10.1.07

Työmatka

Työmatkanihan on 30 kilometriä, melko tarkkaan. Töihin ajelen maantietä 2052.
On muuten komea nimi tuo "maantie" sille pienelle, noin 1½-kaistaiselle öljysoratielle. Mutkaa ja nyppyä löytyy niin paljon, että jokunen niistä olisi liiennyt kasitien puuduttavimmille osuuksille.

Tänään päättelin jo kotoa lähteissä, että eipä voi tietää, mitä myräkkä on tuonutkaan tielle. Kodisjoen kylään savuttaessa mielikuva vahvistui, kun alueen katuvalot olivat pimeänä. Samantien aloin itse suunnitella suunnitelma b:tä aamutunneille, kun tuskinpa koulullakaan sähköä sitten on.

Kohta Laitilan rajan ylitettyämme minulle tuli olo, että nytpä mennään varovasti. Ja onneksi, koska vain pari sataa metriä ennakkotunteen jälkeen letkotteli kuusi keskellä tietä. Niukin-naukin vastaantulijoiden puolelta pääsi koukkaamaan kuusen ohi, mutta kuskin puolen renkaat olivat jo pientareella ja apukuskin puolen renkaat menivät kuusen latvan päältä. Jatkoimme matkaa rauhallisesti ja myöhemmin koukkasimme hiukan vähemmän tielle kaatuneen kuusen ohi ja vielä myöhemmin ihan pysähdyimme, kun kuusi oli kaatunut aivan poikki tien. Edessämme oli koululaisbussi ja odotteli, että paikallinen moottorisahalla pisti tukkipuun vahvuista runkoa palasiksi ja siirteli palat niin, että tietä pääsi ajamaan.

Päivällä kotimatkalla näimme, kuinka omituisia kaatuneet puut olivat. Yleensähän kaatuneen kuusen juuripaakku on halkaisijaltaan helposti kolmatta metriä, mutta nämä olivat sellaisia, että näytti kuin juuret olisivat katkenneet aivan puun tyveltä ja paakut olivat alta metrisiä kaikki! Elina lisäksi ihmetteli keskellä metsää kaatuneita puita, ei niillä kuulemma heillä päin ole niin tapana tehdä.

Millaistakohan oli myräkkä viime yönä Ihastukseni luona?

Kuva: http://www.ee.lut.fi/kuvia2/kaatunut_puu.jpg

Ei kommentteja: