18.10.07

Tuhlailua

Vai pesänrakennusta? Kuluvan viikon aikana meille on ilmestynyt uusi sohva, vaunut ja turvakaukalo. Suunnitteilla on ostaa eristysvilloja, lämmitysjuttuja, lattiapintoja ja seinämateriaaleja. Laattoja, vedeneristysmassaa, lumiesteitä ja liukuovia.

Sohva on aivan ihana! Nyt mahdumme molemmat sohvalle pötköttämään, siinä kun on elintasosiipi (eli vuodenkulmadivaani). Kävimme toista kuukautta sitten Jennin ja Akin luona koenukkumassa sohvan, joka ei ollut istuenkaan liian syvä ja nyt on sitten meilläkin kotimainen sohva, joka sopii meidän olohuoneeseemme. On meinaan sohvilla ja sohvilla eroa! Koeistuimme todella upottavia, todella kovia, todella korkeita, todella matalia ja älyttömän pitkäreitisille suunniteltuja sohvia. Ainoastaan kaksi oli istumasyvyydeltään hyviä. Hinta näillä oli liki sama ja kun näistä toinen oli etelä-espoolainen (lue: virolainen) ja toinen suomalainen, kallistuimme luonnollisesti kotimaisen. Pitäähän Kainuun onnetonta työllisyystilannetta tukea.

Jos joku on vailla hyväkuntoista, eläinpölytöntä, kahdenistuttavaa vihreää sohvaa, jossa on vuodelaatikollinen vuodemekanismi, kilauta.

9.10.07

Määriteltävä: nuori

Sain tänään postissa Demarinuorten Lippu-lehden ja minua alkoi mietityttämään.

Miten kauan ihminen voi sanoa kuuluvansa "nuoriin"? Ymmärrän, että puoluetoiminnassa on keski-ikä pitkällä 50:n tuolla puolen. Mutta voiko kolmeakymmentä lähestyvä isä-ihminen kirjoittaa "Me tämän päivän nuoret"? Milloin puoluetoimijat havahtuvat siihen, että ehkäpä se nuoruus meni jo? Tässäkin maakunnassa aikanaan eräs henkilö pyrki eduskuntaan vielä liki kolmevitosena ja koitti ratsastaa nuoren-tittelillä. Ei muuten päässyt, mutta kun jätti väittämättä olevansa nuori seuraavalla kertaa, niin pääsi läpikin jo.

Kirjoittaja varmasti tarkoitti osaksi Lipun lukijoita, joista osa on ihan oikeastikin nuoria. Koitti samaistua siihen maailmaan ja saada aikaan ingressin, joka herättäisi mielenkiinnon itse artikkelia kohtaan. Mutta voiko monta vuotta työelämässä (sjvsk. järjestötyö on työelämää) kirjoittaa kuitenkaan olevansa tulevaisuuden työntekijä? Toki me olemme myös tulevaisuuden työntekijöitä, mutta kyllä suurin osa kolmekymppisistä, plusmiinus viisi vuotta, on jo nyt työntekijöitä eikä koe itseään enää vain tulevaisuuden työntekijäksi. Oletteko sattuneet siellä Suuressa Maailmassa huomaamaan, että edelleen liki puolet käy ammatillisen koulutuksen ja heistä suurin osa siirtyy työelämään parikymppisinä? Ja että akateemisen uran luo sangen harva ja heistäkin suurin osa lie työelämässä ennen kolmeakymmentä? Ja että akateemikoista suurin osa ei valitse harrastuksekseen järjestötoimintaa ja siis valmistuu nuorena ja vielä siirtyy ihan oikeisiin töihin?

'Jaaha, taas joku elämäänsä tyytymätön valittaa. Olisit sitten antautunut järjestötyölle.' Ei. Sitä en ole. Minä kyllä tein erittäin tietoisen valinnan aikanani ja siirryin nimenomaan tavalliseen elämään. Täällä kehä kolmosen ja kaikkien isojen kaupunkian ulkopuolella näkee erilaisia ihmisiä aika paljon. Ehkä heillä ei ole vaatteet huipputyylikkäitä. Tai ehkä he eivät pukeudu yhtä huomiotaherättävästi ja rohkene tuoda itseään esiin. Edes peruskoulutus ei ole välttämättä suoritettuna. Mutta minäpä olen tutustunut ihmisiin, jotka ovat kaikkea 0 ja sadan väliltä, aliarvostetusta kotiäidistä ylijumaloituun poliitikonalkuun, poliisista pienrikollisen siskoon, siivojista opettajiin... Kaikki erilaisia, mutta miten mielenkiintoisia keskusteluja saakaan aikaan ihmisten kanssa, joilla on takanaan erilaisia taustoja ja kokemuksia.

Kolahtiko? Kannattaisiko harkita viiden vuoden väliaikaa politiikan ulkopuolella? Ja tehdä jotain _aivan_ muuta.