24.1.07

Sparraaja

Sellainen minusta tehtiin. Siis kaverini teki, kun hänen pitää kirjoitella aika haastavaa paperia ja vielä koittaa siihen luoda jotain uusia visioitakin. Luulin, että hän olisi ottanut ensin yhteyttä lähellä teemaa oleviin ihmisiin, mutta "vanha suola" janotti enemmän. Siis ihminen, jonka kanssa asioita on aikanaan pohdittu yhdessä enemmänkin ja jota aika on etäännyttänyt asioista. Ja etäisyyshän usein avaa silmät näkemään viat ja toisaalta antaa uusia ideoita.

Eikä minua harmittanut. On oikein nautinnollista saada käyttää aivojaan aikuisten asioihinkin. Lapset ovat ihania ja työ on kivaa, mutta aikuisten maailmaa on aika usein ikävä. Aivan kuten viime viikolla oli aivan uskomattoman ihanaa keskustella Proffassa herrojen K. ja T. kanssa maailman-, valtakunnan- ja ylioppilaskuntapolitiikasta kansainvälisyys- ja uskontokysymyksineen. Miten aivoni nauttivatkaan haasteesta! Kestää nykyään vaan hiukan kauemmin virittäytyä todella ajattelemaan asioita, mutta sen jälkeen en millään malttaisi lopettaa.

Arvatkaapas, mikä minut saa aina uudestaan ja uudestaan vääntytymään kokouksiin? No, koska on aivan ihanaa saada tietää, miksi jokin asia on niinkuin se on. Silloin voi vasta alkaa miettimään, miten asiaa voisi muuttaa. On upeaa saada pohtia erilaisia kysymyksiä tästä ympäröivästä yhteiskunnastamme ja koittaa sitä parantaa edes pikkiriikkisen, edes yhden pienen Katin verran. Ja se toinen syy on ne mielettömän ihanat ihmiset, joihin olen saanut tutustua. Heidän vuokseen edelleen kaipaan Turkuun ajoittain aika tavallakin.

Kaikkein antoisinta tuossa sparrauksessa oli, että koin voineeni jopa auttaa kaveriani selkiyttämään ajatuksiaan.

Kuva: http://www.verkkouutiset.fi/gif4/asiakirja_poytakirja_esityslista_.jpg

Ei kommentteja: