Tillukkaita ja vanttuita

Tuotoksia

2011-08-31T12:13:00.012+03:00

Koska muuten alkaa minun blogiaikani kulumaan jälkikasvun kanssa, ajattelin tehdä tästä blogista hieman enemmän nimensä mukaisen ja laittaa tänne tuotoksiani päiväkirjanomaisesti muistiin. Nyt pistin lähinnä isompia töitä, jokaista sukkaparia en tällaisessa massapostauksessa ala etsimään kuvattavaksi.

Hennan kesämekot isoäidin kangas-jäämmistöistä. Mekot noin kokoa 90 cm. Käytössä 2-3-vuotiaana. Kaava jostain vanhasta Suuri Käsityölehdestä. Nopea ja helppo malli, kiva käyttää.

"Taikatakki." Kesätakki vanhan asunnon eteisen verhoista, kaava Suuri käsityölehdestä. Koko noin 90. Erittäin rakas takki ja suloinen malli. Valmistunut kevääksi 2010.

Villatakki ja -housut 7-veljestä-langan Marttajuhlaväristä. Valmistunut keväällä 2010. Malli oma, kuvio mallitilkusta.

Aivan ihana talvimekko kesämekkojen kaavalla, kangas taas mummuvainaalta, mitä lie keinokuitua. Valmistui syksyllä 2010.

Rakkaasta rakkaimmat unisukat Hennalle mummun jämälangoista. Akryyliä.

Tyttöjen kesän 2011 juhlavaatteet ja paremmat neuletakit. Neuletakkiohje kevään Modasta.

Valmistettu: Kertut

2010-03-04T18:52:00.003+02:00

Ja jos joku tietää lainkaan käsityötapojani, niin eipä niistä tullut yhtään alkuperäisen mallin mukaiset ;) Jossain vaiheessa ohje vääntyi päässäni juuri päinvastaiseksi ohjeeseen nähden ja "palmikot" menee päinvastoin. Pohkeeseen lisäsin yhden leveän kuvion molemmille puolille ja kavensin nilkassa sukan oikeaan kokoonsa. Kivat tuli. Eli kiitos Uhoavalle Gnulle kivasta ohjeesta!

Elämää uudessa kodissa

2009-11-24T23:31:00.002+02:00

Kaksi kuukautta sitten muutimme kotimme pykälää etelämmäs. Muutimme pois kaupungista maaseudun rauhaan. Yhtään naapuria en ole vielä nähnyt, Juha on tavannut postilaatikolla kaksi naapuria. Olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunasta näkyy suuri peltoaukea, jossa viljellään porkkanaa ja viljaa. Keittiön ja Hennan huoneen ikkunasta näkyy muutama piharakennus, metsää ja naapurin valot. Talon kulmalta tontin rajalle on lyhimmillään 30 metriä, mutt pääsääntöisesti matkaa on reilusti enemmän. Tontti on siis kooltaan sellainen, että kaupungissa sen alle mahtuisi reippaan kokoinen omakotitalokortteli ja näissä maastoissa saa olla melkoinen mestari, jos sen ympäri kävelee vartissa. Onneksi siis metsääkin on, ettei kaikkea tarvi pitää pihana.

Talo on sisältä hyvässä kunnossa. Vesikatto on hyvä uusia pikapuoliin, yhdeltä syrjältä huopa on halkeillut reunasta. Samoin nykysuositusten mukaiset patolevyt ja salaojat uupuvat talon ympäriltä, mutta jotain siellä välissä pitäisi olla. Piha on melko pieni ja sen välitön ympäristö hoitamaton, jopa ryteikköinen. Onneksi talouteemme kuuluu vanha kaivinkone (voittaa se juuri lapion, sanoo Juha) ja nelivetotraktori, ilman niitä olisimme helisemässä. Näillä Juha on alkanut loiventaa aivan pihan reunassa olevaa jyrkännettä turvallisemmaksi ja avannut ensihätään käyttöön otettavalle pellolle tilaa.

Henna on nauttinut uudesta kodistaan suunnattomasti. Hennasta on ihanaa voida kulkea itse oman huoneen ja olohuoneen/keittiön väliä ilman ylenpalttista valvontaa, jota edellisen asunnon rapuissa joutui tekemään. Myös äidistä ja isästä on ihanaa voida tehdä itse samalla jotain kun lapsi leikkii omassa huoneessaan. Henna tulee kyllä pyytämään, jos hän tarvitsee apua tai seuraa.

Ensimmäinen joulu uudessa, alusta saakka yhteisessä kodissa odottaa. Tähän kotiin saamme muodostaa meidän perheemme joulutraditiot. Nyt ja seuraavat vuosikymmenet.

Tuplasti täti!

2009-06-18T13:48:00.000+03:00

Outi sai tuokio takaisin toisen pojan! Heidän perheensä väkimäärä kasvoi 56 senttiä ja 5,1 kiloa. Äitille vaan totesin, ettei Outi taida tarvita vieläkään 56-senttisiä vauvanvaatteita. Varsinkaan tytön.

Muuta en vielä tiedä kuin että olen onnellinen!

Paska juttu

2009-06-01T23:07:00.002+03:00

Toivottavasti joku muukin seurasi Ylen tv 1:ltä mainiota sarjaa saniteettitiloista. Toimittajat Valve ja Stenros nostivat aiheellisesti esiin vaietun, likaisen ongelman: ihmisulosteen.

Heikomman kehitystason maissa ulosteet saastuttavat juomavesiä ja ovat monin tavoin merkittävä terveysriski. Suomessakin on vielä sata vuotta sitten kolera ollut oikea ongelma levitessään käymälöistä juomavesiin. Heikon hygienian maissa heikko saniteetti ihan oikeasti tappaa ihmisiä.

Länsimaisen kulttuurin edustajat kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin oman osansa. Paljon enemmän. Myös makeaa vettä länsimaissa kuluu paljon enemmän kuin juomiseen ja syömiseen tarvitaan, sillä mehän huuhdomme pisut ja kakat juomavedellä pois silmistä.

Jo ennen tätä sarjaa olen haaveillut kotiin, ihan sisälle, kunnon kuivakäymälää. Eli sisähyyskää. Oikein hoidettu huussikaan ei haise, saati nämä nykyaikaiset kuivakäymälät kaiken maailman ilmaventtiileineen ja tuulettimineen (siis se tuuletin ei ole vessassa, vaan hormin päässä imemästä kompostimassasta hajuja pois). Sen jälkeenhän tavallinen kotitalous ei tuottaisi enää kuin ns. harmaita vesiä, jolloin haja-asutusalueillakaan jäteveden käsittely ei olisi ongelma. En kyllä usko, että kerrostalossa systeemi toimisi ihan noin vaan, mutta jo omakotialueilla ja rivitaloissa kuivakäymälä ei olisi ongelma. Kerrostaloissa taas vessanpytyn voisi huuhtoa harmaalla vedellä juomaveden sijaan.

Suomessa on pari suurta ongelmaa kuivakäymälöiden yleistymiseen: ihmisjätös ei ole hyväksytty lannoite, vaan ongelmajäte. Voi hyvänen aika! Eihän sitä ihtiään olla pelloille levittämässä, vaan siitä syntynyttä multaa. Mikrobeja, basiliskoja, pöpöjä, apua... sori vaan, mutta sitä se kaikki multa on; hirmuinen määrä elämää. Ulosteperäiset pöpöt eivät valmiissa mullassa elä, paitsi ne, joita luonnostaankin maaperässämme viljalti on.

Toinen ongelma on, ettei ihmisiä kannusteta muuhun kuin vesivessoihin. Haja-asutusalueilla asuu paljon ihmisiä, joille tulee kunnan vesi tai kaivovesi sisälle, mutta kunnallistekniikkaa ei ole. Eli viemäriä. Vuoteen 2014 mennessä näiden noin miljoonan ihmisen pitää saattaa viemäriasiansa säädösten mukaiseksi. Jos nämä ihmiset valitsisivatkin kuivakäymälän, ei jätevesien puhdistustapoja tarvitsisi muuttaa ja investointi tulisi kaikin tavoin pienemmäksi, vaikka remonttikulutkin huomioidaan, mutta tästä vaihtoehdoste ei puhuta. Esimerkiksi Raumalla kaupungin viemäriin liittyminen maksaa 1400 euroa ja siihen päälle tulee putket liittymälle ja niiden kaivaminen kahden metrin syvyyteen, mahdolliset räjäytystyöt putkien saamiseksi riittävän syvään, vanhojen likakaivojen hävittäminen ja viemärisysteemin muutostyöt. Jatkuvaan käyttöön sisätiloihin sopivan kuivakäymälän saa edullisimmillaan alle tonnilla ja remonttina se vaatii vesivessan viemärin umpioimista!

Vesivessasta luopuminen olisi paitsi ekoteko, myös ihan oikea säästö. Ajattelepa, että kun vedät pisun jälkeen vessan, jossa on kaksoishuuhtelu, vettä menee 2-6 litraa (riippuen pöntön iästä). Ison hädän jälkeen vettä menee 5-8 litraa kaksoishuuhtelupytystä alas. Ja yksitoimipytty laskee vettä lävitseen 6-9 litraa huuhtelukerralla. Ihminen käy vessassa varmaankin keskimäärin 7-8 kertaa päivässä, joten vettä kuluu vähintään 15 litraa/päivä eli 5,5 kuutiota vuodessa! Eihän se vesikuutio paljoa maksa, mutta pienistä puroista...

Varsin harvalla kuitenkaan on käytössään sitä kaikkein uusinta ja vähäkulutteisinta porsliinia, joten todellinen vuorokausikulutus mahtaa olla pitkälle yli 20 litraa. Montako päivää ihminen joisi päivän vessanvetovesillä, jos vettä menee 22 litraa/päivä? Suomen oloissa likemmäs kaksi viikkoa. Eli päivässä tulee huuhdottua alas noin kymmenen etelämpänä asuvan lajitoverimme vesiannos kankkulan kaivoon.

Pistää miettimään, kun seuraavan kerran pytyltä nousee.

Talvipäiviä

2009-01-05T12:22:00.002+02:00

Tänään on taas ollut sellainen talvipäivä, joka oikein muistuttaa, miksi inhoan näitä etelän talvia. Puiden oksilla on lunta, maa kauttaaltaan valkoinen, hengitys huuruaa, askeleet narskuvat ja kaikki äänet ovat kuin vaimennettuja. Niin vavisuttavan kaunis talvipäivä kuin vain voi olla. Koitan nauttia säästä ja ulkoilla paljon varastoon, sillä minä en todellakaan innostu siitä mustasta märkyydestä, mitä pari viime talvea on tarjonnut.

Pitäisiköhän muuttaa jonnekin, missä on edelleen neljä vuodenaikaa, eikä kaksi, kuten täällä. Täällä kun tuntuu olevan vain kesä ja harmaa.

Aivan mahtavaa!

2008-10-10T13:45:00.002+03:00

Voiko näinä aikoina maailmanpolitiikan tasolta upeampaa asiaa kuullakaan kuin että presidentti Martti Ahtisaari on saanut vähintään ansaitsemansa Nobelin rauhanpalkinnon! Ahtisaari ei ole Suomessa toiminut näkyvästi juuri muuta kuin kauden presidenttinä, mutta kannuksensa tämä mies on hankkinut nimenomaan rauhan miehenä eripuolilla maailmaa. Ja rauha,jos mikä, on osa sosialidemokraattista arvomaailmaa.

Ihan itkettää, niin iloinen ja ylpeä olen nyt siitä, että Suomen kansalainen sai Nobeleista eniten arvostamani tuunustuksen.

Ennen vaaleja kaikki on varpaillaan

2008-09-18T23:52:00.003+03:00

Ennen vaaleja meitäkin kuunneellan... Vai miten se meneekään?

Minulla on suunnaton äänestysdilemma. Omassa puolueessa on pari no-joo -ehdokasta ja eräässä toisessa pari aivan huipputyyppiä. Eikä siinä vielä kaikki. Kun on tämä suhteellinen vaalitapa, niin omassa puolueessa ääni käytännössä menee metiedämmeainakaikenparhaiten-blokille. Mtakp:n nokkamiehenä pörrää kaupunginhallituksen puheenjohtaja, eläkeläinen. Kunnallisjärjestön pj on myös harmaahapsinen setä, eläkeläinen.

Tässä kaupungissa demaripiirissä on sen asteinen näennäisdemokratia, että siihen verrattuna turkulainen paasiolaiset- ei paasiolaiset ei ole mitään. Menen sitten kunnallisjärjestön edustajiston kokoukseen, johtokunnan kokoukseen tai osaston syyskokoukseen, kaikki on jo valmiiksi päätetty. Kunnallisjärjestön edustajiston kokouksessa käydään laupunginvaltuuston esityslista läpi ja periaatteessa siellä pitäisi tulla jäsenistön ääni kuuluviin. Mutta, mutta... Kh:n puheenjohtaja esittelee asiat ja jos tulee eriävä mielipide, niin varmasti on takataskussa poimia jokin vasta-argumentti, "kun sinä et nyt näe tätä kokonaisutta". Toisekseen, miten edustajistossa voi kuullua jäsenistön kanta, kun osasto ei milloinkaan pidä yleisiä kokouksia valtuuston listoista? Eikö silloin edustajistossa kuulu vain yksittäisten edustajien ääni?

Kotona meillä on toinen lähinnä nukkuvien puolueen edustaja. Syynä ei ole välinpitämättömyys, vaan se, että usko politiikkaan on mennyt. Oli hallituksessa puolueet mitkä tahansa, ei asiat juuri miksikään muutu. Jollekin annetaan, joltain otetaan, oppositio räksyttää ja voitot menee suurten yhtiöiden omistajien pussiin. Rikkaat rikastuu ja köyhät kyykkyyn. Kyllä, näinhän se käytännössä pitkälti meneekin, olen aivan samaa mieltä. Jokainen jonkin puolueen kannattaja katsoo maailmaa niiden tietynväristen lasian läpi ja monelta jää näkemättä oman puolueen viat. Kyllä minusta nykyisellä ja edellisellä hallituksella on linjaeroja, mutta jos miettii, miten ne erot ihan oikeasti vaikuttavat tavallisen talliaisen elämään, niin ero on niin infinitesimaalisen pieni, että nolottaa.

Minä teen ennen vaaleja vaikean valinnan. Äänestänkö ihmistä, jonka tiedän sanojensa mittaiseksi, mutta jonka ryhmän dynamiikasta, saati ihmisistä en tiedä mitään ja joka edustaa "väärää" väriä vai äänestänkö ihmistä, joka jollain ihmeen kaupalla läpi päästessään joutuu mtakp-blokin jyräämäksi? Kas siinä pulma.

Ps. Se vähä, mitä Hennan nukutukselta sain seurattua Ylen vaalitenttiä Narinkka-torilta, niin molempien puolueiden puheenjohtajat olivat melko tasaväkiset: surkeita. Mitä järkeä muuten kuntavaalien alla on näyttää lähinnä pääkaupunkiseudun asioista käytävää keskustelua? Kai vaalitenttejäkin voisi lähettää alueellisesti, kuten alueuutislähetyksiäkin? Ihan tiedoksi vaan telkkari-ihmiset, eri maakunnissa on aika erilaiset ongelmat saati sitten kunnissa...

Lupauksen lunastus

2008-07-08T09:53:00.004+03:00

Tästä kuvasta on liki vuosi aikaa. Ja siitä lupauksesta hieman yli.

Vuosi sitten minua välillä pelotti, mitä tulikaan luvattua. Niin paljon muutoksia oli tulossa elämään. Mutta loppuviimeksi kaikki on mennyt aivan ihanasti. Rakastan Juhaa päivä päivältä enemän, jos mahdollista ja olemme selvinneet ensimmäiset kuukaudet vanhempina ilman isompia ristiriitoja. Ainoa asia, jota kaipaamme ajasta ennen Hennaa, on pienet hetket saada olla kahden ilman jatkuvaa kuulostelua. Mutta tuo nyt on niin universaali pikkulasten vanhempien toive. Vuoden aikana olemme kasvaneet paitsi vanhemmiksi, myös puolisoiksi toisillemme. Vaikka seurusteluaikamme jäi lyhyehköksi, en koe, että olisimme mitenkään kiirehtineet. Kaksi toisilleen oikeaa ihmistä sattui vaan kohtaamaan juuri oikeaan aikaan, emmekä ymmärrä, miksi meidän olisi tarvinnut vuosikausia seurustella ja "tutustua", kun kuitenkin tiesimme toisillemme kuuluvamme. Edelleen saamme hioa särmiämme täydelleen yhteensopiviksi, mutta sitä se yhteiselo kai aina onkin. Kaksi eri ihmistä ei ole koskaan niin samanlaisia, etteikö pientä hiontaa tarvitsisi tehdä. Tai sitten ainakin elämä olisi tylsää.

Juhlat kun Jussin päivän on...

2008-06-23T13:52:00.003+03:00

Vietimme hääjuhlaa sukulaisten ja ystävien kanssa juhannuspäivänä. Mikä päivä se olikaan! Sää suosi. Aurinko paistoi ja tuuli vei itikat pois. Meillä oli hauskaa ja vieraatkin näyttivät viihtyvän. Siskoni oli suunnitellut aivan näköisemme ohjelman, ja mikä parasta, oli suunnitellut myös lukuisille lapsivieraille ohjelmaa ja leikkejä.

Vieraat vaikuttivat tulleen rentoutuneina paikalle, kuten toivoimmekin. Juhla oli miellyttävä poerhejuhla, kuten toivoimmekin. Kukaan ei ollut humalassa, kuten toivoimmekin. Ohjelmanumerot eivät nolanneet ketään, kuten toivoimmekin. Soittaja ja solisti lukivat tilannetta hyvin, kuten toivoimmekin. Lapsivieraat oli otettu huomioon, kuten toivoimmekin. Ruoka oli hyvää, kuten toivoimmekin.

Voisiko ihminen enempää hääjuhlaltaan toivoakaan...

Ristiäiset

2008-03-28T12:49:00.003+02:00

Tyttäremme sai kasteen ja sen myötä julkistettiin hänen nimensä Henna Säde Soilikki. Sukunimi on minulla ja Hennalla yhteinen. Kasteen tyttö otti vastaan tyytyväisenä seurustellen.

Muutoinkin Henna on oikein rauhallinen ja kiltti. Iltaisin masu tahtoo vaivata, mutta yöt sujuvat oiken nätisti kertasyötöllä. Vienoja hymyjä ja ajoittaisia juttukiljahduksiakin jo tapaamme.

Vauvauutisia

2008-02-25T12:30:00.003+02:00

Maailman suloisin pieni tyttö saapui luoksemme 12.2.2008 klo 18.00 Satakunnan keskussairaalassa. Synnytys sujui hyvin ja voimme kaikki hienosti. Syntyessään tyttö oli 49,5 senttiä pitkä ja painoi 3520 grammaa.

Kotiin pääsimme neljäntenä päivänä ja pari päivää myöhemmin tyttö vietiin keltaisuuden vuoksi puoleksitoista vuorokaudeksi Poriin kellimään valoihin. Tältä reissulta saimme kotiin virkeän ja nälkäisen tytön, siis jotain ihan muuta, mitä sinne veimme. Ennen hoitoa tyttö nukkui aina ja koko ajan, tissilläkin.

Juha oli viime viikon kotona ja tämän viikon olemme tytön kanssa kaksin. Ensi viikolla olemme taas kolmestaan. Pehmeää laskua minullekin.

