25.3.07

Pihapiirissä

Hiljalleen pihaa on uskaltanut alkaa siivoilemaan. Tänään pesin. Ryjää tuntuu riittävän ja ensi viikonlopulle välttämättömiä hankintoja on mm. harava, talikko, työhanskat ja ilmastusjalkuimet. Siis jätesäkkirullan ja isän peräkärryn lisäksi. Sunnuntaina olemme isän kanssa suunnitelleet omenapuiden leikkuuta.

Pihassa on vaikka mitä puita ja puskia, joista ei voi olla lainkaan varma, mitä ne ovat. Oletan, että yksi olisi ehkä syreeni, toinen ehkä jalosyreeni. Kaksi omenapuuta ja vaahtera, ehkä pieni toinen. Saunan takaa löytyy ehkä jasmike ja ehkä tuomi. Ruusuja on monta, ehkä kaksi köynöstävääkin. Ehkä yksi luumu- tai kirsikkapuukin pihasta löytyy. Pensaat, marjapensaita lukuunottamatta, ovat minulle lähes täydellinen arvoitus, tuoksuvatukan ja orapihlajapensasaidan tunnistan varmaksi. Maassa kasvaa sinivuokkoa ja mahdollisesti päiväliljaa tai vastaavaa ja ehkä gladiokusta. Tähän aikaan vuotta ei vaan voi olla varma.

Mutta se on ainakin varma, että joksinkin päiväliljan kaltaiseksi otaksumani viime vuotisten lehtien tuppaan alla nukkuu siili talveaan. Meinasin tänään sen tuppaan kantaa pois pihaa rumentamasta, mutta lykkäsin kasan äkkiä takaisin siilin suojaksi. Elinan kutsuin paikalle kurkkaamaan pihan asukkia ja onneksi kutsuin. Eipä ollut Elina ennen elävää siiliä nähnytkään.

Toinen pihapiirimme otus on ollut jonkun oranssi kissa. Aivan äärettömän ihmisrakas ja niiiiiiin maaliskuun tunnelmissa kuin vaan kissa voi maaliskuussa olla. Kissa tuotti pieniä haasteita ikkunan pesuun, kun se vallan kiehnäsi kaiken mahdollisen ympärillä ja oli kaiken mahdollisen heiluvan perään. Olin muuten ikkunankunnostuskurssillakin, että osaan sitten kesällä hoitaa ikkunani kuntoon. Hurja homma luvassa.

Kiva, kun ilmat jo näin keväiset ja ajatus siitä, että vielä jäähtyy varmasti, on todella masentava. Mutta nyt nautitaan kevätauringosta ja ihanista ilmoista.


Ps. Elina löysi iltalenkillään kevään ekat leskenlehdet.

18.3.07

Huijuijui....

Tällä hetkellä, kun äänistä on laskettu 70,7%, olisi Keskusta saamassa 51 ja Kokoomus 51 paikkaa. Siis porvarienemmistön. Vaikka olin pieni, kun Suomessa viimeksi oli porvarihallitus, en ole sitä unohtanut. Tuoreemmassa muistissa on, mitä tapahtui Ruotissa, kun sinne tuli porvarihallitus.

En voi kuin toivoa, että tulos muuttuu vielä rutkasti.

Piano

Pianokuumeesta olen kärsinyt jo jonkin aikaa. Opiskeluaikoina pianoa ei voinut hommata, kun ei ollut tilaa. Edelliseen asuntoon sitä ei voinut hommata, kun en halunnut kiusata naapureita. Vaan nyt katosivat syyt.

Eilen sain tietää Raumalla olevasta, käytetystä, edullisesta pianosta. Ja nyt se on olohuoneessani. Vireessä se ei ole, mutta ei ihan mahdottoman kuuloinenkaan. Mutta sen verran kamalasti korviin särähtää, etten sillä kykene soittamaan. Jos ei ihan näin tarkka korva olisi intervallien (=sävelten korkeuserot) suhteen, sillä saattaisi soittaakin, mutta tämänhetkinen ääni suorastaan raastaa korviani. Ero oikeaan on siis niin pieni, että on raivostuttavaa kuunnella melkein-oikea-mutta-ei-kuitenkaan -ääntä.

Piano on siis Zimmermannin piano, noin kaksikymmentä vuotta vanha ja kaunisääninen. Pieniä pintakolhuja siinä on etureunassa, mutta muutoin todella siisti. Pintakolhutkin saanevat jäädä noineen, eletyn elämän merkeiksi. Piano on alunperin ostettu Göteborgissa, edelliselle omistajallen se on johkaantunut Helsingistä.

Olisi kivaa, jos tuo osaisi kertoa minulle tarinansa!

15.3.07

Keväistä

Maa tuoksuu jo koululla ja lapset ovat yltä-päältä ravassa välitunneilta tullessaan. Vaikka nyt sääennusteet lupaavatkin viileämpää, se ei kiistä tosiasiaa: kevät on täällä!

Aurinko paistaa päivä päivältä pidempään ja ihmekös tuo, kevätpäiväntasaukseen on enää viikko. Laitilan peräpuskiin kiurut saapuivat eilen, samoin joutsenet. Pellonpiennar näyttää siltä, etteivät leskenlehdet aio enää kauaa maan alla pysytellä. Lunta on enää varjoisimmissa paikoissa, omasta pihastakin saa roskia kerättyä pois. Kärpäsiä olen tavannut jo keittiön lisäksi ihan avoimella paikalla koulun pihalla. Siis ei seinän vieressä. Lapsilla on kumisaappaat ja toppapukuja on aamu aamulta vähemmän jonossa. Itse vaihdoin jo hieman kevyempiin hanskoihin.

Odotan innolla, että saan upottaa sormeni multaan omassa pihassa. Haluan haistaa jonain aamuna meren tuoksun, kun se on vapautunut jäistään. Korvat höröllään kuuntelen, mitä kaikkia lintuja onkaan jo tullut takaisin Suomeen, mitkä paikkalinnut ovat soitimensa aloittaneet.

Minä en vaan voi ymmärtää kevätmasentuneisuutta!

7.3.07

Tärkeä päivä

Arvon naiset, hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivä saattaa jonkun mielestä olla feminististä vohkotusta. Ja onhan se sitä, tavallaan. Mutta feminismihän on pyrkimystä tasa-arvoon, sukupuolesta tai muustakaan riippumatta.

Minä ymmärrän naistenpäivän niin, että sitä vietetään, jotta syntyisi enemmän maailmanlaajuisesti keskustelua naisten asemasta. Suomessa naisen euro on sen 80 senttiä, mutta se on 80 senttiä enemmän kuin monessa muussa maassa. Suomessa asiat ovat jo paljon paremmin, kuin sata vuotta sitten, mutta edelleen on parannettavaa. Kuitenkaan en naistenpäivänä haluaisi miettiiä suomalaisten naisten asemaa, vaan niiden naisten, joiden asiat ovat paljon huonommin.

Edelleen maailmassa on maita ja kulttuureja, joissa nainen ei saa päättää mitään omaan elämäänsä liittyen. Tyttöjä ei kouluteta, koska se menisi hukkaan, naisen tehtävähän on synnyttää. Tyttölapsia tapetaan, koska tytöistä on pelkkiä kuluja. Tyttö ei saa päättää, kenen kanssa hän haluaa elää, vaan hän on isän kappatavaraa tämän ostaessa itselleen parempaa elämää, ehkä kylläkin edes ruokkiakseen muut lapset. Tytöt joutuvat myymään itseään, tytöt joutuvat tehtaissa kaikkein kurjimpiin töihin ja tytöllä ei ole koko elämänsä aikana mitään arvoa.

Tyttöjä silvotaan, jotta he eivät koskaan voisi nauttia sukupuolestaan. Tytöille tehdään abortteja mitä karmeimmilla tavoilla, jottei isän maine menisi. Naisia kuolee synnytyksiin, koska heidät on tyttöinä silvottu. Naisia kuolee synnytyksiin, koska he joutuvat tekemään töitä vielä synnyttäessäänkin. Naisia kuolee synnytyksen jälkeen, koska heidän ei ole mahdollista kerätä voimia sen jälkeen, vaan tehtävä ruokaa ja kannettava vedet perheenpäälle olotilasta riippumatta. Ja riippumatta tehdyn työn määrästä palkkiona on aivan liian monelle pelkkää nyrkkeilysäkkinä olemista.

Että ollaan me suomalaiset naiset edes yhtenä päivänä vuodessa tyytyväisiä siihen, mitä olemme jo saavuttaneet ja ajatelkaamme edes nyt niitä, joilla on matkaa meidän oloihimme vielä valovuosia. Olkaamme kiitollisia niistä miehistä, jotka meidän elämäämme vaikuttavat, sillä keskivertomies suomalaisessa kulttuurissa osallistuu arjen askareihin ja kantaa osansa joka hetki. Osa meistäkin voi joutua kokemaan vaikka mitä kamaluuksia, mutta me edes tiedämme, että parempaakin on olemassa.

Kuva: http://www.kotinet.com/hoitopiste/kuvat/Ruusu.jpg

1.3.07

Murjottu

Olen käynyt nyt joulusta saakka liki viikottain fysioterapeutilla. Ihan hieronnaksi on homma jäänyt, kun selästä tuntuu sellaisia ikijumituksia löytyvän. Kyllähän se tyttö aina antaa jotain venyttelyvinkkejä ja liikuntaohjeita, mutta saamaton kun olen...

Olen muistaakseni jo aiemmin kertonut, kuinka tyttö minua rusikoi selästä. Siis siitä kohtaa, kun ei ole enää kylkiluita, vain selkäranka mahan takana. Tyttö on sen jälkeen joka kerta kiskonut kyljistä ja painellut kipupisteitä, mutta aina vaan se jumetus tuntuu tulevan takaisin.

Tällä kertaa tyttö otti käsittelyynsä myös pallean ja ylärintakehän. Hämmentävä kokemus. Siis ei se sattunut kuin parista kohtaa, mutta oli vain niin outoa, että joku kaivelee likipitäen mahaa. Oletan, että tyttö koittaa auttaa hengitystäni ja puhe-elimistöäni. Hyvä niin, äänityöläiselle puhelihasten huolto on äärimmäisen tärkeää.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tyttö tekee ensiviikolla.