalla Helsinkiin suoritin vinon pinon jouluostoksia Turussa. Sattumalta törmäsin erään ison kaupan tuulikaapissa gradupariini Anssiin. Oli todella mukavaa nähdä ihmistä, jonka kanssa tuli yksi talvi vietetttyä hyvin tiiviisti ja tuloksellisesti. Anssi oli myös tarvittaessa minulle tukena, kun sukumme kuoli ja sairasti gradumme ohessa oikein urakalla ja minä puolestaan kuuntelin, millaiselta tuntuu tulla isäksi. Mielenkiintoinen talvi-kevät meillä siis oli. Mutta saatiin me se gradukin tehtyä. Moinen rupeama kyllä varmasti jäi molempien mieleen lopuksi ikää, sillä ilman toista mahtaisimme edelleen olla kumpikin kasv. yo, sen verran heikolla itsekurilla on molemmat meistä varustettu. Mutta toisen vuoksi siinä onnistui. Ja Anssin kanssa oli tosi hyvä tehdä töitä. Hänenlaisensa ihmiset ovat aina tervetulleita kaveripiiriini tai opettajakollegoiksi.

Viikonloppu päättyi tapaamiseen kaverini kanssa, joka on aikaa vietänyt tämän vuoden aikana Raumalla paljonkin. Hyvän joulun toivotukset vaihdoimme puolin ja toisin ja sovittiin, että viimeistään ensi vuonna nähdään. Tästä ihmisestä on ollut suunnaton tuki minun kotoutumiseeni Raumalla, kun hän on suurimman osan vuotta ollut ainoa tuntemani nuori aikuinen täällä.

Nyt syksyllä Elinan luonani asuminen on ollut toinen iso apu, jopa siinä määrin, että ihmettelen, kuinka selviänkään enää ilman serkkukämppistä. Kun ei kukaan toivota huomenta, sano hyvää yötä, juttele ruokapöydässä, tiskaa eri tavalla, laita vessapaperirullaa toisinpäin, ole lisämuistikapasitettina kaupassa... Elina lähtee joulun viettoon kotipuoleen rinkka täynnä lahjoja kotoväelleen täältä päin joulujuhlan jälkeen.

13.12.06

Väsy

Todella väsy on nyt tämä täti-parka. Aivan hirmuisesti on vielä tehtävä ennen joulua, niin töissä kuin siviilissäkin. Hetken jo harkitsin jättäväni viikonlopun Helsingin reissun väliin, sillä silläkin aikaa voisin tehdä tuhat ja yksi hyödyllistä asiaa. Mutta sitten päädyin kuitenkin siihen, että kavereiden näkeminen ja heille joulun toivottaminen on kuitenkin arvokkaampaa. Molemmat vaihtoehdot harmittavat, mutta enemmän harmittaisi pikkujouluista poisjäänti. Nyt ei tunnu tippaakaan energiseltä tai jouluiselta, vaikka juuri sain pipareita ja kakun uunista.

Enää 8 vuorokautta ja 14 tuntia ja lukukausi on ohi. Ja opekin voi levätä.

12.12.06

Linkki-vinkki


Suosittelen seuraamaan koulumme blogia. Kirjoittelen sinne "joutessani" pikkukoululaisten joulutarinoita. Kertakaikkisen hellyyttäviä ovat!

Kuva: http://butler.cc.tut.fi/~malmivuo/news/2004/01/tonttu.jpg

11.12.06

Saumuri!

Minulla on saumuri! Laiskuuttani en jaksa kaivaa sitä huppunsa alta esiin kuvattavaksi ja laitoin kuvan vastaavasta saumurista, omani vain on sinisävyinen. Niille, jotka jotain saumureista ymmärtävät tiedoksi, että saumurini on Bernette FunLock 004D. Differentiaali syöttö, onnistuu perus 2-, 3- ja nelilankaiset pistot, portaaton säätö piston leveyteen, pituuteen ja paininjalan puristukseen, Langankireyden säädöt myös portaattomat.

Vaikka kone on käytetty, se tuntuu tosi hyväkuntoiselta. Terveet äänet, liikkuu kevyesti. Vain lamppu on palanut ja pari ruuvimeisseliä on vuosien saatossa kadonnut. Onneksi ompelukoneeni on Bernina (Bernette on Berninan karvalakkimalli), joten sama pikkuruuvari käy, pitää se iso ostaa samalla kuin lamppukin. No joo, neulanpujotin uupuu, mutta sitä en ole koskaan osannut käyttää, joten sitä vailla en ole. Kone tuntuu kaikenkaikkiaan niin virkeältä, että vien ensin ompelukoneeni huoltoon ja vasta sitten saumurin. Vai veisikö ne sittenkin yhtäaikaa?

Uskomaton juttu, koko saumuritarinani. Loppukesästä olin käymässä kaverini (entisen työkaverini) Miikkan luona Tampereella. Samana viikonloppuna oli heillä jotkin rippijuhlat tulossa ja sain tutustua Miikkan sisaruksistakin kahteen viikonlopun aikana. Tapoimme Miikkan ja siskonsa Pirkkon kanssa aikaa kaupungilla, kun sanoin, että kävellään sitten tuota puolta katua, kun siellä näkyy olevan ompelukoneliike. Sitten ihan ääneen kerroin haaveestani hankkia saumuri. Pirkko sitten totesi, että hänellä on nurkissaan jouten saumuri, jota ei hän, eikä hänen tyttärensäkään käytä yhtään. Merkki oli minulle oitis lupaava, silla Bernina ja Bernette ovat varmimpia ompelukoneita. Ja jotenkin käytettyä hankkiessa uskallan paremmin hankkia puolitutulta, kun silloin ei kehdata tarjota mitä vaan, kun on pelko, että susi tulee myöhemmin vastaan. Löimme Pirkon kanssa kättä päälle ja sovittiin, että syksyn mittaan saumuri matkustaa hiljalleen Tampereelle ja sieltä voin sen sitten noutaa. Ja sieltä sen nyt viikonloppuna hain.

Vaikka kaverit itsenäisyyspäivän tienoolla naureskelivat saumurihehkutukselleni, voin kertoa, että ensi viikonloppuna vasta hehkutankin. On se _niin_ mahtavaa omistaa saumuri!

Kiitos Pirkko!

Kuva: http://i8.ebayimg.com/04/i/000/7d/38/c181_12.JPG

7.12.06

Keski-ikäistyvä?

Tapasimme itsenäisyyspäivän tienoolla kaveriporukalla. Vanhat kunnon antilinnanjuhlat, tosin kukaan ei edes pyrkinyt viemään olalle. Rauhallinen illanvietto hyvässä seurassa seurustellen.

Vaan yksi meistä potee alkavaa keski-iänkriisiä. Kukaan ei enää kysy meiltä papereita, noin pääsääntöisesti. Armeijapojat näyttävät kirjaimellisesti pojilta. Keskustelunaiheista mielenkiintoisimpia ovat asuntolainojen korot ja eri alueiden asuntojen hintojen kehitys.Musiikki, jota kuuntelimme nuorina, alkaa kuulostaa teinien mielestä antiikkiselta. Voimme sanoa, että olemme tehneet jotain "nuorina". Kaikki alle kaksikymppiset kuulostaa vahvasti lapsiin sekaantumiselta.

Häntä kuunnellesani tajusin sen itsekin. Ehkä minunkin olisi hiljalleen aika opetella ajattelemaan itseäni naisena eikä enää tyttönä. Mutta eihän minun tarvitse alkaa silti puhumaan ystävistä miehinä ja naisina, saavathan he olla minulle aina tyttöjä ja poikia, kuten aina ennenkin!

Susa, olet minulle aina tyttö, vaikka olisit sitten 95 vuotta.

Kuva: http://www.parkkinen.org/peppi.jpg

4.12.06

Lastuillen

Nyt minä pääsin kokeilemaan ekaa kertaa elämässäni sorvaamista. Oli muuten kivaa hommaa. sain 2,5 tunnissa aikaan talouspaperirullatelineen ja lähdin siis ihan a:sta liikkeelle.

Hieno tuosta ei tullut, mutta olen ylpeä, kun se oli ihka ensimmäinen sorvaukseni. Olkoon rumistamassa keittiötäni, mutta olen siitä ylpeä kuin äiti lapsensa vesssapaperirullatontusta. sillä tasoero ei todellakaan ole suuri.

Mutta mahtaa huomenna olla kädet kipeät, nyt jo polttelee ranteiden ja kyynärtaipeiden väli (olisikohan se sitten käsivarren sisäosaa?). Karmea tärryytys ja kova lihasjännitys ei kauhean hyvää rasitusta ole muutenkin kivuliaille käsilleni.

3.12.06

On villiä melskettä, helinää helskettä...

Ihan kipeesti saa ope-parka huuhtoa. Töissä on niin karmea kiirus, että se tuppaa tekemään kiireen kotiinkin. Mutta enää kolme viikkoa jaon joulu ja joulujuhla kaikkine koettelemuksineen on ohi. Huh.

Mutta ehdin kuitenkin viikonlopun mittaan ostamaan kankaat keittiön jouluverhoon. Minulla kun vihdoin keittiössä ikkkuna, johon laittaa jouluverhot. Muihin ikkunoihin en aio jouluverhoja väsätä, mutta keittiöön ne kuuluu: piparin tuoksu, glögi, joulutortut ja jouluverhot.

Samalla ostin kankaat myös uuteen keittiön pöytäliinaan. Verhot jäävät jo ikkunaan, mutta uutta liinaakin oli ihan pakko sovittaa. Vielä kun malttaisi sen jonkin aikaa pitää kaapissa....

Ps. Koulun blogille tein kuvagallerian.