Häirintää

2008-02-04T11:57:00.000+02:00

Viime viikolla otsikoihin nousi, että ihmeellisessä ja ah, niin täydellisessä eduskunnassamme on sukupuolista häirintää. Tätä sitten on päivitelty eri medioissa ja muutama nainen on rohjennut nimetä jopa häiritsijöitä. Ja häiritsijät ovat jaksaneet ihmetellä, että mitä ihmettä minä muka olen tehnyt. Ottamatta kantaa kyseisten henkilöiden syyllisyyteen tai syyttömyyteen, voin kuitenkin todeta, että enpä muuten tuloksia hämmästynyt.

Nyt tassu ojoon jokainen nainen, joka ei ole koskaan elämässään kokenut häirintää! Eipä mahda montaa kättä nousta. Uskallan jopa väittää, että häirittyjä miehiäkin on tässä maassa aika monta, miehet vaan uskaltavat puhua asiasta naisiakin huonommin.

Ensimmäiset häirintätapaukset naisten kohdalla lienevät keskimäärin murrosiästä. Testosteronihuuruiset pojat ovat kovin herkkiä arvioimaan luokan tyttöjen tissejä tai kenellä on jo rintsikat. Ja tämähän kuuluu tehdä iiisooon ääneen kesken tunnin tai muuten niin, että tytöt varmasti kuulevat. Ja tytöt kihertävät. Tuntuu niin nololta, kun pojat puhuvat moisesta. Ja on kamalaa kuulla olevansa luokan lauta, mutta vastaavasti ahdistuneeksi olonsa kokee se tyttö, joka kuulee olevansa koko luokan poikien märkien päiväunien kohde. Saati tyttö, joka luokitellaan pistorasiaksi koko luokan kuullen (meilläpäin kutsuttiin aikanaan pistorasiaksi ns. helppoja tyttöjä). Pojat voivat räpsäyttää rintsikoiden olkaimia kesken tunnin tai koittaa päästä hipaisemaan tyttöjen rintoja. Mutta niin tytötkin voivat arvioida poikien kehitysastetta ääneen: kenellä on jo partaa, kenellä mahtaisi olla jo alakarvoitusta, kuka on parhaan näköinen... Ja kokeilla poikien peppua tai etumusta aivan julkisellakin paikalla ilman lupaa.

Onko sinua tytötelty? Onko sinulle heitetty kaksimielisiä vitsejä koemielessä? Onko ulkonäköösi puututtu? Suurin osa naisista vastasi varmaan jokaiseen näistä myöntävästi. Nämä ovat juuri sitä aluetta, jota kaikki miehistä ei voi ymmärtää häirinnäksi. Eikä kaikki naisetkaan. Tutustuessani paikallisen puolueosaston toimintaan minut opastettiin samalla hissillä paikallisen nuoren naisaktiivin kanssa kokoustilaan. Saattajana meillä oli itse kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Eläkeläismies siinä hissimatkalla sitten vaan totesi, että harvoinpa hän näin nättien ja nuorten tyttöjen kanssa samaan hissiin pääseekään. Toinen nuori nainen naurahti ja vastasikin heittoon hieman kujeillen, itse olin niin pöyristynyt saamastamme kohtelusta, että jäin monttu auki katsomaan miestä. Myöhemmin kokouksessa joku vielä tytötteli minua, jolloin olin jo varautunut moiseen käytökseen ja annoin sedälle täyslaidallisen siitä, mitä mieltä olen ihmisten luokittelusta iän tai sukupuolen perusteella johonkin kategoriaan. Totesin lopuksi, että tuskinpa hänkään haluaa minun sedittelevän häntä, joten hänkin jättäköön tytöttelyn pois. Sanoin suoraan, että se on loukkaavaa ja vähättelevää.

Rauman kaupunki ehti paikallislehdessä jo kertomaan, että heillä ei ole kahteen vuoteen ollut yhtään sukupuolihäirintätapausta kaupungin työntekijöiden keskuudessa. Ja hah, sanon minä! Aivan varmasti on ollut, mutta häirityt ovat vain pitäneet suunsa supussa. Häpeäntunne on niin voimakas. Toisaalta häiritty usein kokee itse aiheuttaneensa sen, että häneen on puututtu. Jos häirittyyn on käyty fyysisesti käsiksi, hän pystyy ymmärtämään, miksi niin moni raiskattu vaikenee.

Kyllä. Minun fyysistä koskemattomuuttani on loukattu. Ensimmäisellä kerralla olin lukion ekalla, kun kastajaisbileissä eräs vuotta nuorempi kuokkavieras yhtäkkiä kouraisi takaapäin haaroväliäni. Käännyin jo käsi valmiina sivaltamaan, mutta tekijän nähdessäni onnistuin onnekseni keskeyttämään lyönnin. Tyyppi oli jo tuolloin pahoinpidellyt naapurissaan asuvan tätinsä roskalaatikolla eikä nytkään näyttänyt päässä olevan kahden aivosolun lisänä pelkkää alkoholia. Viimeisin taas ajoittuu opiskelujen loppuaikoihin, jolloin yo-kuntatoiminnassa jouduin yhteistyötahon kourimaksi. Erittäin päihtynyt mies alkoi viimeiseksi tunkea kättään hameeni alle, vaikka siihen saakkakin olin jo torjunut hänet monta kertaa viimeisen vartin aikana. Onnekseni en ollut yksin ja kaksi ystävää seurasi tilannetta hyvin tarkalla silmällä. Välittömästi, kun mies ylitti rajan aivan liian törkeästi, toinen ystäväni hyvin määrätietoisesti saattoi häiritsijän pois ja toinen ystävä jäi viereeni katsomaan, että minä olen kunnossa. Näille herroille edelleen kiitos. Tilanteen näki muutama muukin ja heidän kaikkien tuella rohkenin sitten tavata myöhemmin häiritsijän ja hänelle kerrottiin hänen loukanneen minua ja tilanne selvitettiin. Yksin en olisi siihen kyennyt, vaan olisin vaiennut, koska asia oli aivan liian kipeä. Siksi raiskattukin vaikenee.

Näiden kahden väliin ja ympärille mahtuu häirintää jos jonkinlaista. Fyysistä ja henkistä. Räikeää ja hyvän maun rajoilla olevaa. Opetushenkilökunnan taholta yliopistolla, opiskelutovereilta, ventovierailta, saman työpaikan ihmisiltä, kaupassa asiakkailta... Viimeisin fyysinen oli traumaattisin, mutta toisaalta, ystävien toimien ansiosta, se on ainoa kunnolla loppuun käsitelty. Olen antanut tälle miehelle anteeksi, mutta koskaan en unohda. Muutaman kerran jälkeen olen miehen nähnyt ja asia on näyttänyt palaavan mieleen aina, jos hän on nähnyt minut.

Oman ikäluokkani ja vanhempieni ikäluokan suhtautuminen häirintään on hyvin erilaista. Omalle ikäluokalleni alkaa suurimmalle osalle (koulutustasosta riippumatta) olla selvää, mitä voi tehdä tai sanoa ja mitä ei. Vanhemmillamme taas on sama asia sisällöltään kyllä selvä, mutta he ovat sitä mieltä, että naisen nyt vaan on siedettävä sellaista. Jopa jossain määrin fyysisen koskemattomuuden rikkomistakin. Nuorempi polvi taas on sitä mieltä, että ei saa ja piste. Joku voi sanoa nuoruuden ehdottomuudeksi, mutta minä sanoisin, että kehitystä kohti sukupuolirauhaa.

Vaikka olen naimisissa ja vaikka olen vakinaisessa virassa ja vaikka työyhteisöni on pieni ja vaikka olen aivan kohta äiti, en kuvittele, että olisin vieläkään turvassa häirinnältä. Elän vaan sellaisessa vaiheessa elämää, että häirityksitulemisen mahdollisuus on hyvin pieni. Ikävä kyllä olen aivan varma, että minua häiritään sukupuolisesti vielä monta monituista kertaa.

Elämän poluilla

2008-01-03T12:13:00.000+02:00

Niin siinä sitten kävi, että kävimme vuodenvaihteessa pappia tapaamassa. Mukaamme pyysimme sisaruksemme perheineen, vanhempamme ja pappani. Nuhruinen joulukuun sunnuntai oli meistä säältään kaunis, mahdankohan enää muutaman viikon päästä muistaakaan säätä. Sillä säällä ei ollut merkitystä, vaan päivän sisällöllä.

Avioliittoamme juhlitaan myöhemmin tänä vuonna. Nyt ei olisi morsian jaksanut. Neljän tunnin häät oli aivan riittävän raskasta. Söimme lähimpiemme kanssa häälounaan ja maistoimme kakkua. Illaksi tulimme kotiin ja kutsuimme naapurit rääppiäisiin. Eilen juuri juttelimme, ettei avioliitto kohdallamme muuttanut muuta kuin siviilisäädyn. Ehkä jonkinlainen varmuus lisääntyi entisestään. Joskus sen vaan tietää, että näin sen kuuluukin mennä ja olla.

"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." 1. Kor 13:13

Koululla

2007-12-19T08:00:00.000+02:00

Kävin koululla kirjoittamassa syysarvioinnit. Oli muuten hankala homma, kun ei ollut lapsia ihan vähään aikaan nähnyt. Toisaalta. itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien ja joulujuhlan harjoitteluun oli mennyt niin paljon aikaa, etteivät lapset juuri olleet menneet eteenpäinkään. Voi kevään sijais-parkaa.

Niitä pieniä kätösiä, niitä suloisia hymyjä! Opea kävi liki puolet oman luokan lapsista halaamassa, kaikki selittivät asioitaan. Ihan samalla tavalla isot höpöttivät asioitaan. Pikkuisin ekaluokkalainen poika tuli open luo kädet isosti levällään hakemaan halauksen ja hänen peräänsä halaajia riitti. Pienet kädet esittelivät askartelemiaan tonttuja. Pienet kädet taputtivat open mahaa ja silittivät sitä. Korvat kuuntelivat, josko vauva liikkuisi ja suut juttelivat vauvallekin.

Tällä kertaa ehdin lasten kanssa jutella läpi vauvan kasvun ja kehityksen äidin mahassa. Nyt mahtoi jäädä mieleen, että vauvan kodin nimi äidin sisällä on kohtu ja vauva saa ruokansa napanuorasta. Ja että ihan alussa vauva on yhtä suuri kuin lyijykynällä tehty piste paperilla ja se painaa saman verran kuin puolikkaan kynnen kokoinen paperipala. Valmis vauva painaa suunnilleen jauhopussin ja sokeripussin-kahden jauhopussin verran ja on yhtä pitkä kuin puolet tauluviivaimesta. Kerroin myös, että joskus äidin kohtu voi alkaa puristamaan vauvaa ulos liian aikaisin ja silloin äidin pitää levätä, ettei vauva tulisi liian pienenä ulos. Ja että siksi minä en ole töissä.

Vaan tuli sitä pieniltä ihmisiltä suloisia kommentteja, ja todella fiksujakin. Miten voin nukkua, kun vauva yöllä potkii? Jos se vauva tekee kuperkeikkoja, voiko se sekaantua napanuoraan? Lapsillekin oli epäselvää, minne ne suoleni sitten ovatkaan kadonneet vauvan tieltä, kun en tiedä sitä itsekään. Miten se vauva tietää tulla ulos? Mistä se vauva tulee ulos? Miten se mahtuu sieltä ulos? Oppivatpa lapset senkin, miksi vastasyntyneet ovat ryppyisiä, mitä seuraa, jos vauva potkii virtsarakkoa, minne laitetaan liian pienenä syntyneet vauvat kasvamaan...

Mahtoi olla otollista maaperää asian oppimiselle, kun nyt oli raskaus koko luokalle ajankohtainen. Ainakin paljon kysyivät ja kommentoivat ja varmistivat ymmärtämisiään. JA jopa sellaiset osallistuivat keskusteluun, jotka yleensä ovat hiljaa.

- Saadaanks me sitten koskaan nähdä sitä vauvaa? kysyi eräs hulivilimme. -Juu, hiihtoloman jälkeen, kun vauva on syntynyt. Vauvan pitäisi vasta silloin syntyä, valistin kysyjää -Niin kauan vielä?! sanoi poika ja näytti niin maansa myyneelle, että opea ihan hymyilytti.

Vieraita

2007-12-13T09:28:00.000+02:00

Elina kävi meillä viettämässä itsenäisyyspäivän seudun. Odotettu vieras oli tälläkin kertaa todella tervetullut ja kaivattu, pitkin maakuntaa saimmekin sitten ajella sukuloimassa. Outin väki tarjosi meille itsenäisyyspäivän lounaan heillä ja pyhäpäivän aterian saimme äitin ja isän luona.

Poikkesimme baletissakin lauantaina. Juhan kummityttö tanssii raumalaisessa tanssikoulussa ja kävimme katsomassa koulun joulunäytöstä. Paras ryhmä oli 4-5 -vuotiaiden ryhmä suloisuudessaan. Jazz-tanssia harrastava poika oli todella lupaavn oloinen ainakin tällaisten maallikoiden silmissä. Ja iloksemme saimme todeta, että Raumalla ei oteta tanssimista liian vakavasti. Anorektisia tanssijoita ei näkynyt, päinvastoin. Liki joka ryhmässä oli ainakin yksi ylipainoinen tanssija, joka liikkui kyllä aivan yhtä kauniisti kuin muutkin.

Koska Elina tulee meille seuraavan kerran, sitä emme tiedä. Kuulemma viimeistään vauvaa katsomaan, kuten moni muukin on luvannut.

DG: O47.0

2007-11-21T09:49:00.000+02:00

"Ennen 37. raskausviikon loppua ilmenevät synnytykseen liittymättömät supistukset." Sairasloma 21.12. saakka.

No voi jes. Kyllä nyt tulee käymään aika pitkäksi. Lääkäri tuumasi, että töihin ei ole enää asiaa, joten mitäs nyt tekisi? Taitaa tulla hitaasti, mutta juurta jaksain valmisteltu joulu. Yksi askare päivässä ja siivoukset jää kuitenkin Juhalle. Leipomukset muuten valmiiksi, mutta piparienpaisto vasta Juhan tultua kotiin, kun kumartelu ei ole kivaa. Voikohan laatikoita pakastaa? Enpä olekaan ennen laatikoita tehnyt. Ja voi höh, maksalaatikkoa en saa syödä, en graavia kalaa enkä mätiäkään (tosin kun käsi-ihottumaa katsoo, niin kala lie muutenkin poissa laskuista). Onneksi loppuvuoteen liittyy monenlaista pikkupuuhaa, jotka ovat riittävän kevyitä ja ensi vuonna ollaankin jo niin pitkällä, ettei tartte varoa.

Seurakunnan perhekerhoon kävin jo ilmoittautumassa, etten vallan höpsähdä kotona homehtuessani. Kerran viikossa minulla on nyt mahdollisuus tavata muita aikuisia. Kaipa tämä tästä, kun olen saanut asian sulatettua. Nyt vaan tuntuu tympeälle.

Helpottavaa

2007-11-04T10:13:00.000+02:00

Viikko sitten suoritimme kokoontumisajot kaveriporukan kanssa Turussa. Ekaa kertaa näin koko porukkaa julkisesti raskaana ja voi että, miten jännitti! Ihan kamalasti pelkäsin, että kuinka porukka asian ottaa; kai ne uskovat, että olen edelleen ihan sama Kati. Hyväksyykö koko porukka asian? Hylätäänkö meidät siksi, että olemme ekat lapselliset?

Vain siskolta olen saanut yhtä sydämelliset onnittelut kuin mitä viime viikonloppu oli tulvillaan! Hirmuisesti halauksia saimme ja vauvakin silityksiä. Kovin monen kanssa tuli juteltua pikkuihmisistä, omista lapsuusmuistoista ja omista vauva-ajatuksista. Aivan eri tavalla kuin ennen. Eikä se ollut läheskään aina minä tai Juha, joka oli puheenaiheen lapsiin pyörtänyt. Tuntui ihan älyttömän kivalle, että koko joukko oli mukana, kukin tyylillään.

Niin moni oli innokas tulemaan vauvaa katsomaan. Ja tulkoonkin, totta kai haluamme esitellä aikanaan uuden perheenjäsenemme kavereillekin. Vielä kun saamme joukon uskomaan, että meitä voi edelleen kutsua kaikkialle. Alkuun meitä liikahtaa kolme ja myöhemmin voi olla, että pieni jää mummulaan siksi aikaa. Tai tädin luo tai jonkin sedän luo.

Kiitos rakkaat ystävät! Meille tuli molemmille hyvä mieli. Jos joku haluaa seurata raskauden kulkua ja myöhemmin vauvan elämää, pieni elämä löytyy tällä hetkellä linkkilistastani työnimellään Väiski (Vemmelsääri).

Tuhlailua

2007-10-18T18:05:00.001+03:00

Vai pesänrakennusta? Kuluvan viikon aikana meille on ilmestynyt uusi sohva, vaunut ja turvakaukalo. Suunnitteilla on ostaa eristysvilloja, lämmitysjuttuja, lattiapintoja ja seinämateriaaleja. Laattoja, vedeneristysmassaa, lumiesteitä ja liukuovia.

Sohva on aivan ihana! Nyt mahdumme molemmat sohvalle pötköttämään, siinä kun on elintasosiipi (eli vuodenkulmadivaani). Kävimme toista kuukautta sitten Jennin ja Akin luona koenukkumassa sohvan, joka ei ollut istuenkaan liian syvä ja nyt on sitten meilläkin kotimainen sohva, joka sopii meidän olohuoneeseemme. On meinaan sohvilla ja sohvilla eroa! Koeistuimme todella upottavia, todella kovia, todella korkeita, todella matalia ja älyttömän pitkäreitisille suunniteltuja sohvia. Ainoastaan kaksi oli istumasyvyydeltään hyviä. Hinta näillä oli liki sama ja kun näistä toinen oli etelä-espoolainen (lue: virolainen) ja toinen suomalainen, kallistuimme luonnollisesti kotimaisen. Pitäähän Kainuun onnetonta työllisyystilannetta tukea.

Jos joku on vailla hyväkuntoista, eläinpölytöntä, kahdenistuttavaa vihreää sohvaa, jossa on vuodelaatikollinen vuodemekanismi, kilauta.

Määriteltävä: nuori

2007-10-09T19:22:00.000+03:00

Sain tänään postissa Demarinuorten Lippu-lehden ja minua alkoi mietityttämään.

Miten kauan ihminen voi sanoa kuuluvansa "nuoriin"? Ymmärrän, että puoluetoiminnassa on keski-ikä pitkällä 50:n tuolla puolen. Mutta voiko kolmeakymmentä lähestyvä isä-ihminen kirjoittaa "Me tämän päivän nuoret"? Milloin puoluetoimijat havahtuvat siihen, että ehkäpä se nuoruus meni jo? Tässäkin maakunnassa aikanaan eräs henkilö pyrki eduskuntaan vielä liki kolmevitosena ja koitti ratsastaa nuoren-tittelillä. Ei muuten päässyt, mutta kun jätti väittämättä olevansa nuori seuraavalla kertaa, niin pääsi läpikin jo.

Kirjoittaja varmasti tarkoitti osaksi Lipun lukijoita, joista osa on ihan oikeastikin nuoria. Koitti samaistua siihen maailmaan ja saada aikaan ingressin, joka herättäisi mielenkiinnon itse artikkelia kohtaan. Mutta voiko monta vuotta työelämässä (sjvsk. järjestötyö on työelämää) kirjoittaa kuitenkaan olevansa tulevaisuuden työntekijä? Toki me olemme myös tulevaisuuden työntekijöitä, mutta kyllä suurin osa kolmekymppisistä, plusmiinus viisi vuotta, on jo nyt työntekijöitä eikä koe itseään enää vain tulevaisuuden työntekijäksi. Oletteko sattuneet siellä Suuressa Maailmassa huomaamaan, että edelleen liki puolet käy ammatillisen koulutuksen ja heistä suurin osa siirtyy työelämään parikymppisinä? Ja että akateemisen uran luo sangen harva ja heistäkin suurin osa lie työelämässä ennen kolmeakymmentä? Ja että akateemikoista suurin osa ei valitse harrastuksekseen järjestötoimintaa ja siis valmistuu nuorena ja vielä siirtyy ihan oikeisiin töihin?

