24.11.09

Elämää uudessa kodissa

Kaksi kuukautta sitten muutimme kotimme pykälää etelämmäs. Muutimme pois kaupungista maaseudun rauhaan. Yhtään naapuria en ole vielä nähnyt, Juha on tavannut postilaatikolla kaksi naapuria. Olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunasta näkyy suuri peltoaukea, jossa viljellään porkkanaa ja viljaa. Keittiön ja Hennan huoneen ikkunasta näkyy muutama piharakennus, metsää ja naapurin valot. Talon kulmalta tontin rajalle on lyhimmillään 30 metriä, mutt pääsääntöisesti matkaa on reilusti enemmän. Tontti on siis kooltaan sellainen, että kaupungissa sen alle mahtuisi reippaan kokoinen omakotitalokortteli ja näissä maastoissa saa olla melkoinen mestari, jos sen ympäri kävelee vartissa. Onneksi siis metsääkin on, ettei kaikkea tarvi pitää pihana.

Talo on sisältä hyvässä kunnossa. Vesikatto on hyvä uusia pikapuoliin, yhdeltä syrjältä huopa on halkeillut reunasta. Samoin nykysuositusten mukaiset patolevyt ja salaojat uupuvat talon ympäriltä, mutta jotain siellä välissä pitäisi olla. Piha on melko pieni ja sen välitön ympäristö hoitamaton, jopa ryteikköinen. Onneksi talouteemme kuuluu vanha kaivinkone (voittaa se juuri lapion, sanoo Juha) ja nelivetotraktori, ilman niitä olisimme helisemässä. Näillä Juha on alkanut loiventaa aivan pihan reunassa olevaa jyrkännettä turvallisemmaksi ja avannut ensihätään käyttöön otettavalle pellolle tilaa.

Henna on nauttinut uudesta kodistaan suunnattomasti. Hennasta on ihanaa voida kulkea itse oman huoneen ja olohuoneen/keittiön väliä ilman ylenpalttista valvontaa, jota edellisen asunnon rapuissa joutui tekemään. Myös äidistä ja isästä on ihanaa voida tehdä itse samalla jotain kun lapsi leikkii omassa huoneessaan. Henna tulee kyllä pyytämään, jos hän tarvitsee apua tai seuraa.

Ensimmäinen joulu uudessa, alusta saakka yhteisessä kodissa odottaa. Tähän kotiin saamme muodostaa meidän perheemme joulutraditiot. Nyt ja seuraavat vuosikymmenet.