13.6.07

Bloggailusta

Jarmo lopetti bloginpidon. Vaikka viimeaikoina postauksia on tullut harvoin, on niitä kuitenkin ollut kiva lukea. Hiukan harmittaa, että enää ei Jarmon juttuja voi lukea, kun yleensä tulee Jarmoa nähtyä vain porukalla, eikä siinä sitten tule niin paljoa höpistyä yksittäisen ihmisen kuulumisia. Sakkekin harkitsee lopettelua. Harmillista olisi sekin.

Sakke kiistää bloggailun egoismin siinä mielessä, että haluaa muiden ihmisten tietävän kuulumisiaan. Mitä se sitten muka on? Minulle ei tuota ongelmia tunnustaa olevani sen verran itsekäs, että en jaksa olla ihan jokaikiselle kaverille ja ystävälle soittamassa ja meilaamassa, vaan mieluummin tekee kollektiivikirjeen nettiin. Eli ajansäästöllistä itsekeskeisyyttä.

Usein itse yllätyn, kun olen puheissa pitkästä aikaa jonkun kaverin kanssa, että tämäkin lukee blogiani ja on siis ihan hyvin kärryillä kuulumisistani. Kirjoittaessani tiedostan lähinnä sen, että blogiani voi lukea kuka tahansa ja siis mietin miten kirjoitan, etten loukkaa kenenkään yksityisyyttä tai toisaalta, ettei kukaan saa blogista asetta minua tai läheisiäni vastaan. Kuitenkin kun seuraan kävijälaskureitani, tiedän vähintään hyvin sen, että blogillani käy jos jonkinlaista tallaajaa ja aika paljonkin, onhan kävijämäärä tätä kirjoitettaessa yli 17 000.

Sakke myös analysoi itseään, miten hän on muuttunut viimeisen puolentoistavuoden aikana. Myönnän, että muutoksia on varmasti tapahtunut itsessänikin, mutta suurinta osaa ei edes pysty analysoimaan näin lyhyellä aikaperspektiivillä. Enkä edes näe vertaamista tarpeelliseksi. Koen, että olen kehittynyt ihmisenä ja koen, että kehityn vielä seuraavat 60 vuotta. Muutos on vaan monilta osin niin hidas, että sitä ei ihan heti huomaa. Sakari-hyvä, se on sitä aikuisuutta, ettei aina pohdi itseään, vaan voi hyväksyä itsensä virheineen ja rakastaa itseään kuitenkin.

Jos omaa bloggailu-aikaani ajattelen, siinä on ollut kaksi suurta muutosvoimaa. Työelämään siirtyminen ja Juha. Molemmat ovat vieneet minua kohti yhä vastuullisempaa aikuisuutta. Enää en kaipaa nuoruutta ja haikaile opiskelijuuden perään. Olen aivan onnellinen näin ja mitä aikuisemmaksi elämäni muuttuu, sitä varmemmin onnellisuuteni säilyy. Tunnen olevani nuori aikuinen ja tiedän, että en minä tiedä elämästä vielä oikein mitään. Minun tielleni tulee vielä monta virhettä, mutta ne minun on tehtävä, jotta voin kehittyä. Mutta tiedän, että minulle on annettu hyvä pohja tehdä elämässäni valintoja.

1 kommentti:

Katri Söder kirjoitti...

Minusta blogi on tärkeä juuri siksi, että ilman blogiasi en esimerkiksi osaisi olla onnellinen siitä että olet löytänyt elämääsi rakkauden! Blogin lukeminen käy nopeasti vaikka työajalla, mutta soittamisessa olen kovasti huono.