'Jaaha, taas joku elämäänsä tyytymätön valittaa. Olisit sitten antautunut järjestötyölle.' Ei. Sitä en ole. Minä kyllä tein erittäin tietoisen valinnan aikanani ja siirryin nimenomaan tavalliseen elämään. Täällä kehä kolmosen ja kaikkien isojen kaupunkian ulkopuolella näkee erilaisia ihmisiä aika paljon. Ehkä heillä ei ole vaatteet huipputyylikkäitä. Tai ehkä he eivät pukeudu yhtä huomiotaherättävästi ja rohkene tuoda itseään esiin. Edes peruskoulutus ei ole välttämättä suoritettuna. Mutta minäpä olen tutustunut ihmisiin, jotka ovat kaikkea 0 ja sadan väliltä, aliarvostetusta kotiäidistä ylijumaloituun poliitikonalkuun, poliisista pienrikollisen siskoon, siivojista opettajiin... Kaikki erilaisia, mutta miten mielenkiintoisia keskusteluja saakaan aikaan ihmisten kanssa, joilla on takanaan erilaisia taustoja ja kokemuksia.

Kolahtiko? Kannattaisiko harkita viiden vuoden väliaikaa politiikan ulkopuolella? Ja tehdä jotain _aivan_ muuta.

Täällä ollaan

2007-09-27T17:41:00.000+03:00

Juha jo antoi palautetta, etten ole kirjoittanut omalle blogille mitään. Miksi en? Jotenkin on vaan tullut vietettyä aikaa muualla kuin koneella ja koneella ei ole ollut juuri silloin, kun on sattunut hyvä idea päähän. Ja tästä päästähän se lähtee saman tien, jos ei sitä ylös pistä.

Juha sitten käski kirjoittaa tästä viikosta. Kun tällä viikolla on ollut tyyyyyylsääääää. Olen ollut sairaslomalla koko viikon ja vielä huomisenkin. Ei mitään sen vakavempaa kuin poskiontelontulehdus, mutta tavallisen äkäinen onkin. Sunnuntaina heräsin yöllä päänsärkyyn ja siihen piti ihan troppia hakea kesken kaiken. Päivällä sitten johkaannuimme lääkäriin, joka totesi tulehduksen, mutta ei antanut lääkettä, ei mitään. Ei edes hoito-ohjeita, vain kolme päivää saikkua. Mikälie kandi oli. "En minä nyt oikein uskalla mitään antaa." Just-joo.

Maanantaina menin omalääkärille. Kokenut lääkäri antoi heti penisilliinikuurin ja lähetteen punkteerukseen torstaille. Päänsärky jatkui hyytävänä ja eilen keskiviikkona menin taas lääkäriin. Toivoin, että punkteeraisivat heti, että saisin nukuttua yöllä. Päivystävä lääkäri antoi Panacodia. Perustelu oli kyllä hyvä. Hän myönsi tehneensä punkteerauksia yhteensä alle kymmenen ja niistäkin viimeisimmästä on yli kaksi vuotta aikaa.

Tänään siis suuntasin vihdoin punkteeraukseen, jota odotnkin jo kuin kuuta nousemaan. Hullusti sanottu moisesta toimenpiteestä, mutta kun tiesin, että se auttaa. Kokenut lääkäri pisti puudutuspiikit nenään ja minä menin odotushuoneeseen odottamaan. Kohta sanoin vieressä istuvalle rouvalle, että nyt tarvitaan hoitajaa, minua pyörryttää. Rouva lähti saman tien, mutta taju oli poissa ennenkuin ketään ehti paikalle. Seuraava, mitä tiedän, on että makaan odotushuoneen penkeillä ja hoitaja pitää jalkoja ylhäällä, toinen ottaa sykettä. Tälläkin kertaa pyörryin niin, etten kaatunut, vaan jäin kouristuksenomaisesti istumaan. No, kun olo oli tasaantunut, menin punkteeraukseen. Yksi hoitaja piti koko ajan kiinni hartioista tajunnanmenetyksen varalta. Toinen puoli saatiin putsattua, kun vaakataso kutsui taas. Toistakin puolta kokeiltiin, mutta pyörtyminen ja melkein pyörtyminen oli liikaa ja minun oli luovutettava. Nolotti. Mutta siitä ei vaan tullut mitään.

Juha haki minut terveyskeskuksesta, kun en arvannut autonrattiin istua. Huomenna menen uudestaan, että tulee toinenkin puoli putsattua. Mutta nyt jo on ihan pahin terä kivusta poissa. Josko sitä vaikka paranisikin vihdoin.

Arvonnousua

2007-08-21T18:30:00.000+03:00

Raivaussaha on laulanut jo muutaman viikon iltaisin ja viikonloppuisin lähipuistikossa/ lepikossa/ metsikössä. Kiitos sen, asuntomme arvo on noussut varmaan kymppitonnilla. Jopa näin kesken raivaustöiden voin kertoa, että meillä on MERINÄKÖALA ympäri vuoden. Pitänee mennä pankkiin juttelemaan talon takaaman summan suurudesta (tai ehkei sittenkään).

Nautintoa kotitöistä

2007-08-08T13:45:00.000+03:00

Pakko hehkuttaa täälläkin: meillä on mankeli! Aivan mahtavaa saada mankeloitua lakanat ja pyyhkeet ja tyynyliinat, tuntuvatkin puhtaammille, kun ovat sileitä. Tekisi mieli pestä koko ajan lakanoita, että pääsisi mankeloimaan pyykkiä siistiksi. Vaikka mankelin olen tänään vasta käyttöönottanut, en siitä enää luopuisi. Niin kauniilta näyttää mankeloitujen lakanoiden pino kaapissa.

Aikuistuminen

2007-08-07T09:34:00.000+03:00

Esa ja Anu pohtivat blogeillaan siirtymistä työelämään, siis aikuistumista. Voi, kun voisin heitä auttaa mietteissään, mutta itse heidän on ne läpi käytävä. Noiden samojen ajatusten keskellä itse olin puolitoista vuotta sitten.

Aikuisten maailmaan siirtyessä tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus, että ihmiset miettivät tekemiään valintoja ja pohtivat niiden mielekkyyttä. Poikkeuksena Anuun ja Esaan, minun tulevaisuudennäkymäni ns. sulkeutuivat valmistumisen myötä, minähän valmistuin selvään ammattiin. Anulla ja Esalla taas on maailma mahdollisuuksia täynnä, liiankin. Vaikka Saken elämä alkaa olla asetunutta työnteon näkökulmasta, on hän edelleen mullistuksen keskellä, ainakin ulkopuolisen silmin. Heistä jokainen pohtii, mitä minä haluan minun elämältäni. Haluanko todella sitä, mitä olen tähän saakka luullut haluavani? Hiukan pidempään asiaa tutkineena ja tähän astisen elämänsä raskaimman luokan elämänkoulussa käyneenä voisin ounastella, että todennäköisesti he päätyvät kuitenkin samaan kuin ennenkin, ehkä hieman jalostuneena.

Minä haaveilin teininä perheestä ja turvallisesta työpaikasta lasten parissa. Välillä olen miettinyt politiikkaa ja montaaa muutakin, mutta veri vaan vei lasten luo. Vastustin vielä opiskeluaikanakin paloani opettajaksi ja pidin rautoja tulessa liikaakin. Uuvuin. Viimeinen vuosi Turussa oli aikaa, jolloin minulla oli aina tavoitteena jaksaa johonkin välitavoitteeseen saakka kaatumatta. Selvisin vuodesta kuin ihmeen kaupalla, kiitos graduparini Anssin ja erityisesti ystäväni Kostin. Muutto Raumalle ja työelämään siirtyminen niillä voimavaroilla sai sitten homman kaatumaan niskaan ja myönsin vihdoin itselleni, että olen sairas. Terapiajaksoa odotellessa jouduin miettimään paljon asioita ja olin todella kipeä. Diagnoosilla keskivaikea-vaikea masennus olen nyt käynyt terapiassa vuoden ja hoito on kesken. Masennus on selätetty, mutta taustapöröt on vielä koskematta. Vuoden takaisen kevään pysyin hengissä (kirjaimellisesti) toisen ystäväni Jaakon tuella ja Juhan tuleminen elämääni on auttanut minua löytämään taas oman, iloisen itseni.

Mutta nyt minä tiedän, että minä haluan sen perheen ja turvallisen työpaikan lasten parissa. Minä olen löytänyt elämääni miehen, jota varten minä olen ja joka on minulle tehty. Vaikka yhteinen tie on vielä lyhyt, se on meidän haluamamme tie. Parasta päivässä on iltaisin höpöttelymme unen ja valveen rajamailla, aivan kainaloisin. Silittää toinen uneen ja nukahtaa itsekin silittämiseen. Puheet meidän omasta perheestämme ja meidän yhteisestä elämästämme kahden aikuisen luomana.

Olen löytänyt sen elämän, joka on minulle tehty. Tämä on minun tieni, kaikki kasvukipuiset löytävät omansa aikanaan. Ei ne kasvukivut päättyneetkään murrosikään. Minullakin on niitä varmasti edessä, kuten vanhemmillani ja ja äitini isälläkin. Ehkä jonain päivänä voin kuitenkin katsella elämääni taaksepäin tyynenä ja tyytyväisenä, kuten pappa.

Reissusta tullut

2007-07-18T10:14:00.000+03:00

Kävimme pienellä autoajelulla. Tosin kilometrejä tuli 3350 ja aikaa kului puolitoista viikkoa. Reissun mittaan kävin pohjoisemmassa kuin koskaan ja ylempänä kuin koskaan. Tähän mennessä pohjoisin paikka on ollut Inari ja Ivalo, nyt pohjoisin on Suomessa Kilpisjärvi ja kaikkiaan Skibotn Norjan puolella. Sormeni kohtasivat Jäämeren.

Oli siis eka kertamme tunturi-Lapissa. Aivan mahtavat maisemat oli jo Suomen puolella, kun Skandit tulivat näkyviin, mutta mahtavammaksi ne vaan muuttuivat Norjan puolella. Totesimmekin, että sinne on joskus mentävä suunnitellusti uudestaan, ei vain ex-tempore ilman rahaa tai tietoa majoituksesta. Kipusimme myös Saanan päälle, nousua Kilpisjärvestä oli noin 750m, kokonaiskorkeus merenpinnasta 1029 metriä.

Ranuan eläinpuisto on edelleen huikean eläinystävällinen Korkeasaareen verrattuna. Eläimillä on tilaa paljon enemmän ja tarhat ovat vehreitä. Eläimet ovat luonnollisessa ympäristössään, tila vaan on toki huomattavasti vapautta pienempi. Mutta kurjet ovat luonnonsuolla, muuta oikeassa etelä-lappilaisessa metsässä. Lisäksiä puisto on rakennettu esteettömäksi. Lähes koko kierros kuljetaan puisia kävelytasoja pitkin (huomaa luonnon kulumattomuus!), joissa ei olle yhtään porrasta vaan pelkkiä loivia kallistuksia. Levähdyspaikkoja on liki jokaisen eläimen kohdalla ja vessojakin on säännöllisin väliajoin. Pitäisi joskus käydä Ähtäri tarkistamassa, siitä on niin paljon aikaa, ettei minulla ole paikasta mitään mielikuvaa.

Sukulaisiakin kävimme tapaamassa ja poikkesimme isän kotitilalla. Paluumatkalla pysähdyimme vielä mökkeilemään kaveriporukan kanssa, kunnes tuli niin kova väsy ja koti-ikävä, että oli pakko tulla kotiin. Kyllä koti on maailman paras paikka.

Juhannuksen jälkeen

2007-06-25T13:39:00.000+03:00

RMJ järjestettiin aivan kotimme tuntumassa. Yllättävän rauhallista oli, vaikka ohitsemme kulkikin arviolta 2000-3000 leiriytyjän reitti festaripaikalle. Pihassa ei ainakaan havaittu käyneen ulkopuolisia eikä siis vahinkojakaan tullut.

Miltäkö se tuntui? Aika kamalalta, varsinkin ennalta. Ajatuskin siitä, että joku voisi tulla omin luvin meidän pihaan ja tehdä siellä mitä sattuu, oli kaamea. Ja vielä tieto siitä, ettei poliisilla riitä rahkeita moisiin pikkukotirauhan rikkomisiin, ei ainakaan helpottanut ennakkopelkoa. Juhlan aikana yöaikaan etenkin häiritsi jatkuva meteli. Joko känniääliöt örvelsivät kadulla isoon ääneen tai sitten Sedu soitatti päälavalla musiikkia sillä volyymillä, että unta sai oikein maanitella.Ei myöskään tunnu kivalle, että joutuu todistelemaan asuvansa "festarialueella" tai että ei voi kulkea vapaasti kotikulmillaan, kun tiet on suljettuina joko osin tai kokonaan. Osin suljettu tarkoittaa sitä, että jalan tai pyörällä kulkua ei rajoitettu tai ajoluvalla pääsi kulkemaan. Kotikatummekin oli osin suljettu, piti olla kokonaankin, mutta kyllä tuota väkeä ramppasi.

Miten järjestäjän vaihtuminen näkyi? Bändilistan sedu oli suunnannut huomattavasti nuoremmille kuin Räsänen. Räsäsen listat oli aina suunnattu 20+ -väelle, joukossa aina huomattavasti esiintyjiä, jotka vetivät aina nelikymppisiäkin paikalle. K-18 -linja ei ollut aukoton, mutta festariväen keski-ikä oli yli 20. Nyt SK:n aikana väki oli _huomattavasti_ nuorempaa ja sehän näkyi. Porukka sikaili entistäkin enemmän ja sitten oli näitä ikäviä tapauksia. Mitä nuoremmaksi juhliva väki tulee, sitä todennäköisemmin joltain unohtuu, kuinka paljon viinaa se oma kupoli kestääkään. Tiedossahan on siis kolme kuollutta, yksi on edelleen tajuton lähes hukuttuaan, kaksi pahoinpideltiin, toinen heistä vallan henkihieveriin ja ainakin kolme nuorta naista raiskattiin. Aivan omituisia uutisia aiemmin rauhallisesta RMJ:sta. Ja vallan kamalia asianosaisile ja omaisille.

Taas käy kohu, että RMJ siirrettäisiin jonnekin muualle. Nykymuodossaan, en vastustaisi kyllä yhtään, Räsäsen RMJ-formaatin kyllä huolisin, vaikkei se ehkä sekään kaikkein mieluisin naapuri olisi.

Tärkeä päivä

2007-06-15T10:12:00.000+03:00

Pikkusisko valmistuu tänään! Hip-huraa! Outista tulee sosionomi (amk) ja oman alan työtäkin tytöllä on jo kuukauden päästä sellainen 9-10 kuukauden posti, äitiyslomitus siis. Ja tää on maailman ylpein isosisko!

Bloggailusta

2007-06-13T07:52:00.000+03:00

Jarmo lopetti bloginpidon. Vaikka viimeaikoina postauksia on tullut harvoin, on niitä kuitenkin ollut kiva lukea. Hiukan harmittaa, että enää ei Jarmon juttuja voi lukea, kun yleensä tulee Jarmoa nähtyä vain porukalla, eikä siinä sitten tule niin paljoa höpistyä yksittäisen ihmisen kuulumisia. Sakkekin harkitsee lopettelua. Harmillista olisi sekin.

Sakke kiistää bloggailun egoismin siinä mielessä, että haluaa muiden ihmisten tietävän kuulumisiaan. Mitä se sitten muka on? Minulle ei tuota ongelmia tunnustaa olevani sen verran itsekäs, että en jaksa olla ihan jokaikiselle kaverille ja ystävälle soittamassa ja meilaamassa, vaan mieluummin tekee kollektiivikirjeen nettiin. Eli ajansäästöllistä itsekeskeisyyttä.

Usein itse yllätyn, kun olen puheissa pitkästä aikaa jonkun kaverin kanssa, että tämäkin lukee blogiani ja on siis ihan hyvin kärryillä kuulumisistani. Kirjoittaessani tiedostan lähinnä sen, että blogiani voi lukea kuka tahansa ja siis mietin miten kirjoitan, etten loukkaa kenenkään yksityisyyttä tai toisaalta, ettei kukaan saa blogista asetta minua tai läheisiäni vastaan. Kuitenkin kun seuraan kävijälaskureitani, tiedän vähintään hyvin sen, että blogillani käy jos jonkinlaista tallaajaa ja aika paljonkin, onhan kävijämäärä tätä kirjoitettaessa yli 17 000.

Sakke myös analysoi itseään, miten hän on muuttunut viimeisen puolentoistavuoden aikana. Myönnän, että muutoksia on varmasti tapahtunut itsessänikin, mutta suurinta osaa ei edes pysty analysoimaan näin lyhyellä aikaperspektiivillä. Enkä edes näe vertaamista tarpeelliseksi. Koen, että olen kehittynyt ihmisenä ja koen, että kehityn vielä seuraavat 60 vuotta. Muutos on vaan monilta osin niin hidas, että sitä ei ihan heti huomaa. Sakari-hyvä, se on sitä aikuisuutta, ettei aina pohdi itseään, vaan voi hyväksyä itsensä virheineen ja rakastaa itseään kuitenkin.

Jos omaa bloggailu-aikaani ajattelen, siinä on ollut kaksi suurta muutosvoimaa. Työelämään siirtyminen ja Juha. Molemmat ovat vieneet minua kohti yhä vastuullisempaa aikuisuutta. Enää en kaipaa nuoruutta ja haikaile opiskelijuuden perään. Olen aivan onnellinen näin ja mitä aikuisemmaksi elämäni muuttuu, sitä varmemmin onnellisuuteni säilyy. Tunnen olevani nuori aikuinen ja tiedän, että en minä tiedä elämästä vielä oikein mitään. Minun tielleni tulee vielä monta virhettä, mutta ne minun on tehtävä, jotta voin kehittyä. Mutta tiedän, että minulle on annettu hyvä pohja tehdä elämässäni valintoja.

Hanki elämä!

2007-06-12T07:48:00.000+03:00

Niin sitä usein ihmisille tolkutetaan. No olen koittanut sitä totella ja olenkin ollut tietokoneen parissa hyvin vähän. Touhua riittää ulkona ja sisällä ihan tarpeeksi ja likikään joka päivä ei koneelle edes ehdi.

Pihanperän puro on muutamaa kiveä vaille valmis. Siis vesi jo virtaa ja ne puuttuvat kivet ovat tulossa vain allasmuovin peitoksi. Hetken jo luulimme, että allas vuotaa, mutta sitten osoittautuikin, että pumpun vesiletkun pää on suoraan yhden allasmuovin taitoksen kohdalla ja vesi nousee taitosta pitkin ylös. "Vuoto" siis korjaantui letkunpäätä siirtämällä. Kunhan kasvit kukkamaassa kasvavat, kokonaisuudesta tulee kaunis. Pistinpä puron reunalle mansikkaakin, kun päätin, ettei mikään laki kiellä istuttamasta mansikoita kukkamaahan. Onhan mansikassa kauniit, vihreät lehdetkin!

Nyt sateen jälkeen lokit tulivat pihaan etsimään matoja. Meidän pihaan ne näyttävät tulevan muiden pihoja vähemmän, johtuisikohan siitä, että meillä on enemmän puita. Yön sateet olivatkin tarpeen, maa oli jo melkoisen kuivaa. Hassua tällaiselle maalta tulleelle on se, että kasteluvesikin tulee pitkälti kunnan verkosta, kun koti-kotona se tulee omasta kaivosta ja sillä voi huoleti kastella esim. raparperia tunnin-kaksi illassa. Nuukuus kun iski, niin yhden rännin alla on jo tynnyri, toisiin koitan etsiä tynnyreitä ilmaisen kasteluveden keräämiseksi. Jos joku tietää, mistä saisi sellaisia sinisiä 150-200 litran muovitynnyreitä 2-3 kappaletta, otan mieluusti tiedon vastaan...

Yksi vika siinä on, että menemme nukkumaan senmukaisesti, että Juha menee töihin kuudeksi. Minäkin olen hereillä jo kuuden-seitsemän aikaan, eikä mitään oikein voi tehdä, kun kaikki paikat on kiinni. Hoida siinä nyt sitten pisneksiä.

Se o loppu ny!

2007-06-04T11:02:00.000+03:00

Siis lukuvuosi. Eka kokonainen lukuvuoteni. Toista viikkoa minulla on nyt ollut paperi, että saan jatkaa töitä koulullamme toistaiseksi velvollisuudella opettaa tekstiilityötä. Ja se on suunnattoman helpottavaa se. Ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä on luvassa ensi syksynä.

Lapset ovat olleet ihania koko vuoden. Totta joukkoon on sopinut vastuksiakin ja välillä on ollut iltapäivisin sellainen olo lapsia kotiin lähettäessä, että ei tule ikävä, mutta kuitenkin seuraavana aamuna on ollut ihana nähdä taas kaikkia pieniä ihmisiä intoa täynnä. Ja kun joku pieni ihminen on kietonut kätensä open ympärille, kun on ollut niin kivaa, on uskaltanut itkeä harminsa open kainalossa Tai on halannut kaveriaan, koska kaveri on niin kiva, on ollut sellainen olo, että olemme saaneet luokkaan luottamuksen ilmapiirin.

Parasta vuodessa on ollut huippuluokan kouluavustajamme Elina. Henkilökohtaisesti on ollut todella mukavaa olla Elinan kanssa koko talvi. Vaikka olemme liki 24/7 olleet yhdessä, emme ole olleet oikein kunnolla erimielisiäkään. Torstaina äiti, isä ja sisko perheineen kävivät Elinan läksiäiskahveilla. Itkuhan siitä tuli. Koulun päättymisen jälkeen lähdimme Elinan ja Juhan kanssa Korkeasaareen ja Lintsille. Helsingin rautatieasemalla veimme Elinan paikalleen saakka. Ja aika hätäseen siitä oli pakko lähteä, niin kova ikävä sitä tyttöä tuli. Paha oli olla molemmilla ja mitä sitä tuskaa pitkittämään. Jossain vaiheessa kehä kolmosen jälkeen helpotti olo sen verran, ettei kyyneleet olleet heti silmissä, kun suunsa sulki.

Elina, onnea pääsykokeisiin! Ja kyllä me sulle tänne vinttikamarin teemme, jos niikseen tulee.

Siniharmaasilmäinen...

2007-05-20T10:55:00.000+03:00

... nainen surumielinen, laitetaanko yksinäisyytemme yhteen?

Näin minulta kysyttiin jokin aika sitten. Ei ehkä juuri näillä sanoilla, mutta tämä kappale (Teleks, Siniharmaasilmäinen) kuulemma tuo minut mieleen.

Ai mitä vastasin? No nyt tämän katon alla asustaa myös mies.

Ihania vanhempia

2007-05-15T19:34:00.000+03:00

Aina koulutuksessa varoiteltiin vanhemmista. En sitten tiedä, onko minulla ollut vain hyvä tuuri vai mikä on, mutta minun ihanilla oppilaillani on vain ihania vanhempia. Tänään pidin puolien oppilaiden vanhempainvartit. Kaikille vanhemmille uutiset eivät olleet yksinomaan hyviä, jopa liki päinvastoin. Mutta, mutta, ikävimmän viestin saanut äiti yllätti minut: "Juu, kerratkoon vaan luokkansa! Hyvä pohja on vauhtia tärkeämpää."

Minulta putosi noin sadan tonnin lohkare sydämeltä! Vaikka tämän lapsen koulutie ei tule olemaan helppoa kertaajanakaan, tuskin koskaan, on häntä tässä alussa niin paljon helpompi auttaa eka- kuin tokaluokkalaisena. Äiti oli myös valmis viemään lapsensa heti kesän mittaan perheneuvolaan, josko sieltä tulisi opelle neuvoja ja lapselle ehkä jotain toimintaterapiaakin.

Toinen äiti, kun puhelin luki-häiriöepäilystäni, oli oitis valmis viemään lapsensa tutkimuksiin. Toppuuttelinkin jo, että katsotaan sitten syksyllä, vaikkakin aika pian, kun oireet voivat olla vielä aloittelevan kirjoittajan ja lukijankin erehdyksiä.

Niin, jos satuit huomaamaan edellisestä kappaleesta, olen olemassa samalla koululla ensisyksynäkin. Kuten noin kolmenakymmenenä seuraavanakin.

Liljakukkoja ja tuntemattomia

2007-05-06T20:34:00.000+03:00

Tänään löysin liljoista lljakukkoja, grrr! Hädin tuskin olin ehtinyt kasvit liljoiksi tunnistaa, kun kukot jo olivat toisiaan kuksimassa ja tuottamassa maailmaan lisää noita paholaisen punaisia liljanrei'ittimiä.

Pihasta löytyy myös muutamia minulle ennaltaan tuntemattomia kasveja. Tunnistatko sinä niitä? Jos tunnistit, kerrothan kasvin nimen kommenteissa.

Keltainen kasvi on noin 20-40 senttiä korkea. Yksittäinen kukka on pillikemäinen. Kasvi on erittäin "vetinen" ja siinä on hyvin vahva, sahraminkeltainen juuri. Ja se lisääntyy helposti juuresta.

Violetihtava kukkanen muistuttaa kauempaa pienikokoista vedenpisaraa (nimi lie kansannimi, sillä netistä ei hakusanalla löydy yhtään tarkoittamaani kasvia, ja ei siis verenpisaraa). Kukka on kuitenkin pillikemäinen, mutta myös tämä kasvi on hyvin "vetinen" varreltaan.

Vihreälehtistä kasvia Elina kutsuu paukkubalsamiksi. Sirkkalehdet ovat hyvin pulleat. Jos kasvi on "paukkubalsamia", nimi perustuu siihen, että siemenkodan kypsyttyä kevyt kosketus saa aikaan siemenkodan poksahtamisen, jolloin siemenet sinkoilevat ylt'ympäriinsä. Mikähän on tämän kasvin oikea nimi vai onko se todella paukkubalsamia?

Viimeisessä kasvissa on puinen varsi ja herttamaiset, tummanvihreät lahdet, jotka ovat paksuudeltaan omenapuun lehden luokkaa. Varressa on sukasia, kuin pikkiriikkisiä kissankynsiä rintarinnan ja peräkanaa. Pituutta pisimmällä versolla on noin 80 cm. Mikä tämä on?

Pikku pianisti

2007-05-06T20:15:00.000+03:00

Veeti kävi äitin ja isin kanssa vappuna meillä ennen yhteistä vappulounasta. Poika hoksasi hyvin sen, että pianosta tulee kova ääni, kun painaa voimakkaasti ja pieni ääni, kun hiljaa soittelee.

Uudesta hallituksesta

2007-04-17T21:13:00.000+03:00

Tämä on nyt sitten hyvin epäpoliittista ja täysin omia mielipiteitäni. Kunhan tuotan tänne ajatuksiani.

Väyrynen ja Kanerva. Änkyrä ja playboy. Sorppa vaan ukot, mutta minusta teidän junanne meni jo. Herra Väyryselle tiedoksi, että olet sinäkin väärässä, kuten kaikki muutkin. aina ei voi syyttää muita tai mediaa. Herra Väyryelle myös tiedoksi, että Kekkonen haudattiin yli kaksikymmentä vuotta sitten ja Suomi liittyi EU:iin toista kymmentä vuotta sitten. Jos ei entinen europarlamentaarikko ole sitäsattunut huomaamaan. Aamukahvipöydässä koululla naureskelimme, että väyrysläisyys varmaan lukee Lapin maatilojen myyntiehdoissa "jos ette äänestä Väyrystä, tämä kauppa raukeaa", muuten emme voi ymmäörtää, miten hän aina saa saman äänimäärän. Ja herra Kanerva alkaa näyttämään hiljalleen säälittävältä pari-kolmekymppisten tytsyjen kanssa. En epäile, etteikö hän vuosien kokemuksella osaisi silmää vilkuttaa ja puhua mukavia, mutta kyllä on jotain vikaa nuorissa naisissa, jotka Iken lirkutteluihin edelleen lankeavat.

Vaikka mielestäni hallituspohja onkin huolestuttava, enkä niin järjettömän ihasunut ole hallitusohjelmaankaan, on minulla ministerikokoonpanosta jotain hyvääkin sanottavaa. Nimittäin akkavalta. Aivan mahtavaa! Onhan suomalaisista ja Suomessa asuvista suurin osa naisia, miksei siis hallituksessakin. Sillehän ei mitään voi, että eduskunnasa edelleen on enemmistö miehiä, se on demokraattisen äänestyksen tulos, mutta hallitukselle voivat puolueet paljonkin. Hieno homma!

Pihapiirissä 3

2007-04-16T21:27:00.000+03:00

Moniaita viikonloppuja ja tunteja on vietetty pihassa ja sisällä touhuten. Ja mitä olemmekaan saaneet aikaan?

-Vinttiin tulee nykyään valo.
-Työhuoneessa on itsetekemäni kirjahylly (puolet hyllyistä tosin vaativat pikku lyhennystä).
-Pensasaita on leikattu.
-Isoa kukkamaata varten on tehty perustustyöt ja reunustettu se.
-Kukkamaita on kivetty.
-Tunnistamaton kasvi on siirretty uuden kukkapenkin vierestä kukkapenkkiin. Selvisikö se muutosta, se jää nähtäväksi.

Olen myös saanut aikaan noin satakohtaisen (tai ei nyt sentään) listan siitä, mitä kaikkea laittoa talo vaatii sisältä ja ulkoa. Pientä ja isoa. Oivoi. Saisin varmaan antaa työnantajalle rautakauppiaan tilinumeron. Mutta kuitenkaan en vaihtaisi tätä kerrostaloelämään enää takaisin.

Rengasjupakkaa vol.4

2007-04-16T21:05:00.000+03:00

Noniin. Piti siis saada ne renkaat sieltä autoliikkeestä ulos keskiviikkona, viime viikolla. Vaan enpäs saanutkaan. Sain ne tänään. Ja kaikkien autoliikkeessä autoni kanssa asiointieni ja isän Laitilaan ajon jälkeen liike katsoi, että olisi ehkä kohtuullista kustantaa minulle molemmat sinne jättämäni renkaat, ei vain sitä puhjennutta. Olen samaa mieltä. Jos olisin ostaessani tiennyt, minkä murheenkryynin tuosta autosta sain, niin liikkeeseen olisi jäänyt, huolimatta kiireestä auton hankinnassa ja siitä, että auto miellytti silmää, omasi hyvän penkin sekä miellyttävän ohjauksen ja polkimet. Olisi sitä ehkä voinut enemmänkin katsella. Vaikka aika laajastihan minä kyllä liikkeeitä kiersin, kohtuulliseen yliannokseen saakka.

Mutta nyt autorumba on näillä näkymin päättymässä parin viikon päästä, jolloin joko saan edelliselle omistajalle jääneen vetokoukun tai tilaan uuden. Ja minä koitan ratissa vältellä kaiken maailman hulluja rekkakuskeja, jotka tulevat samalla kaistalla toisen rekan rinnalla vastaan tai kaheleita akkoja parkkipaikoilla tai pappoja maantiellä tai takseja, jotka hyökivätkolmion takaa syliin. Vaarallista on olla Raumalla.

Ps. Jos haluat iskaritestiin, tervetuloa Raumalle. Viime kesänä oikein koitin etsiä kaupunkia, jossa päällysteet olisi Raumaa surkeammassa kunnossa ja en löytänyt. Ja täällä ei ole vieläkään asvaltoitu mitään uusiksi...

Rengasjupakkaa

2007-04-05T22:19:00.000+03:00

Ja niin siinä sitten kävi, että kotiin palasin autoliikkeestä rengasliikkeen maksua ja tunkkia rikkaampana. Sen puhkikuluneen renkaan liike myös hommaa. Että taas on asiat hyvin autorintamalla.

Aurauskulmia

2007-04-04T20:13:00.000+03:00

Noniin. Autoni siis oli tänään rengasliikkeessä auraus-, camber- ja castorkulmien tarkastuksella. Lopputulema oli, että etupäässä molemmissa renkaissa auraukset olivat ihan päin jotain ja varsinkin puhkikuluneella kuskin puolella rengas otti liki vaakasuoraan vastaan tietä (no ei nyt ihan).

Rengasliikkeen mielipide aurauskulman syystä oli hiljan vaihdettu raidetangon pää. Arvatkaapas, kuka sen on vaihtanut? No tietty se ennenkin "kehumani" myyjäliike. No, tiedostavana kuluttajana (ja ärtyneenä turhista menoeristä) painelin taas kerran autoliikkeeseen. Automyyjä herra H. minut jo tunnistikin, yllättäen. Esitin asiani ja kun minulla oli vielä näyttää mustaa valkoisella, myyjähenkilö lupasi selvittää asian huomiseksi. Lupaili rengasliikkeen kuluja takaisin. Minä sitten penäsin, että entäs se puhkikulunut eturengas sitten? Ja setä lupasi sitä huomenna katsoa myös.

Saa nähdä, kuinka tässä vielä käy...

Pikku-Katin autosta on kumi puhjennut...

2007-04-03T17:30:00.000+03:00

Näin aamusella isälle rallattelin puhelimessa. Yhden ihan tavanomaisen kokoisen töyssyn jälkeen työtiellä kuuluikin auton renkaista hurinan sijaan räpätystä. Ja ihan lussussa oli se pyörä. Vararengas ei ole suostunut täyttymään (olen siis koittanut) ja sen verran niukasti aikaakin oli, että soitto rehtorille ja rehtori haki open ja kouluavustajan tienposkesta. Ja sitten siis isälle ja ihmettelemään, kuinka renkaanvaihto luontuisi. Iltapäivällä isä sitten oli kahden kesärenkaan kanssa lumisateen kanssa ja vaihdoimme eteen molemmille puolille kesäkumit.

Mutta voi KAUHISTUS niitä vanhoja! Kuskin puoleinen rengas oli sisäreunastaan kulunut aivan slicksiksi (eli siis sileäksi), kankaitakin näkyi, ulkoreunassakaan ei ollut enää riittävää urasyvyyttä, keskellä kyllä. Juu, tiedetään, alipaineen merkki. Hiukan riskillähän sen kanssa onkin ajettu, kun se gummi on vuotanut. Aina välillä olen vaan lisännyt happea ja ristinyt kädet. Mutta enpä tiennyt, että auraus-/camperkulmat olivat noin päin prinkkalaa! Ja että kumit olivat noin kiuluneet! Ihme, että ylipäätään olen pysynyt tiellä. Toinen etupyörä paljasti, että kulmissa on ongelmia, sillä sekin oli sisäsyrjältään kulunut.

Huomenna auto menee liikkeeseen kulmien tarkastukselle. Saas nähdä, mitä yllätyksiä sieltä tulee...

Pihapiirissä 2

2007-04-01T20:37:00.000+03:00

Pihalla vietimme viime viikonloppuna aika monta tuntia. Pikkupihan haravointi, lumimarjapensaan leikkausta, kuusten alaoksien laikkaus ja kuolleiden oksien nyhtäminen kuusten sisältä, omenapuiden ja muutamien pensaiden leikkuu, kukkamaan perustaminen... Sunnuntaina työ alkoi tuntua vilpoiselle. Hetken asiaa pohdin ja sitten varpistin: juu, meri on auki! Isoja pakkasia ei siis voi enää tänne rantaan tulla ja narsissit voi huoletta antaa olla purkeissaan.

Pihapiirissä

2007-03-25T20:09:00.000+03:00

Hiljalleen pihaa on uskaltanut alkaa siivoilemaan. Tänään pesin. Ryjää tuntuu riittävän ja ensi viikonlopulle välttämättömiä hankintoja on mm. harava, talikko, työhanskat ja ilmastusjalkuimet. Siis jätesäkkirullan ja isän peräkärryn lisäksi. Sunnuntaina olemme isän kanssa suunnitelleet omenapuiden leikkuuta.

Pihassa on vaikka mitä puita ja puskia, joista ei voi olla lainkaan varma, mitä ne ovat. Oletan, että yksi olisi ehkä syreeni, toinen ehkä jalosyreeni. Kaksi omenapuuta ja vaahtera, ehkä pieni toinen. Saunan takaa löytyy ehkä jasmike ja ehkä tuomi. Ruusuja on monta, ehkä kaksi köynöstävääkin. Ehkä yksi luumu- tai kirsikkapuukin pihasta löytyy. Pensaat, marjapensaita lukuunottamatta, ovat minulle lähes täydellinen arvoitus, tuoksuvatukan ja orapihlajapensasaidan tunnistan varmaksi. Maassa kasvaa sinivuokkoa ja mahdollisesti päiväliljaa tai vastaavaa ja ehkä gladiokusta. Tähän aikaan vuotta ei vaan voi olla varma.

Mutta se on ainakin varma, että joksinkin päiväliljan kaltaiseksi otaksumani viime vuotisten lehtien tuppaan alla nukkuu siili talveaan. Meinasin tänään sen tuppaan kantaa pois pihaa rumentamasta, mutta lykkäsin kasan äkkiä takaisin siilin suojaksi. Elinan kutsuin paikalle kurkkaamaan pihan asukkia ja onneksi kutsuin. Eipä ollut Elina ennen elävää siiliä nähnytkään.

Toinen pihapiirimme otus on ollut jonkun oranssi kissa. Aivan äärettömän ihmisrakas ja niiiiiiin maaliskuun tunnelmissa kuin vaan kissa voi maaliskuussa olla. Kissa tuotti pieniä haasteita ikkunan pesuun, kun se vallan kiehnäsi kaiken mahdollisen ympärillä ja oli kaiken mahdollisen heiluvan perään. Olin muuten ikkunankunnostuskurssillakin, että osaan sitten kesällä hoitaa ikkunani kuntoon. Hurja homma luvassa.

Kiva, kun ilmat jo näin keväiset ja ajatus siitä, että vielä jäähtyy varmasti, on todella masentava. Mutta nyt nautitaan kevätauringosta ja ihanista ilmoista.

Ps. Elina löysi iltalenkillään kevään ekat leskenlehdet.

Huijuijui....

2007-03-18T21:38:00.000+02:00

Tällä hetkellä, kun äänistä on laskettu 70,7%, olisi Keskusta saamassa 51 ja Kokoomus 51 paikkaa. Siis porvarienemmistön. Vaikka olin pieni, kun Suomessa viimeksi oli porvarihallitus, en ole sitä unohtanut. Tuoreemmassa muistissa on, mitä tapahtui Ruotissa, kun sinne tuli porvarihallitus.

En voi kuin toivoa, että tulos muuttuu vielä rutkasti.

Piano

2007-03-18T17:33:00.000+02:00

Pianokuumeesta olen kärsinyt jo jonkin aikaa. Opiskeluaikoina pianoa ei voinut hommata, kun ei ollut tilaa. Edelliseen asuntoon sitä ei voinut hommata, kun en halunnut kiusata naapureita. Vaan nyt katosivat syyt.

Eilen sain tietää Raumalla olevasta, käytetystä, edullisesta pianosta. Ja nyt se on olohuoneessani. Vireessä se ei ole, mutta ei ihan mahdottoman kuuloinenkaan. Mutta sen verran kamalasti korviin särähtää, etten sillä kykene soittamaan. Jos ei ihan näin tarkka korva olisi intervallien (=sävelten korkeuserot) suhteen, sillä saattaisi soittaakin, mutta tämänhetkinen ääni suorastaan raastaa korviani. Ero oikeaan on siis niin pieni, että on raivostuttavaa kuunnella melkein-oikea-mutta-ei-kuitenkaan -ääntä.

Piano on siis Zimmermannin piano, noin kaksikymmentä vuotta vanha ja kaunisääninen. Pieniä pintakolhuja siinä on etureunassa, mutta muutoin todella siisti. Pintakolhutkin saanevat jäädä noineen, eletyn elämän merkeiksi. Piano on alunperin ostettu Göteborgissa, edelliselle omistajallen se on johkaantunut Helsingistä.

Olisi kivaa, jos tuo osaisi kertoa minulle tarinansa!

Keväistä

2007-03-15T16:54:00.000+02:00

Maa tuoksuu jo koululla ja lapset ovat yltä-päältä ravassa välitunneilta tullessaan. Vaikka nyt sääennusteet lupaavatkin viileämpää, se ei kiistä tosiasiaa: kevät on täällä!

Aurinko paistaa päivä päivältä pidempään ja ihmekös tuo, kevätpäiväntasaukseen on enää viikko. Laitilan peräpuskiin kiurut saapuivat eilen, samoin joutsenet. Pellonpiennar näyttää siltä, etteivät leskenlehdet aio enää kauaa maan alla pysytellä. Lunta on enää varjoisimmissa paikoissa, omasta pihastakin saa roskia kerättyä pois. Kärpäsiä olen tavannut jo keittiön lisäksi ihan avoimella paikalla koulun pihalla. Siis ei seinän vieressä. Lapsilla on kumisaappaat ja toppapukuja on aamu aamulta vähemmän jonossa. Itse vaihdoin jo hieman kevyempiin hanskoihin.

Odotan innolla, että saan upottaa sormeni multaan omassa pihassa. Haluan haistaa jonain aamuna meren tuoksun, kun se on vapautunut jäistään. Korvat höröllään kuuntelen, mitä kaikkia lintuja onkaan jo tullut takaisin Suomeen, mitkä paikkalinnut ovat soitimensa aloittaneet.

Minä en vaan voi ymmärtää kevätmasentuneisuutta!

Tärkeä päivä

2007-03-07T21:08:00.000+02:00

Arvon naiset, hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivä saattaa jonkun mielestä olla feminististä vohkotusta. Ja onhan se sitä, tavallaan. Mutta feminismihän on pyrkimystä tasa-arvoon, sukupuolesta tai muustakaan riippumatta.

Minä ymmärrän naistenpäivän niin, että sitä vietetään, jotta syntyisi enemmän maailmanlaajuisesti keskustelua naisten asemasta. Suomessa naisen euro on sen 80 senttiä, mutta se on 80 senttiä enemmän kuin monessa muussa maassa. Suomessa asiat ovat jo paljon paremmin, kuin sata vuotta sitten, mutta edelleen on parannettavaa. Kuitenkaan en naistenpäivänä haluaisi miettiiä suomalaisten naisten asemaa, vaan niiden naisten, joiden asiat ovat paljon huonommin.

Edelleen maailmassa on maita ja kulttuureja, joissa nainen ei saa päättää mitään omaan elämäänsä liittyen. Tyttöjä ei kouluteta, koska se menisi hukkaan, naisen tehtävähän on synnyttää. Tyttölapsia tapetaan, koska tytöistä on pelkkiä kuluja. Tyttö ei saa päättää, kenen kanssa hän haluaa elää, vaan hän on isän kappatavaraa tämän ostaessa itselleen parempaa elämää, ehkä kylläkin edes ruokkiakseen muut lapset. Tytöt joutuvat myymään itseään, tytöt joutuvat tehtaissa kaikkein kurjimpiin töihin ja tytöllä ei ole koko elämänsä aikana mitään arvoa.

Tyttöjä silvotaan, jotta he eivät koskaan voisi nauttia sukupuolestaan. Tytöille tehdään abortteja mitä karmeimmilla tavoilla, jottei isän maine menisi. Naisia kuolee synnytyksiin, koska heidät on tyttöinä silvottu. Naisia kuolee synnytyksiin, koska he joutuvat tekemään töitä vielä synnyttäessäänkin. Naisia kuolee synnytyksen jälkeen, koska heidän ei ole mahdollista kerätä voimia sen jälkeen, vaan tehtävä ruokaa ja kannettava vedet perheenpäälle olotilasta riippumatta. Ja riippumatta tehdyn työn määrästä palkkiona on aivan liian monelle pelkkää nyrkkeilysäkkinä olemista.

Että ollaan me suomalaiset naiset edes yhtenä päivänä vuodessa tyytyväisiä siihen, mitä olemme jo saavuttaneet ja ajatelkaamme edes nyt niitä, joilla on matkaa meidän oloihimme vielä valovuosia. Olkaamme kiitollisia niistä miehistä, jotka meidän elämäämme vaikuttavat, sillä keskivertomies suomalaisessa kulttuurissa osallistuu arjen askareihin ja kantaa osansa joka hetki. Osa meistäkin voi joutua kokemaan vaikka mitä kamaluuksia, mutta me edes tiedämme, että parempaakin on olemassa.

Kuva: http://www.kotinet.com/hoitopiste/kuvat/Ruusu.jpg

Murjottu

2007-03-01T19:40:00.000+02:00

Olen käynyt nyt joulusta saakka liki viikottain fysioterapeutilla. Ihan hieronnaksi on homma jäänyt, kun selästä tuntuu sellaisia ikijumituksia löytyvän. Kyllähän se tyttö aina antaa jotain venyttelyvinkkejä ja liikuntaohjeita, mutta saamaton kun olen...

Olen muistaakseni jo aiemmin kertonut, kuinka tyttö minua rusikoi selästä. Siis siitä kohtaa, kun ei ole enää kylkiluita, vain selkäranka mahan takana. Tyttö on sen jälkeen joka kerta kiskonut kyljistä ja painellut kipupisteitä, mutta aina vaan se jumetus tuntuu tulevan takaisin.

Tällä kertaa tyttö otti käsittelyynsä myös pallean ja ylärintakehän. Hämmentävä kokemus. Siis ei se sattunut kuin parista kohtaa, mutta oli vain niin outoa, että joku kaivelee likipitäen mahaa. Oletan, että tyttö koittaa auttaa hengitystäni ja puhe-elimistöäni. Hyvä niin, äänityöläiselle puhelihasten huolto on äärimmäisen tärkeää.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tyttö tekee ensiviikolla.

Kodossa

2007-02-20T11:58:00.000+02:00

Olen sitten tutustunut putkimieheenkin. Setä kävi laittamassa pattereitani paremmin lämmittävään tilaan. Nyt on enää keittiön patteri kylmä. se vaatisi hiukan isompaa huoltoa ja sama olisi syytä tehdä muillekin, sillä niissä vaiva on ajan kysymys.

Työhuoneessa on uusi työpöytä ja lipasto. Olkkarissa on uudet matot, samoin eteisissä ja silitysraudankuvan päällä. Huomenna menen verho-ostoksille ja sitten taas saakin ihmetellä, mikä seuraavaksi tekisi tästä vielä enemmän kotini.

Näkymät riveittäin: Vasemmalla näkymä eteisestä olkkariin ja oikealla eteisestä rappuun. Keittiöstä eteiseen (olohuone vasemmalla, oikealla edessä tuulikaappi ja takana raput ylös) ja kylppärin uusi patteri. Olkkarin kukkaikkuna ja näkymä eteisen ikkunasta merelle merelle.

Voi mikä ihana ilta

2007-02-18T11:43:00.000+02:00

... voi tapahtua mitä vaan. Hän tapaa monta ystävää...

Porukkamme ensimmäinen täytti 30. Tai olihan joukossa jo yksi kolmekymppinen, mutta Aki vietti synttärinsä aikanaan sen verran matalalla profiililla, että kaikki eivät taida vieläkään tietää, että hän on joukon vanhin, ainakin iältään.

Hassua. Kun Jussi täytti 5 vuotta sitten 25, tuntui olevan itsellä vielä iäisyys kyseiseen ikään. Nyt tuntuu, että omat kolmekymppiset kolkuttelevat nurkan takana. Vaikka 25 vuoteen on vielä puolisen vuotta lyhyempi matka kuin kolmeenkymmeneen, miellän kuitenkin itseni ennemmin 3-kymppiseksi kuin kaksvitoseksi.

Lauantai-illan hippaloissa oli mukava nähdä ihmisiä, joista osaa ei ollut nähnyt vuosiin. Oli kiva kuulla, mitä kaikille kuului, mihin suuntaan kukin on lähtenyt elämäänsä kuljettamaan.

Kiitos illan isännälle ja emännälle mukavasta illasta!

Ystäville

2007-02-14T21:44:00.000+02:00

Kiitos, että olette olemassa. Kiitos, että voin soittaa aina, kun höpötyttää. Kiitos, että kerrotte kuulumisianne. Kiitos, että tuette tarvittaessa.

Olette minulle rakkaita!

Uusi koti

2007-02-11T20:43:00.000+02:00

Muutto on ohi, kiitos kaikkien kavereiden, jotka tulivat minua muuttamaan. Kiitos myös siivoamassa olleille sukulaisille. Vaikka muuttokuvista voisi luulla, ettei muutossa muuta tehty kuin leikitty Veetin kanssa, siirtyi tavaraakin massoittan tänne merenrantaan.

Eka yö on takana uudessa kodissa. Huonosti nukuttu yö. Ihmisparalla pyöri rattaat suunnattomasta väsystä huolimatta niin kovasti, ettei niitä meinannut saada millään pysähtymään. Edelleen on siis väsy, mutta hienolta tuntuu. Oma koti, ja suurvelallisen paineet ;)

Nyt uupunut koittaa nukkua. Vielä on viikko lomaan.

Ps. Olen tilannut öljyä ekaa kertaa elämässäni.

Kutkutusta

2007-02-06T20:47:00.000+02:00

Uuden asunnon avaimet helähtelevät taskussani. Niitä on pakko aina välillä kurkkia. Uuden asunnon ohi on kuljettava vähintään kahdedsti päivässä, muuten pallo halkeaa. Enää en malttaisi millään nukkuakaan, kun tiedän, että nyt saan sinne mennä: Omaan kotiin!

Muutto lähestyy

2007-02-05T20:13:00.000+02:00

Eilen illalla juttelimme asunnon myyjäosapuolen kanssa. Keskustelun lopputuloksena oli, että kukat saivat muuttaa jo tänään pikkupakkasilla loppuviikon ennustetun liki 20 pakkasasteen sijaan.

Mutta upein asia selvisi tänään asunnolla ollessamme. Myyjä lupasi luovuttaa asunnon haltijuuden huomenna. Sitten saan kulkea siellä juuri niinkuin tykkään. Mahtavaa!

Elinakin pääsi asuntoon tänään ekaa kertaa sisälle. Ilmeestä päätellen Elina ymmärsi, miksi olin niin ihastunut taloon.

Pilviveikko

2007-02-04T11:22:00.000+02:00

Sellainen olo oli illalla, kun olin ottanut lääkärin määräämät kipulääkkeet. Maailma keinui, kädet vapisivat, sydän hakkasi ja suuta kuivasi. Jokin aika sitten otin taas saman lääkesatsin suuhuni ja suuta jo kuivaa. Kohta alkanee huojunta, sitten vapina ja viimeiseksi tykytys. Mutta eipä satu.

Avuttomampi tappaus

2007-02-03T19:43:00.000+02:00

Näin luonnehti proviisori olotilaani.

Aamulla olkapää oli vaan pikkuisen arka, mutta paria tuntia myöhemmin se oli tolkuttoman kipeä. Liikerata on niin suppea, etten saa haarukkaa suuhun, kättä pöydälle tai takkia ylleni. Kun kotiin saakka työkalupakintäyttökierrokselta jousin, Elina ajoi minut päivystykseen.

Enpä ole ennen lääkäriltä yhtä hyvää palvelua saanut. Hän auttoi takin yltäni, samoin paidan. Suojeli hoitajalta, joka ei meinannut ymmärtää, että puhdistusaine pitää todellakin sivellä iholle. Pisti piikin ja kirjoitti troppeja, joilla hevonenkin nukkuu. Lääkäri ei kuitenkaan kirjoittanut saikkua, koska "et kuitenkaan lepäisi kotona näin liki muuttoa, töissä olet turvassa." Viimeiseksi tämä kohtelias nuorimies vielä auttoi paidan ylleni, kaulaliinan kaulaan ja takin päälle.

Mielenkiintoista tulee olemaan viikon päässä häämöttävä muutto, kun lääkäri antoi ehdottoman viiden kilon painorajan ja jos hiukankin oireilee, käyttökielto on totaalinen. Pakatakin tarttis ja muuta kivaa... Mutta onneksi tuo on vasen olkapää.

Kielen vaihto

2007-01-31T17:11:00.000+02:00

Ei, en ole vaihtamassa äidinkieltäni suomeen. En ole vaihtamassa myöskään minkään käyttämäni aparaatin kieltä, vaan meinasin koulun kitaraan vaihtaa kielet...

Menin raumalaiseen musiikkiliikkeeseen vanhan kitaran kanssa. Myyjä oitis alkoi päivitellä kitaraa ja oli entistä kummastuneempi kuultuaan sen olevan koulukitaran. Siis kyseessä oli yli 20 vuotta vanha 12-kielinen metallikielikitara. Olin ajatellut vaihtaa kitaraan kielet ja tehdä siitä "6-kielisen". Vaan setäpä lähtikin ostamaan kitaraa minulta. Mietti ja pohti setä asiaa ja vaihdossa sain pari uutta 3/4-kokoista nylon-kielistä taviskitaraa, ihan ilmaiseksi!

Oli siinä opella ja kouluavustajalla pokerissa pitämistä, kun tajusimme, että saisimme yhden epäkelvon kitaran sijaan takaisin kouluun vietäväksi kaksi käyttökelpoista. Kun pääsimme autoon, minun oli aivan pakko soittaa heti koulun toiselle opelle, eli rehtorille, ja kertoa, miten kivasti kieltenvaihtoreissussa kävikään.

Kuva: http://www.power-sound.fi/images/kitara.jpg

Asunnonomistaja

2007-01-26T17:09:00.000+02:00

Sellainen minusta tulla pätkähti tuossa päivällä kahden maissa. Hassu fiilis. Ihan meinasin itkuun pillahtaa, kun paperit oli selvät, niin hyvältä se tuntui. Vaikka tuossa tarjouksen hyväksymisen ja kauppakirjan kirjoittamisen välillä on monta kertaa tuntunut siltä, että mitä sitä on tullut tehtyä, niin kuitenkin olen sitä mieltä, että kyllä tämä on sitä, mitä haluan.

Vuokraisäntä kävi tässä esittelemässä asuntoa muutamalle kiinnostuneelle ja seuraavaksi tähän muuttaa nuori (todella nuori) pariskunta. Kivanoloisia olivat.

Nyt on vuorossa enää pahin: pakkaaminen, muutto ja purkaminen.

Kuva: http://www.paijat-hame.fi/maka/selvitykset/MARY/ph/kuvat/111/tn/104483.jpg

Ehostusta

2007-01-25T21:42:00.000+02:00

Vuokraisäntä oli laittanut nykyisestä asunnostani vuokrattavana-ilmoituksen. Huomenna on tulossa ihmisiä katsomaan asuntoa ja olemme koittaneet kovasti keksiä Elinan kanssa, miten asunnosta tehdään "myyvä". Vuokraisäntä kun hirvitteli, kun olin jo pakkaamisen aloittanut, vaikka ulosmuuttoon on vielä pari viikkoa aikaa. Itse taas ajattelen niin, että tuskinpa viimeisellä viikolla on kauheesti intresseissä pakata, kun uuden asunnon avaimet on jo kourassa. Eli viikko enää armonaikaa...

Vaan saimme laatikkopinoja siisteiksi, osa kaappeihin piiloon jne, minusta vuokraisäntä voi olla ihan tyytyväinen. Ainakin meidän silmäämme asunto näyttää edelleen asutulta, vaikka vuokraisäntä juuri sitä pelkäsi, että täällä on jo laatikkohelvetti. Vaan huomenna sen sitten kuulee.

Huomenna menen hankkiutumaan suurvelalliseksi ja talolliseksi, jänskättää.

Sparraaja

2007-01-24T20:57:00.000+02:00

Sellainen minusta tehtiin. Siis kaverini teki, kun hänen pitää kirjoitella aika haastavaa paperia ja vielä koittaa siihen luoda jotain uusia visioitakin. Luulin, että hän olisi ottanut ensin yhteyttä lähellä teemaa oleviin ihmisiin, mutta "vanha suola" janotti enemmän. Siis ihminen, jonka kanssa asioita on aikanaan pohdittu yhdessä enemmänkin ja jota aika on etäännyttänyt asioista. Ja etäisyyshän usein avaa silmät näkemään viat ja toisaalta antaa uusia ideoita.

Eikä minua harmittanut. On oikein nautinnollista saada käyttää aivojaan aikuisten asioihinkin. Lapset ovat ihania ja työ on kivaa, mutta aikuisten maailmaa on aika usein ikävä. Aivan kuten viime viikolla oli aivan uskomattoman ihanaa keskustella Proffassa herrojen K. ja T. kanssa maailman-, valtakunnan- ja ylioppilaskuntapolitiikasta kansainvälisyys- ja uskontokysymyksineen. Miten aivoni nauttivatkaan haasteesta! Kestää nykyään vaan hiukan kauemmin virittäytyä todella ajattelemaan asioita, mutta sen jälkeen en millään malttaisi lopettaa.

Arvatkaapas, mikä minut saa aina uudestaan ja uudestaan vääntytymään kokouksiin? No, koska on aivan ihanaa saada tietää, miksi jokin asia on niinkuin se on. Silloin voi vasta alkaa miettimään, miten asiaa voisi muuttaa. On upeaa saada pohtia erilaisia kysymyksiä tästä ympäröivästä yhteiskunnastamme ja koittaa sitä parantaa edes pikkiriikkisen, edes yhden pienen Katin verran. Ja se toinen syy on ne mielettömän ihanat ihmiset, joihin olen saanut tutustua. Heidän vuokseen edelleen kaipaan Turkuun ajoittain aika tavallakin.

Kaikkein antoisinta tuossa sparrauksessa oli, että koin voineeni jopa auttaa kaveriani selkiyttämään ajatuksiaan.

Kuva: http://www.verkkouutiset.fi/gif4/asiakirja_poytakirja_esityslista_.jpg

Omakotiasujan survival-pack

2007-01-23T19:48:00.000+02:00

Olen alkanut hiljalleen ajatuksissa pohtimaan, mitä pitää sisällään omakotiasujan survival-pack. Kun liki nollista lähden liikkeelle. Mitä listastani mielestäsi puuttuu?

Kunnon vasara ja nauloja eri kokoisia
Jakoavaimia, pihtejä, sivuleikurit ja tongit
Tavallinen saha ja selkäsaha
Erikokoisia ruuvitalttoja (taltta ja phillips) sekä lajitelma erikokoisia ruuveja
Puuliimaa ja pikaliimaa, ehkä kuumaliimaakin
Harja rappusten harjaamiseen sekä uudet harjat rappuralliin (ovat ihan loppu)
Kola- ja lumilapiotilanne on tarkistettava ensitilassa
Hiekkaa!
Sulakkeita erikokoisia
Puraisin
Sellainen tsydeemi, jolla katsotaan töpselistä, kiskaisinko oikean sulakkeen taulusta ulos
Jatkojohto ja ajastin auton lämmitykseen

Listasta siis puuttuu myöhemmin kuvioihin tulevat haravat, lapiot, talikot, ruohonleikkurit yms, joita ei nyt ihan heti tai niin niin yllättäen koskaan tarvita. Mutta jotain varmasti uupuu, kerro sinä mitä.

Kuva: http://www.tyokalu-suomi.fi/images/kalupakki.jpg

Kommuuniasumista

2007-01-18T21:29:00.000+02:00

Sellaista olen päätynyt minun ja serkkulikan yhteiselon olevan. Kuulostaa kovasti pilvihuuruilta ja punkkukrapulalta, mutta sitä se ei ole

Syksyllä mietin, kuinka sitä mahtaa tulla toimeen, kun on toinenkin saman katon alla. Nyt alkaa jo ahdistamaan ajatus, että Elina lähtee muutaman kuukauden päästä. Tämähän on kivaa!

Siis kun ajattelee yksinasumista. Sitä herää yksin ja näkee ekaa kertaa ihmisen vasta kun on poissa kotoa. Kenellekään ei saa toivottaa huomenia, ei kertoa, mitä kaikkea aamun lehdessä onkaan. Töistä kun tulee kotiin, niin kenenkään kanssa ei voi höpistä aikuisten asioita. Jos lähtee iltarientoihin vielä, kukaan ei huomaa, jos et saavukaan kotiin, kukaan ei kiinnitä huomiota puuttumiseen. Siivota pitää yksin, tiskata yksin, syödä yksin, laittaa ruoka yksin, pestä pyykki yksin.... Aika hitsin yksinäistä touhua siis eikä kukaan koskaan kaipaa.

Nyt on kotona ollut juttuseuraa tarvittaessa. Joskua vaikka ei olisi ollut tarvekaan. Mutta kaipa meillä molemmilla on suu siksikin, että voi sanoa toiselle, että ei nyt, en jouda. Saa sanoa hyvää yötä ja huomenta, voi jutella ruokapöydässä (ylipäätään viitsii kattaa pöydän ja syödä, kun on muitakin talossa). Asunnon siivous käy alle tunnissa, kun työ on selkeästi jo jakautunut ja molemmilla on oma osuutensa ja työ sujuu saumattomasti. Tiskivuoro pelastaa kahden ei-niin-tiskausintoisen ihmisen elämän. Sitä ehtii niin hirmuisesti enemmän, kun on kaksi tekemässä.

Ja mikä ehkä parasta. Olen saanut tutustua kaukana asuneeseen serkkuun aivan eri tavalla. Olen saanut hänen puheidensa kautta tutustua myös muuhun sukuun sieltäpäin paljon paremmin. Itse tunnen olevani entistäkin enemmän sukua isäni siskon perheelle, kun olen heihin saanut Elinan kautta tutustua. Hauska on myös ollut kuulla juttua kummitytön tädeistä. Nyt muistan nimet, ehkä nyt voin jo oppia yhdistämään ne kasvoihin.

En ole voinut kunnolla ymmärtää Sakkea, joka on asunut kommuunissa jo pitkään. Olen luullut, että minusta ei koskaan olisi sellaiseen. Hukun-kukkua! Koskaan ei pitäisi hutkia ennen tutkimista. Perun pahat puheeni: minäkin tykkään seurallisesta asumisesta.

Kalenteriton

2007-01-16T20:54:00.000+02:00

Joulupukki on minulle tuonut perinteisesti Wegan kalenteriin uudet sisukset, mutta nyt oli pukille iskenyt dementia. En lähtenyt heti kalenterin ostoon, vaan odottelin, että kokoukset alkavat ja vasta sitten sen ostan.

Kiersin Rauman _kaikki_ kirjakaupat, eikä niissä yhdessäkään ollut enää yhtään Wegan vuosipakettia. Eihän se sinänsä olisi niin pöyristyttävää ollut, mutta kaikista tuli sama syykin: painos on jo Ajastolta loppu. Marraskuun alussa kuulemma on hyvät valikoimat, joulun alla ei tahdo enää saada tilattua lisää ja tammikuun alussa, jolloin kysyntä olisi suurinta, kalentereja ei enää ole lainkaan, kuului kirjakauppiaiden sanoma. Jatkoivat vielä, että Ajasto ei kyllä näin lähellä vuodenvaihdetta ota vielä uusintapainosta.

Mitä minä teen uudella vuoden 2007 kalenterilla kesäkuussa!? Miten ihmeessä yksi suosituimmista kalenterimalleista voi olla loppuunmyyty vuoden 16. päivänä? Ja kaikki muutkin mallit! Entäs ne nuoret aikuiset, jotka esimerkiksi valmistuvat tämän vuoden aikana? Heidän kalenteritarpeensa muuttuu aiemmasta huomattavasti ja he lähtevät etsimään uutta tarpeitaan tyydyttävää kalenteria. Ja ihan mihin aikaan vuotta sitten valmistuminen sattuukin. Vaan mitä on kirjakaupoilla heille tarjota? Ei mitään. Ehkä joku julmetun kokoinen varauskalenteri, mutta ei fiksunkokoisia muistinjatkeita.

Tähän asiaan toivon muutosta mitä pikimiten ja erityisesti toivon, että tällainen ei ole pysyvä ilmiö. Tämä vuosi ei alkanut yli kaksi kuukautta sitten, tämä vuosi alkoi kaksi viikkoa sitten! Ensi vuonna toivonmukaan kalentereja on saatavilla vielä tammikuun lopullakin ja ympäri vuoden tilattavissa.

Kuva: http://www.ajasto.fi/images/imagebank/catalog/medium/1677.jpg

Palvelua?

2007-01-15T17:42:00.000+02:00

Autoni oli toista kertaa huollossa sen jälkeen, kun se minulle tuli. Vein sen keskiviikkona liikkeeseen ja setä lupasi soitella, kun tietää rempan kestosta/auto on valmis. No tänään sitten itse soittelin sedälle ja auto olikin yllättäen valmis, eihän asiasta toki minulle tarvitse kertoa.

Ekalla kerralla olin valitellut jarruista ja olivat ne kuulemma putsanneet. Nyt valitin jarruista, kun ne vallan krohisivat, niinkuin loppuunkuluneet jarrupalat tuppaa krohnata. Nyt ne on kuulemma - yllätys, yllätys - putsattu. Ei muuten mitään, mutta olen antanut itselleni tietoon saattaa, että ne on muuten aikst loppu... Sähköpuolelta apukuskin penkinlämmitin ei toimi edelleenkään. Ei toisenkaan huoltokerran jälkeen. Tällä kertaa sentään oli lisäjarruvalon polttimo saanut pysyä paikoillaan.

Ja ne minulla huollon ajan käytössä olleet autot ovat luku sinänsä. Ekalla kertaa oli Ford Fiasco (tai taisi sen nimi hiukan erilainen olla). Pikkiriikkinen rämpylä, johon muunmuassa pääsi sisään vain apukuskin puolelta. Ohjaustehostimettomuus oli Rauman ja Suontaan välisellä pikkutiellä tuskallinen kokemus. Tällä kertaa käytössä oli Poloinen Volkkari, jonka kytkin oli todella kankea ja vaihdelaatikko nuuka kytkimelle. Auto alkoi "räpättää", kun nopeus nousi yli 70 km/h ja osia jäi käteen siellä sun täällä.

Kun aikanaan kävimme hakemassa auton liikkeestä, se oli turkasenmoisen lumikinoksen sisällä ja mitä tekivät myyjäsedät: joivat kahvia ikkunassa, kun me Elinan kanssa putsasimme auton 15 senttisen lumihangen alta tuiskussa. Tällä kerralla auto oli myös lumikasan sisällä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta autossa oli avaimet virtalukossa, ilmeisesti olleet koko päivän! Uskomatonta!

Hyvä maine kiirii kauas, huono vielä kauemmaksi: karttakaa Raumalla Auto-Iiroa (Fordin jälleenmyyjä)!

Ps. Ilmeisesti autoni on erikoisvarusteltu. Ainakin netistä sai etsimällä etsiä autoni mallista autoa 5-ovisena. Hassua.

Kuva: http://motor.terra.es/addon/img/motor/5c3194hyunrenp.jpg

Rahapulaa?

2007-01-14T17:20:00.000+02:00

Onko se rahapulaa, jos soittaa liki tuntemattoman naapurin ovikelloa ja kysyy, josko liikenisi lainata 20 euroa? Ja vannoo maksavansa sen ensi viikolla.

En muuten lainannut.

Oma tupa, oma lupa

2007-01-11T17:17:00.000+02:00

Niinpä siinä sitten kävi, että myyjäosapuoli hyväksyi toisen tarjoukseni ja minä alan seuraavaksi keskustella pankin kanssa, millaisen lainan ne mulle antaisivat. Toiseen päähän taloa on tällä hetkellä vakavissaan tulossa toinen nuori naisopettaja. Ei sentään luokanopettaja, vaan aikuiskouluttaja. Ja tämä toinen on hommaamassa tanskandoggia. Siinäpä onkin minulla sulattelemista, että opin sen kokoluokan koiriin. Vaan kaipa se, kun pennusta siihen tottuu...

Kuva: http://media.keskisuomalainen.fi/killi/puuhat/kuvat/Talo.gif

Työmatka

2007-01-10T17:58:00.000+02:00

Työmatkanihan on 30 kilometriä, melko tarkkaan. Töihin ajelen maantietä 2052.
On muuten komea nimi tuo "maantie" sille pienelle, noin 1½-kaistaiselle öljysoratielle. Mutkaa ja nyppyä löytyy niin paljon, että jokunen niistä olisi liiennyt kasitien puuduttavimmille osuuksille.

Tänään päättelin jo kotoa lähteissä, että eipä voi tietää, mitä myräkkä on tuonutkaan tielle. Kodisjoen kylään savuttaessa mielikuva vahvistui, kun alueen katuvalot olivat pimeänä. Samantien aloin itse suunnitella suunnitelma b:tä aamutunneille, kun tuskinpa koulullakaan sähköä sitten on.

Kohta Laitilan rajan ylitettyämme minulle tuli olo, että nytpä mennään varovasti. Ja onneksi, koska vain pari sataa metriä ennakkotunteen jälkeen letkotteli kuusi keskellä tietä. Niukin-naukin vastaantulijoiden puolelta pääsi koukkaamaan kuusen ohi, mutta kuskin puolen renkaat olivat jo pientareella ja apukuskin puolen renkaat menivät kuusen latvan päältä. Jatkoimme matkaa rauhallisesti ja myöhemmin koukkasimme hiukan vähemmän tielle kaatuneen kuusen ohi ja vielä myöhemmin ihan pysähdyimme, kun kuusi oli kaatunut aivan poikki tien. Edessämme oli koululaisbussi ja odotteli, että paikallinen moottorisahalla pisti tukkipuun vahvuista runkoa palasiksi ja siirteli palat niin, että tietä pääsi ajamaan.

Päivällä kotimatkalla näimme, kuinka omituisia kaatuneet puut olivat. Yleensähän kaatuneen kuusen juuripaakku on halkaisijaltaan helposti kolmatta metriä, mutta nämä olivat sellaisia, että näytti kuin juuret olisivat katkenneet aivan puun tyveltä ja paakut olivat alta metrisiä kaikki! Elina lisäksi ihmetteli keskellä metsää kaatuneita puita, ei niillä kuulemma heillä päin ole niin tapana tehdä.

Millaistakohan oli myräkkä viime yönä Ihastukseni luona?

Kuva: http://www.ee.lut.fi/kuvia2/kaatunut_puu.jpg

Tykätty

2007-01-07T19:43:00.000+02:00

Kävin tänään uudestaan katsomassa sitä Suurta Ihastustani, tällä kertaa äitin ja isän kanssa. Kuten olin kertonut, talo osoittautui myös isän tarkan silmän alla terveen oloiseksi rapiat 50 vuotta vanhaksi taloksi. Huomenna siis asunnonvälittäjän luo suoraan töistä. Tää on aikast jännää.

Huvittunut

2007-01-05T20:35:00.000+02:00

Yle kertoo nettisivuillaan, että alle 35-vuotiailla on enemmän asuntolainaa kuin vanhemmilla. Huvittaa. Johan se nyt hassua olisi, jos juuri velan otettuaan velkaa olisi vähemmän kuin laina-ajan loppupuoliskolla.

Suloinen sauna

2007-01-05T17:21:00.000+02:00

Kävin sitä asuntoa katsomassa ja ihastuin. Välittäjän kanssa sovimme, että menen sunnuntaina uudestaan vahvistetuin joukoin. Ja jos luvan heiltä saan, niin...

Asunto oli kivassa kunnossa. Remontit oli tehty hyvin talon henkeä kunnioittaen. Yhden huoneen tapetit on jokseenkin hempeitä, mutta siis tosi vähällä pääsisi sisällä. Huoneita on kolme plus tietty (iso!) keittiö. Alustaan voisi rakentaa saunan ja takkahuoneen, kun aikaa ja rahaa on, samoin nykyiseen kylmävinttiin saisi huoneen... Pihanperäsauna on liki alkuperäisessä asussaan 1950-luvulta ihanine kapeine pystypaneleineen. Ja sinne tulee vain kylmä vesi, niinkuin pihanperäsaunaan kuuluukin.

Merenrantaan on matkaa alta 100 metriä ja olkkarista näkee talvella merelle. Kesällä edessä on noin 50 metriä liikaa pajua ja leppää. Mutta vähentää sitten samalla tuulta mereltä. Paritalon mieleiseni pää on se merenpuoleinen. RMJ-alue on ihan siinä tuntumassa, kuistilla voi siis kuunnella konsertit ilmaiseksi ;). Keskustaan matkaa tulee pari kilometriä, satamaan on muutama sata metriä.

Kuumetta, kuumetta...

2007-01-04T23:34:00.000+02:00

... Nimittäin asuntokuumetta. Auton ja tietokoneen yllättävien hankintojen rahanmenetykset alkavat olla pian kasassa. Ja taas uskaltaa alkaa suunnitella.

Huomenna on asuntonäyttö taloon(80 m2, 3h+k), joka ainakin netin ja välittäjältä saamieni pohjapiirrosten perusteella vastaisi tarpeisiini. Saisin työhuoneen, jossa voisi ompelukone olla siinä, missä sitä tarvitaan ja jossa voisi tehdä töitäkin ilman, että heti alkaisi ärsyttää kaikki levällään olevat paperit. Voisi sulkea oven sotkulle, jos tulee yllätysvieraita. Ja hintakin kohtuullinen.

Hassua ajatella, että vielä reipas vuosi sitten elelin 33 neliömetrin asunnossa (1h+ tk), tosin se oli pieni. Töiden alkamisen jälkeen se kävi auttamattoman pieneksi. Ja nyt tuntuu tämäkin (56 m2, 2h+k) liian pieneltä. Tosin ehkä osasyynä on se, että meitä asuu tässä kaksi. Vaikka ei tämä nyt lomallakaan ole liian suurelta tuntunut. Päinvastoin, on paremmin herännyt tajuamaan, että tässä on liian vähän huoneita/tilaa. Ei opet turhaan saa sitä työhuonevähennystä verotuksessa!

Kuva: http://images.google.fi/images?q=tbn:4h8q6_Adfi5FxM:http://www.solki.jyu.fi/opettaa/KOO-KIT
/Opiskelijatyot0203/kielenoppimisen_niksit/etusivu/kivatalo.gif

Hierottu

2007-01-04T12:32:00.000+02:00

Kävin hierouksella. Juuri valmistunut fysioterapeutti otti kouriinsa lihaksen, jota kukaan ei ole koskaan käsitellyt. Sormet liki vatsaontelossa hän veti kyljestä lihasta, joka peittää selkää. Voi sitä tuskaisaa nautintoa! Minulle tuli ihan sellainen olo, että tuo on se lihas, joka on joko syypää tai sitten se, joka on syystä johtuen kaikkein kipein. Ensimmäistä virallista asiakastaan tyttö hoiti muutoinkin vastavalmistuneen innolla. Hän ennen hierontaa tutki ryhdin, rangan, venyvyyden, kipukohdat. Käytiin läpi liikkumisiani, perussairaudet, jäykkyyden kestoakin arvioitiin. Olen oikein tyytyväinen.

Verokorttikin tuli. Vihdoinkin se on oikean kokoinen eikä tartte muutella sitä. Ja kiitos Rauman Turkua alhaisemman veroprosentin, peruspidätysprosenttini putosi 1,75 %-yksikköä!

Ystävyys

2007-01-01T17:04:00.000+02:00

Onko ystävyys sitä, että toinen tulee paikkakunnalla ollessaan käymään, vaikka on oikein kunnon uuden vuoden krapula ja vielä muutenkin kiire? Onko ystävyys sitä, että itse jaksaa jutella toisen kanssa, vaikka on niin kova uni, että silmät ovat mennä kieroon? Onko ystävyys sitä, että soitetaan toiselle kun tulee jotain asiaa mieleen tai vaikka ei tulisikaan? Onko ystävyys sitä, että jälkeenpäin jutellessa huomaa, että molemmat olivat ajatelleet samaa asiaa yhtä aikaa, mutta jättäneet kuitenkin asian sikseen? Onko ystävyys sitä, että voi vinoilla toiselle omista ominaisuuksistaan siinä missä hänenkin? Onko ystävyys sitä, että voi puhua vapaasti ihan mistä vaan?

On, on se sitä. Hyvää uutta vuotta ystävälle.

Uutta kohti vanhan purkaen

2006-12-31T13:17:00.000+02:00

Mitä sellaista teit v. 2006, mitä et ollut tehnyt aikaisemmin?
Olin kuukauden palkallisella lomalla ja olin kuukauden työttömänä. Aloitin ihan uusien ekaluokkalisten kanssa koulunkäynnin.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
Hmmm.. Mikähän oli viime vuoden lupaukseni? En tiedä. Uudelle vuodelle en tehnyt lupausta.

Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2006?
Serkkulikka sai pojalleen pikkuveljen.

Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, kuin ihmeen kaupalla.

Missä maissa kävit?
Satumaassa ja Unimaassa

Mitkä päivämäärät vuonna 2006 jäivät mieleen ja miksi?
Pekan ja Elinan kanssa kävimme Korkeasaaressa. Marin kanssa kiertelimme Suomea. Outin ja Veetin kanssa Ikeassa hernerokkasumussa. Veetin jouluaamun tervehdys.

Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Sain tehtyä elämäni ensimmäisen villapaidan itselleni.

Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Ystävien. Sen ainoan ihmisen, joka viikoittain soittelee vain kuulumisia.

Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Hänen, joka ei uskonut minua hyvällä, eikä oikein pahallakaan. Saa minut usein edelleen raivon partaalle.

Mistä olit tosi innoissasi?
Kummilapsista

Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi?
Aika samoissa. Olen hiukan murheissani pappan voinnista koko ajan.

b) rikkaampi/köyhempi?
Niin mammonassa kuin merkityksellisessäkin ehdottomasti rikkaampi.

Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2006?
Huolehtinut kunnostani.

Entä vähemmän?
Hoppuillut.

Rakastuitko v.2006?
Luokalliseen kultamussuja ;)

Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Ei minulla ole syytä vihata ihmisiä. En vihannut vuosi sitten, enkä vihaa nytkään.

Mitä halusit ja sait?
Halusin jatkaa samalla työpaikalla. Ja jatkan.

Mitä halusit, mutta et saanut?
Vähemmän väsymystä.

Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
Täytin taas 25. Olin töissä, yksi lapsi toi kortin. Hänen lisäkseen syntymäpäiväni muisti muistaakseni vain perheenjäsenet.

Mikä yksi asia ois tehnyt vuodesta 2006 paremman?
Voimavarat.

Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät ja kaverit. Oppilaat.

Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Hedelmöityslain läpimeno, opintotuen korottamispuheet ja lopulta nostamatta jättäminen, pääministeri Vanhasen puheet nuoria työttömiä koskien.

Ketä kaipasit?
Ystäviä ja kavereitani.

Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Tutustuin aika vähän uusiin ihmisiin, ei rahkeet riittänyt. Yhden uuden ihmisen kanssa on tullut vietettyä aikaa enemmän.

Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v. 2006?
Vain minä elän minun kanssani joka nanosekunti elämäni alusta loppuun saakka, olen siis oman elämäni tärkein ihminen.

Kohtaamisia 2

2006-12-29T16:43:00.000+02:00

Tämä ei liity mitenkään aiempaan postaukseen samalla otsikolla, mutta oli vain niin osuva otsikko.

Pommiin nukutun aamun jälkeen löysin itseni vihdoin Porista siskon kanssa vaatteita etsimästä. Tontut kun toivat molemmille lahjarahaa vaatteisiin. Minä löysin hameen, Outi ei sitäkään.

Kaupungista lähtiessäni törmäsin ensin Miraan, joka oli suorittamassa opintoihinsa liittyvää harjoittelua Luvialla. Katselin jo jonkin aikaa kävellessäni koirantaluttajan perässä, että onpa tutunnäköisiä koiria. Mutta en sitten kuitenkaan osannut ajatella, että koirat ovatkin juuri ne koirat, jotka minulle tulevat mieleen. Kun koirat taluttajineen sitten kääntyivät eräästä portista, huomasin, että onpa se kuitenkin se omistajakin tuttu. Hassua.

En sitten voinut lähteä ajamaan kohti kotia, kun aurinko paisteli pahasti alta lipan. Menin tuhraamaan aikaa paikalliseen automarkettiin (siis toiseen niistä, johon osaan Porissa mennä). Tuokion kiertelin kauppaa ja tulin sitten kahvioon juomaan kupoin teetä ja kuluttamaan aikaa. Ja kas kummaa! Lukioaikainen kaverini Laura yhtäkkiä tulee käytävää pitkin! Oli todella mukavaa nähdä Lauraa pitkästä aikaa. Ja oli erityisen kiva huomata, että se, miten Laura on on vuosien saatossa muuttunut, on ollut se sama suunta kuin itsellänikin.

Mukava oli näiden kohtaamisten jälkeen ajella kotiin.

Rikos ihmisyyttä vastaan?

2006-12-28T11:01:00.000+02:00

Kuten varmaan kaikki tietävät, Saddam Hussein tuomittiin kuolemaan hirttämällä rikoksistaan ihmisyyttä vastaan ja nyt on ilmoitettu, että tuomio toimeenpannaan kuukauden sisällä.

Siis mikä ratkaisu ongelmaan on toisen tappaminen? Eikö sekin ole rikos ihmisyyttä vastaan? Ymmärtääkseni koko oikeudenkäyntiä on kritisoitu puolueelliseksi. En ole mikään kiistämään sitä, etteikö Irakin entinen presidentti olisi toiminut väärin erityisesti tiettyjä kansanryhmiä kohtaan. Mutta kuolema, sekö muka sitten on ratkaisu!?

Aamulla YleX:n aamutiimin Peltsi koitti selitellä, että Irakissa on aika lailla vihaisia ihmisiä, joille muu tuomio ei olisi kelvannut. Ai sekö oikeuttaa, painostus? Herra Mikko hei, Suomessa on aika paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että raiskaajat tulisi kuohita ja pedofiilit viedä saunan taakse ja silti sitä ei tehdä. Miten maailma voi koskaan muuttua paremmaksi, jos ihmisiltä ei odoteta muutosta asenteisiinsa toisiaan kohtaan?

Odotan sitä päivää, jolloin ihmisten moraali ja etiikka saavuttaa Piaget'n teorian mukaisen aikuisen tason.

Kuva: http://www.tlfq.ulaval.ca/AXL/asie/images/saddam-hussein.jpg

Ähky

2006-12-27T11:22:00.000+02:00

Puh-huh. Eipä ole tätä tyttöä tarkoitettu joulua varten. Vaikka rakastan joulua yli kaiken ja jouluruokia ja vaikka kuinka koitan syödä varoen, ei joulusta seuraa mitään hyvää.

Kutittaa. Niiskuttaa. Turvottaa. Pulputtaa. Ja on ähky. Kaikki ihanat jouluruuat laittavat ihon kutisemaan, nenän vuotamaan ja silmät turvoksiin. Lisäksi ruuat saavat vatsa-parankin vääntelehtimään tuskissaan. -Ei enää tätä, anna mulle pelkää kaurapuuroa ja puolukkahilloa seuraavan kuukauden, huutaa reppu-riepu epätoivoisena.

Vaan on se hyvä, että ensi jouluun mennessä unohdan tämänkin ja voin taas syödä itseni kutisevan epätoivon partaalle.

Ps. Fysiikka-pohjainen kaveripiirini: sain isukilta joululahjaksi Paratiisin - 38 kaikkien aikojen suomalaista iskelmää. Tosi hyvä cd, kuunnellaan joskus porukalla.

Kuva: http://www.lontagaren.fi/lt2005/lt0510/jouluruoka202.jpg

Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa...

2006-12-23T21:43:00.000+02:00

On taas aika hiljentyä yhden vuoden suurimpien juhlien ääreen.

Uskonnottomille ja ei-kristinuskoisille joulu lie aikaa levätä ja viettää aikaa rakkaiden kanssa. Kullanarvoista aikaa siis nykymaailman kaikkien kiireiden keskellä. Aikaa pelailla perheen kanssa lautapelejä, jutella, syödä ja laulella. Hyvällä omatunnolla ja ajan kanssa.

Kristityille tämä on taas aikaa, jolloin voi olla erityisen kiitollinen siitä, millaisen rakkauden lahjan me olemme saaneet. Olemme saaneet osaksemme uskon armosta ja rakkaudesta. Oma jumalkäsitykseni ei aina kaikin osin noudattele kirkon oppeja, mutta luterilaisessa kirkossa on katto korkealla ja seinät leveällä, sinne sopii monenlaista tallaajaa. Minulle siis Raamattu ei ole sanasta-sanaan -kirja, vaan se on kirja, jonka sanoma on arvokas. Minulle se on kirja rakkaudesta ja muiden huomioonottamisesta.

Huomenna menen taas aattohartauteen, joka Eurajoella päättyy perinteisesti virteen Maa on niin kaunis. Tämä laulu saa minussa aina juoksemaan kylmät väreet ja tämä laulu tuo minulle joulun.

Hyvää joulua, rakkaat ystävät!

... Kautta avaruuksien
kaikuu laulu riemuinen:
Jeesus tullut on!

Runo: Maria Bruncronan Juleklockor, suom. Helmi Auvisen Joulun kellot

Mistä tuntee joulun...

2006-12-20T22:03:00.000+02:00

... Missä joulukorttilista viimevuotinen?
Mä kyllä laatikkooni tänne varmaan talteen panin sen.
Mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen...

Julmettu kiirus jatkuu, ehkä huomenna helpottaen. Huomenna on joulujuhla ja lahjatkin ovat yhtä vaille valmiit. Perjantaina käydään koululla todistusten jaossa ja sitten suuntaan Turkuun ja Lietoon tontun tehtävissä vanhemman kummipojan luokse. Samalla reissulla Hannelen kanssa aloitamme hyvin ansaitun joululomamme kupposen tai jopa ruuan ääressä. Ja sitten kotiin siivoamaan ja sitten se on. Joulu nimittäin. Koitan olla oikein ahkera ja ripeä perjantaina, että saisin jo lauantain vapaaksi.

Kuusenkin ostin. Muovisen siis. Ja ihan oikean kuusen näköisen, en sellaista kankaista. Nyt se odottaa olohuoneen nurkassa joulua, että sen voisin myös koristella ja iskeä kuusenvalojen töpselin seinään. Ihanaa! Viimeisetkin joulukoristeet supisevat minulle kärsimättöminä purkissaan ja joululiinat kirkuvat päästä esille. Kovasti jo haluaisinkin, mutta ensin pitää siivota joulu tupaan.

... Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen:
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen.
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras juhla juhlien.

Runonpätkät Kari Tuomisaaren laulusta Siitä tuntee joulun

Kohtaamisia

2006-12-17T22:18:00.000+02:00

Vietimme ystäväporukassa pikkujouluja viikonloppuna. Kovasti alkavat meidän illanistujaisemme käydä rauhallisiksi. Kysymykseen:"onks joku lähdöss kaupungille?" vastaukset ovat vanhojen muistelua ja sitten muistetaan myös se, miten ankeaa on, kun seuraavana aamuna kaikki vaatteet haisee tupakalle. Eli todella harvoin on kukaan lähdössä yhtään minnekään. Joitain näistä en ollut nähnyt aikoihin, toisten tapaamisesta ei juuri ollut aikaa tällä kertaa.

Matkalla Helsinkiin suoritin vinon pinon jouluostoksia Turussa. Sattumalta törmäsin erään ison kaupan tuulikaapissa gradupariini Anssiin. Oli todella mukavaa nähdä ihmistä, jonka kanssa tuli yksi talvi vietetttyä hyvin tiiviisti ja tuloksellisesti. Anssi oli myös tarvittaessa minulle tukena, kun sukumme kuoli ja sairasti gradumme ohessa oikein urakalla ja minä puolestaan kuuntelin, millaiselta tuntuu tulla isäksi. Mielenkiintoinen talvi-kevät meillä siis oli. Mutta saatiin me se gradukin tehtyä. Moinen rupeama kyllä varmasti jäi molempien mieleen lopuksi ikää, sillä ilman toista mahtaisimme edelleen olla kumpikin kasv. yo, sen verran heikolla itsekurilla on molemmat meistä varustettu. Mutta toisen vuoksi siinä onnistui. Ja Anssin kanssa oli tosi hyvä tehdä töitä. Hänenlaisensa ihmiset ovat aina tervetulleita kaveripiiriini tai opettajakollegoiksi.

Viikonloppu päättyi tapaamiseen kaverini kanssa, joka on aikaa vietänyt tämän vuoden aikana Raumalla paljonkin. Hyvän joulun toivotukset vaihdoimme puolin ja toisin ja sovittiin, että viimeistään ensi vuonna nähdään. Tästä ihmisestä on ollut suunnaton tuki minun kotoutumiseeni Raumalla, kun hän on suurimman osan vuotta ollut ainoa tuntemani nuori aikuinen täällä.

Nyt syksyllä Elinan luonani asuminen on ollut toinen iso apu, jopa siinä määrin, että ihmettelen, kuinka selviänkään enää ilman serkkukämppistä. Kun ei kukaan toivota huomenta, sano hyvää yötä, juttele ruokapöydässä, tiskaa eri tavalla, laita vessapaperirullaa toisinpäin, ole lisämuistikapasitettina kaupassa... Elina lähtee joulun viettoon kotipuoleen rinkka täynnä lahjoja kotoväelleen täältä päin joulujuhlan jälkeen.

Väsy

2006-12-13T19:20:00.000+02:00

Todella väsy on nyt tämä täti-parka. Aivan hirmuisesti on vielä tehtävä ennen joulua, niin töissä kuin siviilissäkin. Hetken jo harkitsin jättäväni viikonlopun Helsingin reissun väliin, sillä silläkin aikaa voisin tehdä tuhat ja yksi hyödyllistä asiaa. Mutta sitten päädyin kuitenkin siihen, että kavereiden näkeminen ja heille joulun toivottaminen on kuitenkin arvokkaampaa. Molemmat vaihtoehdot harmittavat, mutta enemmän harmittaisi pikkujouluista poisjäänti. Nyt ei tunnu tippaakaan energiseltä tai jouluiselta, vaikka juuri sain pipareita ja kakun uunista.

Enää 8 vuorokautta ja 14 tuntia ja lukukausi on ohi. Ja opekin voi levätä.

Linkki-vinkki

2006-12-12T19:53:00.000+02:00

Suosittelen seuraamaan koulumme blogia. Kirjoittelen sinne "joutessani" pikkukoululaisten joulutarinoita. Kertakaikkisen hellyyttäviä ovat!

Kuva: http://butler.cc.tut.fi/~malmivuo/news/2004/01/tonttu.jpg

Saumuri!

2006-12-11T21:17:00.000+02:00

Minulla on saumuri! Laiskuuttani en jaksa kaivaa sitä huppunsa alta esiin kuvattavaksi ja laitoin kuvan vastaavasta saumurista, omani vain on sinisävyinen. Niille, jotka jotain saumureista ymmärtävät tiedoksi, että saumurini on Bernette FunLock 004D. Differentiaali syöttö, onnistuu perus 2-, 3- ja nelilankaiset pistot, portaaton säätö piston leveyteen, pituuteen ja paininjalan puristukseen, Langankireyden säädöt myös portaattomat.

Vaikka kone on käytetty, se tuntuu tosi hyväkuntoiselta. Terveet äänet, liikkuu kevyesti. Vain lamppu on palanut ja pari ruuvimeisseliä on vuosien saatossa kadonnut. Onneksi ompelukoneeni on Bernina (Bernette on Berninan karvalakkimalli), joten sama pikkuruuvari käy, pitää se iso ostaa samalla kuin lamppukin. No joo, neulanpujotin uupuu, mutta sitä en ole koskaan osannut käyttää, joten sitä vailla en ole. Kone tuntuu kaikenkaikkiaan niin virkeältä, että vien ensin ompelukoneeni huoltoon ja vasta sitten saumurin. Vai veisikö ne sittenkin yhtäaikaa?

Uskomaton juttu, koko saumuritarinani. Loppukesästä olin käymässä kaverini (entisen työkaverini) Miikkan luona Tampereella. Samana viikonloppuna oli heillä jotkin rippijuhlat tulossa ja sain tutustua Miikkan sisaruksistakin kahteen viikonlopun aikana. Tapoimme Miikkan ja siskonsa Pirkkon kanssa aikaa kaupungilla, kun sanoin, että kävellään sitten tuota puolta katua, kun siellä näkyy olevan ompelukoneliike. Sitten ihan ääneen kerroin haaveestani hankkia saumuri. Pirkko sitten totesi, että hänellä on nurkissaan jouten saumuri, jota ei hän, eikä hänen tyttärensäkään käytä yhtään. Merkki oli minulle oitis lupaava, silla Bernina ja Bernette ovat varmimpia ompelukoneita. Ja jotenkin käytettyä hankkiessa uskallan paremmin hankkia puolitutulta, kun silloin ei kehdata tarjota mitä vaan, kun on pelko, että susi tulee myöhemmin vastaan. Löimme Pirkon kanssa kättä päälle ja sovittiin, että syksyn mittaan saumuri matkustaa hiljalleen Tampereelle ja sieltä voin sen sitten noutaa. Ja sieltä sen nyt viikonloppuna hain.

Vaikka kaverit itsenäisyyspäivän tienoolla naureskelivat saumurihehkutukselleni, voin kertoa, että ensi viikonloppuna vasta hehkutankin. On se _niin_ mahtavaa omistaa saumuri!

Kiitos Pirkko!

Kuva: http://i8.ebayimg.com/04/i/000/7d/38/c181_12.JPG

Keski-ikäistyvä?

2006-12-07T17:14:00.000+02:00

Tapasimme itsenäisyyspäivän tienoolla kaveriporukalla. Vanhat kunnon antilinnanjuhlat, tosin kukaan ei edes pyrkinyt viemään olalle. Rauhallinen illanvietto hyvässä seurassa seurustellen.

Vaan yksi meistä potee alkavaa keski-iänkriisiä. Kukaan ei enää kysy meiltä papereita, noin pääsääntöisesti. Armeijapojat näyttävät kirjaimellisesti pojilta. Keskustelunaiheista mielenkiintoisimpia ovat asuntolainojen korot ja eri alueiden asuntojen hintojen kehitys.Musiikki, jota kuuntelimme nuorina, alkaa kuulostaa teinien mielestä antiikkiselta. Voimme sanoa, että olemme tehneet jotain "nuorina". Kaikki alle kaksikymppiset kuulostaa vahvasti lapsiin sekaantumiselta.

Häntä kuunnellesani tajusin sen itsekin. Ehkä minunkin olisi hiljalleen aika opetella ajattelemaan itseäni naisena eikä enää tyttönä. Mutta eihän minun tarvitse alkaa silti puhumaan ystävistä miehinä ja naisina, saavathan he olla minulle aina tyttöjä ja poikia, kuten aina ennenkin!

Susa, olet minulle aina tyttö, vaikka olisit sitten 95 vuotta.

Kuva: http://www.parkkinen.org/peppi.jpg

Lastuillen

2006-12-04T21:34:00.000+02:00

Nyt minä pääsin kokeilemaan ekaa kertaa elämässäni sorvaamista. Oli muuten kivaa hommaa. sain 2,5 tunnissa aikaan talouspaperirullatelineen ja lähdin siis ihan a:sta liikkeelle.

Hieno tuosta ei tullut, mutta olen ylpeä, kun se oli ihka ensimmäinen sorvaukseni. Olkoon rumistamassa keittiötäni, mutta olen siitä ylpeä kuin äiti lapsensa vesssapaperirullatontusta. sillä tasoero ei todellakaan ole suuri.

Mutta mahtaa huomenna olla kädet kipeät, nyt jo polttelee ranteiden ja kyynärtaipeiden väli (olisikohan se sitten käsivarren sisäosaa?). Karmea tärryytys ja kova lihasjännitys ei kauhean hyvää rasitusta ole muutenkin kivuliaille käsilleni.

On villiä melskettä, helinää helskettä...

2006-12-03T19:04:00.000+02:00

Ihan kipeesti saa ope-parka huuhtoa. Töissä on niin karmea kiirus, että se tuppaa tekemään kiireen kotiinkin. Mutta enää kolme viikkoa jaon joulu ja joulujuhla kaikkine koettelemuksineen on ohi. Huh.

Mutta ehdin kuitenkin viikonlopun mittaan ostamaan kankaat keittiön jouluverhoon. Minulla kun vihdoin keittiössä ikkkuna, johon laittaa jouluverhot. Muihin ikkunoihin en aio jouluverhoja väsätä, mutta keittiöön ne kuuluu: piparin tuoksu, glögi, joulutortut ja jouluverhot.

Samalla ostin kankaat myös uuteen keittiön pöytäliinaan. Verhot jäävät jo ikkunaan, mutta uutta liinaakin oli ihan pakko sovittaa. Vielä kun malttaisi sen jonkin aikaa pitää kaapissa....

Ps. Koulun blogille tein kuvagallerian.

Nypläystyyny

2006-11-27T21:49:00.000+02:00

Olen aloittanut syksyllä kansalaisopistolla puutyön kurssin. Halusin tehdä nypläystyynyn, itse. Ajattelin, että voi tulla kiirus, vaan kuinkas sitten kävikään....

Tyyny on puuvalmis, seuraavaksi lankomies saa lakata, sitten paikallinen vaahtomuoviliike pehmustaa sen ja viimeiseksi itse sen päällystän. Aika komea jo nyt, vai mitä? Huomaa taivutettu vaneri!

Keväälle suunnitteilla on koko huoneen korkuinen kukkapylväs, jossa on nerokas tukisysteemi, ettei se taatusti kaadu. Ihan itse keksin sen ja piirräntekniset piirrustukset.

Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse...

Ystäväkirja

2006-11-21T20:45:00.000+02:00

Koska blogillani on niin hirmuisesti kävijöitä, toivon, että jätätte puumerkin ystäväkirjaani. Saan tietää, ketä täällä käy ja samalla ystäväni ja kaverini eri piireistä saavat tietää enemmän toisistaan.

Kiitos!

Kuva: http://kotisivu.mtv3.fi/hutsiputsi/krisse54.jpg

Palaute

2006-11-21T17:54:00.000+02:00

Minä, yltiömyötäilevä ja miellyttämään pyrkivä ihminen, annoin tänään kaupassa palautetta valikoimista. Olen suunnattoman ylpeä itsestäni!

Kaupassa oli huikean suuret valikoimat pullia. Oli pitkoa, puustia, palloa, viineriä, donitsia, munkkia... Vaan ei yhtäkään ilman kananmunaa. Ärsytti moinen ja haalin käsiini leipäpuolen myyjän ja kerroin moisesta epäkohdasta. On kyllä totta, että munattomia pullia tiedän valmistettavan kauppoihin saakka vain neljää erilaista, mutta jos edes yhtä olisi tarjolla meille ruokarajoittelisille.

Ehkä jonain päivänä uskallan myös itse elämässä pullikoida vastaan, antaa palautetta ja kieltäytyä. Siis elää.

Kuva: http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1101981770568.jpeg

Velmua veetiylyä

2006-11-19T14:39:00.000+02:00

Nuorempi kummipoika oli kumpparin luona yökylässä. Poika oli todella reipas. Pian vuosikkaan pojan kanssa kiersimme Raumalla kauppoja ja olimme kotonani.

Huippujuttu oli sohvani. Se kun on selkänoja ikkunaa kohti, niin siitä pystyi kurkkimaan autoja. Ja niitä autojahan kaupungissa riitti. Meidän piti ihan mennä illalla vielä kaupungille autoja ihmettelemään.

Ja ihmeemmin ikävöimättäkin viikonloppu meni. Olihan Veeti aikuisenkipeä ja siis ikävissään, mutta inhimillisissä mitoissa. Nallejen ja nukkien kanssa leikimme leikkiä, että Veeti ojensi minulle mollukan vuorollaan ja minä sanoin kiitos ja rutistin nallea sanoen samalla hali-hali. Ja sekös oli hauskaa.

Ja kuin ihmeen kaupalla osaan edelleeen muitakin sanoja kuin auto. Alakuvassa Veeti kurkkii autojen valoja.

Huikeaa!

2006-11-18T21:13:00.000+02:00

Kummipojan kanssa tänään kärryiltiin ympäri Rauma-cityä. Se on sinänsä nopeaa, että kaupunki on niin pieni, mutta oli paljon kauppoja kierrettäväksi. Poika pitkälti nukkui reissun, mutta sitten heräsikin.

Viimeisen kaupan edessä koin huikean elämyksen. Turussa TYY-toiminnassa tutustumani Suvi tuli pyörällä vastaan. Suvi kertoi, että he asuvat nykyään Raumalla, ovat keväästä saakka asuneet. Aivan mieletön juttu: tunnen jonkun ikäiseni ihmisen täällä! Nyt tarvii vaan jossain välissä sopia kahveista.

Jännitystä

2006-11-16T20:07:00.000+02:00

Kevään täällä viihtynyt kaverini on nyt vierailulla täällä, tapaamassa kavereitaan. Taisi viihtyä Raumalla paremminkin, kun kerran nyt harkitsee vakavissaan tänne muuttamista.

Minua moinen riemastuttaisi. Yksi tosi tärkeä kaveri täällä, kahvikupposen etäisyydellä. Nytkin viimeisen viikon aikana kahvitteluja on ollut jo kolme ihan vain siksi, kun höpötyksiä on ehtinyt kertyä kohtuu säännöllisestä soittelusta huolimatta. Kasvotusten on helpompi pompahdella asiasta toiseen. Kaksi kohtuu lyhytjänteistä keskustelijaa kun ei tahdo millään pysyä aiheessa, vaan pomppiskelee minne sattuu palatakseen puolen tunnin päästä aiheeseen. Ja se ei ole puhelimessa yhtään kätevää.

Nyt sitten vaan kuulostelen, mitä kaverini päätyy tekemään ja miten asunnon kanssa käy. Mutta olisi vaan kiva saada tänne ei-sukua oleva luottoihminen.

Ope itkettää

2006-11-15T17:59:00.000+02:00

Tiiviissä tahdissa tapasin kaikkien luokkalaisteni vanhemmat. Voisitko kuvitella, että kaupunkikoulussa onnistuisi tavata viikon varoajalla 21 lapsen vanhemmat kahtena päivänä kello 14.45- ja 18.00 välillä? Vaan maallapa sekin onnistuu.

Yksi ihanimpia tuokioita oli tavata oppilaan vanhempia, jonka isosisarruksilla on ollut jos jonkinmoista ongelmaa. Vanhemmat sydän syrjällään jännäsivät, että mitä nyt on luvassa. Ja sitten ope sanoikin, ettei hänen mielestään lapsessa ole mitään erikoista mainittavaa, tavallinen reipas ja innokas lapsi. Äidin silmäkulmassa kiilteli ja isä oli hiljaa onnellinen hymy kasvoillaan.

Ope tunsi pelastaneensa yhden perheen päivän.

Ihana ilta

2006-11-10T16:26:00.000+02:00

TYYn ensimmäinen alumni-ilta on takana. Vietin ihanimman illan pitkään aikaan. Näin monta monituista ystävää ja kaveria, joiden kanssa on tullut vietettyä aikaa paljon.

Näin monta ihmistä, jotka tervehtivät lämpimästi vanhaa tuttua. Iloisia ilmeitä, halauksia ja kuulumisten kysymisiä oli tupa tulvillaan, kun TYYn alumnit viimeisen 50 vuoden ajalta kohtasivat. Oli hienoa nähdä, miten TYYssä 1970-luvulla toimineet jutustelivat keskenään ja todella toivoivat tällaisten iltojen tulevan tavaksi. Siksi se lämmitti, että todennäköisesti emme siis mekään koskaan toisiamme unohda.

Itse näin monta ihmistä, joita olikin ollut huikea ikävä. Vaikka eräs juttukavereistani ei tunnustanutkaan itse varsinaisesti ikävää tunteneensa, hänkin totesi, että on kiva nähdä kavereita aina tauon jälkeen. Toisen juttukaverini kanssa juttelimme siitä, miten paikkakunnalta poislähteneille ikävä on suurempi kuin paikkakunnalle jääneillä poismuuttanutta kohtaan. Yksi kaipaa kaikkia, mutta joukko ei yhden uupumista niin huomaakaan. Mutta juttuseurani sitten totesikin, että hän kyllä huomaa, että minä olen poissa. Kiitos sinulle, se lämmittää mieltä vieläkin. Muutama ihminen oli niin aidosti ilahtuneen näköinen minuun törmätessään ja rutisti niin kovasti, että huomasin olleeni myös heille tärkeä, eivät vain he minulle. Voin siis autuaasti pyyhkiä pois Roolit-postaukseni herättämät tunteet. En hämmentynyt silloisesta kuulemastani turhaan, minä en ole mikään uhri.

Loppuillasta siirryimme jo niin perinteiseen Proffaan. Ja aivan kuten ennenkin, löysin itseni "äijäpöydästä" ainoana naisena. Nauratti ja huvitti. Vaikka ehkä hiljaa istuinkin siinä, kun toiset puhuivat kuka mitäkin, paransivat maailmaa. Mutta olin kuitenkin onnellinen. Ympärilläni oli rakkaita ihmisiä, joiden kanssa on vietetty paljon aikaa, opittu hallintoa, puhuttu, väitelty, kiistelty.... ja aina lopulta tultu Proffaan kavereina. Asiat ovat riidelleet, ei koskaan ihmiset.

Kiitos kaikille ihanasta illasta. Erityiskiitos Tiinalle, joka järjesti tapahtuman. Aamulla ope oli hiukan väsynyt, mutta aivan älyttömän hyvällä tuulella. Kiitokset myös yösijan tarjonneille, olo oli kuin viiden tähden hotellissa. Peti pedattuna ja viluvarpaalle jopa huopa vetää jaloille, jotka taatusti olisivat palelleet ilman kotiin unohtuneita sukkia.

Vuosi

2006-11-08T20:28:00.000+02:00

Vuosi sitten 9.11. vietin viimeistä vapaata päivääni. Oli Porthanin päivä ja TYYn juhlapäivä. Olin toisaalta apea, toisaalta suunnattoman jännittynyt. Ajattelin, että tähän jäisivät Porthanin päiväni. Tähän jäisi ylioppilaskunta osaltani.

Vuosi työelämässä on kulunut nopsaan. Vuosi sitten pohdin joulujuhlaohjelmaa yhden luokan osalta. Nyt osallani on puolet joulujuhlaohjelmasta, koska luokkia on vain kaksi. Toisaalta olisi kiva, jos opettajia olisi edes yksi enemmän, nyt joudumme molemmat aika koville. Mutta toisaalta tämä on niin vapaata. Voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa ja miten huvittaa, kunhan lapset oppivat tietyt asiat. Jos lapset ovat aivan uupuneita, voimme ottaa kevyemmän päivän, mutta toisena päivänä sitten rutistetaan tehokkaasti.

Minä itse olen muuttanut paikkakuntaa. Kaveripiiri jäi Turkuun ja osa on hajaantunut jo pääkaupunkiseudullekin. Raumalla etsin edelleen omaa paikkaani ja kovin niukasti minulla on kontakteja täällä ikätovereihin. Enempi olisi kiva, mutta onhan tässä Elina kanssani. Kevään-kesän pelastus oli vanha työkaveri eli nykyinen kaveri. Liki puoli vuotta lähekkäin asumista sai aikaan sen, että nyt yhteydenpito on hyvin säännöllistä, eihän sitä hyvästä kaverista malta luopua noin vaan maantieteellisistä syistä. Yhteen likimäärin ikätoveriin olen tutustunut ja hänen kanssaan tulee vietettyä aikaa mahdollisuuksien mukaan.

Vuoden aikana olen tunnustanut omien voimieni rajallisuuden.En vielä tiedä, mihin ne riittävät, mutta kaikki aikanaan. Olen oppinut tuntemaan itseäni, koska olen viettänyt enemmän aikaa itseni kanssa kuin koskaan ennen.

Mutta huomenna on taas 9.11. ja olen menossa TYYn alumnipäivään, päivään entisille toimijoille. Odotan kiinnostuneena, mitä on luvassa.

Omistajatragedian suurruhtinatar -merkin sain viime vuonna TYYn edelliseltä taloustoimikunnalta viimeisessä kokouksessa. Näitä olivat edeltäneet minun ja edeltäjäni Talouspönöttäjän yhdessä pakertamat TYYn viralliset pöytästandaaaarit ja TYYn viralliset akateeemiset ansioprinikat, jotka kaikki ovat ainutlaatuisia ja ainutkertaisia. Sain minä TYYltäkin ansiomerkin, mutta sellaisia on muillakin.

Roolit

2006-11-07T19:58:00.000+02:00

Väititpä mitä tahansa, meillä jokaisella on jokin rooli. Siis sellainen, jonka olet joko itse ottanut tai joka on sinulle annettu.

Keskustelin tässä erään ihmisen kanssa kavereistani ja ystävistäni. Yhtäkkiä minulle esitettiin minua hämmentävä kommentti: olen yleensä joukon emo. Minulle tullaan puhumaan asioista, joista en voi muille puhua ja minulle tulee usein vastuu siitä, että asia tulee tehtyä loppuun saakka. Ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Hän jopa kärjisti, että minua ei ole edes olemassa muille, jos en tee asioita muiden edestä. Ja että minua ei tarvitse edes kiittää, koska minun tehtäväni on tehdä puolesta.

Se tuntui aivan kamalalta. Siis jo ajatus siitä, ettei minusta itsestäni välitettäisi (taas kärjistäen) vaan vain tekoni olisivat arvokkaita. Vaikka tämän vuoden aikana on monta kertaa tullutkin mieleen, että olisi ollut kiva, jos Turun aikaiset kaverit pitäisivät tännekin päin yhteyttä. Kovin kauaa tai montaa kertaa en viitsi muistutella ihmisiä olemassaolostani. Jos ei kiinnosta, niin olkoon. On ihana nähdä kavereita, mutta olisi kiva, jos hekin suuntaisivat kulkuaan useammin tänne suuntaan, sillä matka minulta toisaalle on yhtä pitkä kuin toisaalta tänne.

Mutta asia pisti miettimään, sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku on purkanut minulle koko sydämensä painolastin. Se ei yleensä ole onnistunut viikossa, ei kahdessa, ei parissa kuukaudessakaan. Minä olen saanut tutustua ihmiseen ja kun minusta alkaa tuntua siltä, että nyt hänkin jo jaksaa kuunnella minua, hän katoaakin elämästäni. Minä olen luullut tulleeni toiselle hyväksi kaveriksi, ehkä jopa matkalla ystävyyteen, mutta olinkin vain purkupaikka. Harvassa on ihmiset, jotka minuun pitävät yhteyttä kaukaakin säännöllisesti. Herrat kauaskatsova ja merinälkäinen, kiitos teille siitä. Näistä kahdesta kuulen vähintään kerran viikossa, useamminkin.

Keskustelu pisti tosissaan miettimään, sillä hän on jo aiemmin vihjannut samaan suuntaan. Mietin, että onko asia muka noin vai annanko minä noin virheellistä kuvaa itsestäni. Sillä minä en voi uskoa, että minua olisi koko ikäni käytetty vain hyväksi. Ei niin ihanat ihmiset, jotka ovat olleet elämässäni, kukin aikansa.

Kuva:http://www.poofcat.com/friend9e.jpg

Kiukkuinen

2006-11-07T18:58:00.000+02:00

Mokomakin vanhustoimenjohtaja tai mikä lie!

Siis kuin ihmeen kaupalla pappassa yhä henki pihisee. Edellisviikolla pappa siirrettiin viikon päätteeksi Porista Raumalle. Puhuivat, että josko jonkin viikon seuraisivat aluesairaalassa tilannetta. No, Raumalle tuli virkainto-mikälie-vuokralääkäri, joka passitti pappan Eurajoelle intervallipaikalle, puhui parista viikosta ennen kotiuttamista. Oma lääkäri siis oli puhunut siirrosta aikaisintaan tällä viikolla, mutta pappa on nyt ollut viikon Eurajoella.

No, maanantaina vanhustyönjohtaja tai mikälie sitten olikin sitä mieltä, että pappa menisi kotiin tänään! Hyvät hyssykät, pappalle on sairaaloissa annettu pari yksikköä punasoluja viikon välein ja nyt ei veriarvoja ole edes otettu! Pappa ei jaksa kävellä kymmentä metriä pidempään rollaattorillakaan, kun jo ottaa pumpusta (ennen viimeistä infarktisarjaa pappa siis käveli pelkän kepin kanssa lyhyitä matkoja ja kelkalla saattoi liikkua kilometrinkin). Pappaa huippaa välillä niin, ettei hän uskalla nousta petistä. Tai puristaa rinnasta niin, ettei voi mennä ruokasaliin. On nestettä keuhkoissa ja jalat kaikesta makaamisesta aivan olemattomiin kuihtuneet jne, jne...

Vanhustyönjohtaja tai mikälie oli sitä mieltä, että ei pappa tarvitse kotiuttamisen varalta kodissaan kuntohoitajan kartoitusta, vaikka kulkuvälinekin on muuttunut. Sen olivat vihaiset lapset saaneet isälleen puhutuksi. Pappa oli ollut tänään mukana kuntohoitajan tarkastuksessa kodissaan. Reissu oli kestänyt kaksi tuntia, joista toisen pappa oli nukkunut sängyllään, kun oli ollut niin uupunut. Onko tällainen kotiutuskuntoinen? Vanhustoimenjohtaja tai mikälie on sitä mieltä, ettei pappan toimintakykyä tarvitse arvioida, ei hän kuitenkaan saisi tukiasumiseen riittäviä pisteitä. Siskoni hankki asiaa käsittelevän kirjan ja totesi, että hänen arvionsa mukaan pisteet erittäin tuettuun kotiasumiseen tai tuettuun asumiseen laitoksen yhteydessä (rinnasteisia) ylittyvät selvästi.

Taitaa koittaa kunnan virkamies säästää, tietäessään, että toisen sydänon ihan loppu. Kotiin vaan ja kuolkoon sinne ja pian, ettei tule kuluja. Siitä kuolemasta vielä voin olla samaa mieltä, mutta en tällä hinnalla. En sillä, että vanhan miehen pitää pelätä viimeiset päivänsä sitä, että joutuu kuolemaan yksin. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä pelätä sitä suunnatonta kipua, jonka infarkti tuo. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä pelätä, jaksaako hän mennä tänään ruokapöytään saakka. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä pelätä kaatuvansa yksin. En sillä, että vanhan miehen pitää viimeiset päivänsä tuntea olevansa yhteiskunnalle ei-toivottu yksilö.

Pappa on ollut ikänsä aktiivinen ihminen. Pappa on ollut aina tietoinen arvoistaan. Pappa ei ole koskaan halunnut pahaa kärpäsellekään. Pappa on aina rakastanut elämää sinänsä ja kaikkea elämäänsä kuuluvaa, myös kuolemaansa. Ja nyt pappa pelkää, sillä hänen järjessään ei ole edelleenkäänmitään vikaa.

Antakaa pappan elämään arvokkuus myös niihin viimeisiin päiviin!

Kuva: http://www.blikopdeweg.nl/Reageer/ANGER.gif

Pyhäinpäivä

2006-11-04T21:11:00.000+02:00

Kunnioitin vanhoja suomalaisia perinteitä ja vietin pyhäinpäivän illan kirkossa ja hautausmaalla. Rauhallinen ilta ja hyvä mieli.

Suoritettu

2006-10-30T12:48:00.000+02:00

Kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni Suomen ev.lut. kirkon jäsenenä. Äänestin seurakuntavaaleissa. Ennakkoäänestyshän on nyt käynnissä ja ainakin Raumalla ja pääkaupunkiseudulla äänestyspisteitä on kaupoissa muiden suurten vaalien tapaan. Toivottavasti tämä saa äänestysprosentin nousemaan.

Hanki sinäkin purnaamisoikeus ja äänestä! Hopi-hopi uurnille vaan.

Ei heikkohermoisille

2006-10-29T16:26:00.000+02:00

Tai siis ainakaan minulle. Nimittäin pyöräily. Perjantain myräkän jälkimaininkeina Raumalle saatiin ohut lumipeite lauantai-illalla - yöllä. Ja kun se satoi sulaan ja lämpimään maahan, niin kaikkihan sen arvaa, mitä siitä seuraa. Varsinkin kun koko sunnuntain paistoi aurinko.

Lumi osaksi suli, mutta ei kunnolla. Ja nyt kun ilma on jo viilenemässä iltaa kohti, teiden pinnat jäätävät. Kävin pappaa katsomassa sairaalassa (pappa on siis siirretty Raumalle) pyörällä ja se olipelottavaa puuhaa. Menomatka oli vielä ihan kohtuullisissa määrin jännittävää, mutta paluumatkalla piti jo osan matkaa taluttaa, kun ei sisu antanut muuhun myöden.

Enää yksi myrsky ja talvi saapuu rannikollekin!

Rytyssä 2

2006-10-26T21:05:00.000+03:00

Näin hyvältä auto näyttää edestä ja vielä etuviistosta. Niin toispuoleinen on isku ollut.

Mutta sivuilla totuus paljastuu. Bensatankin kohdalle on iskenyt liikenteenjakaja...

...toiseen kylkeen se toinen auto.

Elinalla oli uskomaton onni. Kuskin ovi painaa jopa kuskin penkkiä mutkalle. Ja vaikka ovet ovat noin vääntyneet, ovat ikkunat säilyneet ehjinä, eikä Elina saanut sirpaleita kasvoihinsa tai silmiinsä. B-palkki on aika tavalla mutkalla, myös lattiasta. Mutta ei hyvin mene toisellakaan. Lunastuskunnossa mahtaa sekin olla, kun koko keula on vinossa kuin nyrkkeilijän nenä.