9.10.07

Määriteltävä: nuori

Sain tänään postissa Demarinuorten Lippu-lehden ja minua alkoi mietityttämään.

Miten kauan ihminen voi sanoa kuuluvansa "nuoriin"? Ymmärrän, että puoluetoiminnassa on keski-ikä pitkällä 50:n tuolla puolen. Mutta voiko kolmeakymmentä lähestyvä isä-ihminen kirjoittaa "Me tämän päivän nuoret"? Milloin puoluetoimijat havahtuvat siihen, että ehkäpä se nuoruus meni jo? Tässäkin maakunnassa aikanaan eräs henkilö pyrki eduskuntaan vielä liki kolmevitosena ja koitti ratsastaa nuoren-tittelillä. Ei muuten päässyt, mutta kun jätti väittämättä olevansa nuori seuraavalla kertaa, niin pääsi läpikin jo.

Kirjoittaja varmasti tarkoitti osaksi Lipun lukijoita, joista osa on ihan oikeastikin nuoria. Koitti samaistua siihen maailmaan ja saada aikaan ingressin, joka herättäisi mielenkiinnon itse artikkelia kohtaan. Mutta voiko monta vuotta työelämässä (sjvsk. järjestötyö on työelämää) kirjoittaa kuitenkaan olevansa tulevaisuuden työntekijä? Toki me olemme myös tulevaisuuden työntekijöitä, mutta kyllä suurin osa kolmekymppisistä, plusmiinus viisi vuotta, on jo nyt työntekijöitä eikä koe itseään enää vain tulevaisuuden työntekijäksi. Oletteko sattuneet siellä Suuressa Maailmassa huomaamaan, että edelleen liki puolet käy ammatillisen koulutuksen ja heistä suurin osa siirtyy työelämään parikymppisinä? Ja että akateemisen uran luo sangen harva ja heistäkin suurin osa lie työelämässä ennen kolmeakymmentä? Ja että akateemikoista suurin osa ei valitse harrastuksekseen järjestötoimintaa ja siis valmistuu nuorena ja vielä siirtyy ihan oikeisiin töihin?

'Jaaha, taas joku elämäänsä tyytymätön valittaa. Olisit sitten antautunut järjestötyölle.' Ei. Sitä en ole. Minä kyllä tein erittäin tietoisen valinnan aikanani ja siirryin nimenomaan tavalliseen elämään. Täällä kehä kolmosen ja kaikkien isojen kaupunkian ulkopuolella näkee erilaisia ihmisiä aika paljon. Ehkä heillä ei ole vaatteet huipputyylikkäitä. Tai ehkä he eivät pukeudu yhtä huomiotaherättävästi ja rohkene tuoda itseään esiin. Edes peruskoulutus ei ole välttämättä suoritettuna. Mutta minäpä olen tutustunut ihmisiin, jotka ovat kaikkea 0 ja sadan väliltä, aliarvostetusta kotiäidistä ylijumaloituun poliitikonalkuun, poliisista pienrikollisen siskoon, siivojista opettajiin... Kaikki erilaisia, mutta miten mielenkiintoisia keskusteluja saakaan aikaan ihmisten kanssa, joilla on takanaan erilaisia taustoja ja kokemuksia.

Kolahtiko? Kannattaisiko harkita viiden vuoden väliaikaa politiikan ulkopuolella? Ja tehdä jotain _aivan_ muuta.

4 kommenttia:

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Kenellekään ei jääne epäselväksi kenestä kirjoitat, joten kommentoin lyhyesti.

Jännä asenne kirjoituksessasi. Kuten itse toteat, kirjoitin (tietysti) tavalla, joka houkuttelisi minuakin nuoremmat lukemaan artikkelin. Sinä puolestaan lähes demonisoit kirjoitustapani..

Toinen juttu: on hieman arveluttavaa miten asetat eteläisessä Suomessa asuvan ihmisen (minä?) suuhun syrjiviä mielipiteitä. Enkä oikein ymmärrä edes, että miten ne liittyvät alkuperäiseen aiheeseen?

Selväksi käy, etten ole sopivan ikäinen kirjoittamaan tavalla, jolla kirjoitin. Asunko myös väärässä paikassa ja teen "vääriä töitä"?

Meistä kai jokainen tekee mitä todella haluaa, jos kaikki menee hyvin. Itselläni ei ole valittamista. Arvostan työtä, jota teen. Kaikkea hyvää ja voimia, A.

Kati kirjoitti...

Kirjoituksesi sanavalinnat olivat vain se ns. viimeinen pisara, joka sai maljan vuotamaan yli äyräidensä. Jo pidempään minua kun on ärsyttänyt niin Lipussa, Dabatissa kuin monessa muussakin poliittisessa lehdessä ihmisten kaikkitietävyys kaikesta. Minä nyt en vaan voi ymmärtää sitä, että lukemalla erilaisia linjapapereita voisi saada tiedon koko maailmasta. Oma kirjoituksesi toki kuului siihen aihepiiriin, johon on helpoin perehtyä juuri aktiivitoiminnassa.

Ei ihmisen tarvitse asua Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa hankkiakseen laput silmille. Riittää, kun kulkee kovin samankaltaisten ihmisten seurassa jatkuvasti. Aktiivipoliitikkohan tähän toteaa, että kyllähän hän kansaa tapaa. Niinpä, mutta elääkö silloin ihmisten parissa? Huomaakohan tällainen henkilö ne kuulut lasit päässään.

Aihe on sellainen, josta joku aina älähtää. Ja kirjoitinkin harkitusti provosoivasti.

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Ihan kiinnostava aihe, myönnän, mutta en näe siinä yhteyttä omaan kirjoitukseeni. Tein haastattelun, johon sisältyi lopulta melko vähän omaa analyysiäni (lue=kaikkitietävyyttä). Suuri osa oli suoraan ns. asiantuntijoiden mielipidettä. Enkä kirjoittanut nuorten tunnelmista tai odotuksista (mikä olisi oman juttunsa arvoinen), vaan asiantuntijoiden maalaamasta tulevaisuuskuvasta työmarkkinoilla.

Kenellä tässä kuviossa on laput silmillä ja miten se ilmenee? Ja miten kirjoittajan iällä on yhtikäs mitään tekemistä asian kanssa?

Anonyymi kirjoitti...

Katin teksti - joka sinänsä voi olla provosoiva tarkoituksella - sisältää mielestäni erään ennakkoluulon korotuksen: henkilön valitsema työ- ja asuinpaikka sanelee myös sen, mitä tämä "tavallisesta elämästä" ymmärtää. On mielestäni aika kova kärjistys olettaa, että vain politiikan ulkopuolella oleva voi tavata muunlaisia ihmisiä ja elää "tavallista elämää". Kyllä kai poliitikoilla ja järjestötyötä elääkseen tekevillä voi olla myös muuta elämää, aivan erilaisista lähtökohdista olevia ystäviä ja tuttavia ja muitakin harrastuksia? Voi tuntea lapsensa menettäneitä vanhempia, suvussa voi olla sairautta ja työttömyyttä, omassa perheessä voi olla kouluttamattomia, voit viettää aikaasi raksan apumiehenä toimivan ystävän tai akateemisen opiskelukaverin kanssa yhtä lailla. Ei ammatinvalinta kerro siitä, onko joku elänyt sellaisessa kuplassa, jossa tuntee vain yhdenlaisia ihmisiä.

Onko siis todella niin, että Katin mielestä aktiivipoliitikko ei voi "elää ihmisten parissa"? Samankaltaisten ihmisten parissa oleskelu samanlaistaa kai muitakin kuin politiikassa/järjestötyössä olevia, vai kuinka? Tämän olin myös Katin kommentista lukevinani. Näen itse niin, että missä ammatissa tahansa voi katsontakanta muuttua aika suppeaksi ja toki näin käy myös suppeassa piirissä liikkuville poliitikoille. Ei ehkä ole kuitenkaan aiheellista yleistää tällaista käsitystä koskemaan kaikkia aktiivipoliitikkoja/järjestötyöntekijöitä, koska mitä me loppujen lopuksi tiedämme heidän elämästään ja taustoistaan, elinpiiristään jne. Tiedämme vain sen, mitä henkilö itse kertoo tai julkisuudessa esiin kaivetaan. Järjestötyöntekijöistä tuskin tiedämme sitäkään mitä poliitikoista.

Hienoa kuitenkin, että molemmat edeltävät keskusteluun osallistujat ovat tyytyväisiä omiin valintoihinsa.

T. myös muuta elämää