18.3.07

Piano

Pianokuumeesta olen kärsinyt jo jonkin aikaa. Opiskeluaikoina pianoa ei voinut hommata, kun ei ollut tilaa. Edelliseen asuntoon sitä ei voinut hommata, kun en halunnut kiusata naapureita. Vaan nyt katosivat syyt.

Eilen sain tietää Raumalla olevasta, käytetystä, edullisesta pianosta. Ja nyt se on olohuoneessani. Vireessä se ei ole, mutta ei ihan mahdottoman kuuloinenkaan. Mutta sen verran kamalasti korviin särähtää, etten sillä kykene soittamaan. Jos ei ihan näin tarkka korva olisi intervallien (=sävelten korkeuserot) suhteen, sillä saattaisi soittaakin, mutta tämänhetkinen ääni suorastaan raastaa korviani. Ero oikeaan on siis niin pieni, että on raivostuttavaa kuunnella melkein-oikea-mutta-ei-kuitenkaan -ääntä.

Piano on siis Zimmermannin piano, noin kaksikymmentä vuotta vanha ja kaunisääninen. Pieniä pintakolhuja siinä on etureunassa, mutta muutoin todella siisti. Pintakolhutkin saanevat jäädä noineen, eletyn elämän merkeiksi. Piano on alunperin ostettu Göteborgissa, edelliselle omistajallen se on johkaantunut Helsingistä.

Olisi kivaa, jos tuo osaisi kertoa minulle tarinansa!

Ei kommentteja: