23.12.06

Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa...

On taas aika hiljentyä yhden vuoden suurimpien juhlien ääreen.

Uskonnottomille ja ei-kristinuskoisille joulu lie aikaa levätä ja viettää aikaa rakkaiden kanssa. Kullanarvoista aikaa siis nykymaailman kaikkien kiireiden keskellä. Aikaa pelailla perheen kanssa lautapelejä, jutella, syödä ja laulella. Hyvällä omatunnolla ja ajan kanssa.

Kristityille tämä on taas aikaa, jolloin voi olla erityisen kiitollinen siitä, millaisen rakkauden lahjan me olemme saaneet. Olemme saaneet osaksemme uskon armosta ja rakkaudesta. Oma jumalkäsitykseni ei aina kaikin osin noudattele kirkon oppeja, mutta luterilaisessa kirkossa on katto korkealla ja seinät leveällä, sinne sopii monenlaista tallaajaa. Minulle siis Raamattu ei ole sanasta-sanaan -kirja, vaan se on kirja, jonka sanoma on arvokas. Minulle se on kirja rakkaudesta ja muiden huomioonottamisesta.

Huomenna menen taas aattohartauteen, joka Eurajoella päättyy perinteisesti virteen Maa on niin kaunis. Tämä laulu saa minussa aina juoksemaan kylmät väreet ja tämä laulu tuo minulle joulun.

Hyvää joulua, rakkaat ystävät!

... Kautta avaruuksien
kaikuu laulu riemuinen:
Jeesus tullut on!

Runo: Maria Bruncronan Juleklockor, suom. Helmi Auvisen Joulun kellot

Ei kommentteja: