3.1.08

Elämän poluilla

Niin siinä sitten kävi, että kävimme vuodenvaihteessa pappia tapaamassa. Mukaamme pyysimme sisaruksemme perheineen, vanhempamme ja pappani. Nuhruinen joulukuun sunnuntai oli meistä säältään kaunis, mahdankohan enää muutaman viikon päästä muistaakaan säätä. Sillä säällä ei ollut merkitystä, vaan päivän sisällöllä.

Avioliittoamme juhlitaan myöhemmin tänä vuonna. Nyt ei olisi morsian jaksanut. Neljän tunnin häät oli aivan riittävän raskasta. Söimme lähimpiemme kanssa häälounaan ja maistoimme kakkua. Illaksi tulimme kotiin ja kutsuimme naapurit rääppiäisiin. Eilen juuri juttelimme, ettei avioliitto kohdallamme muuttanut muuta kuin siviilisäädyn. Ehkä jonkinlainen varmuus lisääntyi entisestään. Joskus sen vaan tietää, että näin sen kuuluukin mennä ja olla.

"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." 1. Kor 13:13