3.4.07

Pikku-Katin autosta on kumi puhjennut...

Näin aamusella isälle rallattelin puhelimessa. Yhden ihan tavanomaisen kokoisen töyssyn jälkeen työtiellä kuuluikin auton renkaista hurinan sijaan räpätystä. Ja ihan lussussa oli se pyörä. Vararengas ei ole suostunut täyttymään (olen siis koittanut) ja sen verran niukasti aikaakin oli, että soitto rehtorille ja rehtori haki open ja kouluavustajan tienposkesta. Ja sitten siis isälle ja ihmettelemään, kuinka renkaanvaihto luontuisi. Iltapäivällä isä sitten oli kahden kesärenkaan kanssa lumisateen kanssa ja vaihdoimme eteen molemmille puolille kesäkumit.

Mutta voi KAUHISTUS niitä vanhoja! Kuskin puoleinen rengas oli sisäreunastaan kulunut aivan slicksiksi (eli siis sileäksi), kankaitakin näkyi, ulkoreunassakaan ei ollut enää riittävää urasyvyyttä, keskellä kyllä. Juu, tiedetään, alipaineen merkki. Hiukan riskillähän sen kanssa onkin ajettu, kun se gummi on vuotanut. Aina välillä olen vaan lisännyt happea ja ristinyt kädet. Mutta enpä tiennyt, että auraus-/camperkulmat olivat noin päin prinkkalaa! Ja että kumit olivat noin kiuluneet! Ihme, että ylipäätään olen pysynyt tiellä. Toinen etupyörä paljasti, että kulmissa on ongelmia, sillä sekin oli sisäsyrjältään kulunut.

Huomenna auto menee liikkeeseen kulmien tarkastukselle. Saas nähdä, mitä yllätyksiä sieltä tulee...

Ei kommentteja: