7.12.06

Keski-ikäistyvä?

Tapasimme itsenäisyyspäivän tienoolla kaveriporukalla. Vanhat kunnon antilinnanjuhlat, tosin kukaan ei edes pyrkinyt viemään olalle. Rauhallinen illanvietto hyvässä seurassa seurustellen.

Vaan yksi meistä potee alkavaa keski-iänkriisiä. Kukaan ei enää kysy meiltä papereita, noin pääsääntöisesti. Armeijapojat näyttävät kirjaimellisesti pojilta. Keskustelunaiheista mielenkiintoisimpia ovat asuntolainojen korot ja eri alueiden asuntojen hintojen kehitys.Musiikki, jota kuuntelimme nuorina, alkaa kuulostaa teinien mielestä antiikkiselta. Voimme sanoa, että olemme tehneet jotain "nuorina". Kaikki alle kaksikymppiset kuulostaa vahvasti lapsiin sekaantumiselta.

Häntä kuunnellesani tajusin sen itsekin. Ehkä minunkin olisi hiljalleen aika opetella ajattelemaan itseäni naisena eikä enää tyttönä. Mutta eihän minun tarvitse alkaa silti puhumaan ystävistä miehinä ja naisina, saavathan he olla minulle aina tyttöjä ja poikia, kuten aina ennenkin!

Susa, olet minulle aina tyttö, vaikka olisit sitten 95 vuotta.

Kuva: http://www.parkkinen.org/peppi.jpg

2 kommenttia:

kuini kirjoitti...

Eikö se keski-ikäkin ole vain henkinen olotila ja eihän se vanhuus tule ennen kuin liikutaan pakosta rollaattorilla, eihän?
Nim. edelleen henkisesti kaksikymppinen ;)

Kati Veijonaho kirjoitti...

Minusta ihminen on oikeesti vanha (tai aikuinenkaan) vasta, kun siltä katoaa mielikuvitus ja sitä myötä huurintaju. Onnekseni en ole koskaan vielä moista tavannut.