8.7.08

Lupauksen lunastus

Tästä kuvasta on liki vuosi aikaa. Ja siitä lupauksesta hieman yli.

Vuosi sitten minua välillä pelotti, mitä tulikaan luvattua. Niin paljon muutoksia oli tulossa elämään. Mutta loppuviimeksi kaikki on mennyt aivan ihanasti. Rakastan Juhaa päivä päivältä enemän, jos mahdollista ja olemme selvinneet ensimmäiset kuukaudet vanhempina ilman isompia ristiriitoja. Ainoa asia, jota kaipaamme ajasta ennen Hennaa, on pienet hetket saada olla kahden ilman jatkuvaa kuulostelua. Mutta tuo nyt on niin universaali pikkulasten vanhempien toive. Vuoden aikana olemme kasvaneet paitsi vanhemmiksi, myös puolisoiksi toisillemme. Vaikka seurusteluaikamme jäi lyhyehköksi, en koe, että olisimme mitenkään kiirehtineet. Kaksi toisilleen oikeaa ihmistä sattui vaan kohtaamaan juuri oikeaan aikaan, emmekä ymmärrä, miksi meidän olisi tarvinnut vuosikausia seurustella ja "tutustua", kun kuitenkin tiesimme toisillemme kuuluvamme. Edelleen saamme hioa särmiämme täydelleen yhteensopiviksi, mutta sitä se yhteiselo kai aina onkin. Kaksi eri ihmistä ei ole koskaan niin samanlaisia, etteikö pientä hiontaa tarvitsisi tehdä. Tai sitten ainakin elämä olisi tylsää.

Ei kommentteja: